Keskiviikkona olin edustustehtävien myötä katsomassa Verdin Rigolettoa Suomen kansallisoopperassa, jossa vierailin nyt ensimmäistä kertaa. Tuolloin oli Rigoletton viimeinen esitys ja katsomo oli täysi. Paikkani oli loistavasti heti ensimmäisellä parvella ja viereiseltä riviltä bongasin elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren seurueineen, mutta kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä ei yllättäen näkynyt täälläkään. ;)
Olen vain kerran aiemmin elämässäni käynyt oopperassa eli vuonna 2002 Budapestissa Unkarissa katsomassa Madame Butterflyn ja täytyy sanoa, että Helsingin Oopperatalo tuntui vähän valjulta Budapestiin verrattuna. Vähän niin kuin sekin, että Unkarissa yleisön joukossa lähelläni istui Yhdysvaltojen silloinen First Lady eli presidentin puoliso Laura Bush, kun taas täällä sai tyytyä Suomen elinkeinoministeriin. :D Vaikka toki Helsingin Oopperatalokin oli hieno, mutta enemmänkin graafisella, modernilla ja pelkistetyllä tavalla.
Ja niille jotka virheellisesti pitävät oopperaa tai balettia vain kalliina elitistisisena harrastuksena, kerrottakoon, että liput saa edullisimmillaan 10 eurolla eli halvemmalla kuin elokuviin!
Oopperanoviisi toista kertaa elämässään aarioita kuuntelemassa. Minulla oli kamala kiire käydä kotona töiden jälkeen vaihtamassa vaatteet, enkä edes tiennyt mihin pukeutua, joten päälleni päätyi extemporena Thaimaasta ostamani ylioppilasmekkoni. Tuota mekkoa en ollut pitänyt kertaakaan ylioppilasjuhlieni jälkeen, joten sekin oli toista kertaa liikenteessä aivan kuten minäkin toista kertaa oopperassa.
Mekko: Thaimaasta, laukku: Yves Saint Laurent, kello: Just Cavalli
Dress: My high school graduation dress bought from Thailand, clutch bag: Yves Saint Lauren, kello: Just Cavalli
Päähäni jäi soimaan loppuillaksi La donna è mobile, joka suurimmalle osalle lienee tuttu Dr. Oetkerin pizzamainoksesta, haha. Tässä muistin virkistykseksi mainos ranskankielisenä versiona.
Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua! Syökää pizzaa, käykää oopperassa tai tehkää jotain aivan muuta – valinta on teidän.
On Wednesday I visited Opera for the second time in my life as I went to see Rigoletto by Verdi. The first time was Madame Butterfly in 2002 in Budapest Hungary, when the First Lady of United States at that time i.e. Laura Bush sat close to me. Now I only noticed Finland's minister of economics affairs close to me and also the ophera house of Helsinki was not quite as fancy as the one in Budapest. :D haha
But Rigoletto was amusing and the aria 'La donna è mobile' kept playing in my head for rest of the evening. For many people it is familiar from Dr Oetker's pizza commercial, which can be seen above as the French language version. I did not know what to wear to the Opera and I was in a rush so I spontaneously ended up wearing my high school graduation dress, which I have bought from Thailand. Have a nice weekend everyone! Go to opera, eat pizza or do something else – the choice is yours.
Tekstit
6 kommenttia :
Aaahhh, ooppera. Voi ihanuus!
Mitä?! Oopperaan liput jopa kympillä?! En ole vielä koskaan ollut oopperassa, en Suomessa enkä muuallakaan. Mutta usein on ollut mielessä. Pitänee heti ottaa selvää mitä liput täällä maksavat.
Joo, ooppera oli kyllä elämys. :)
Ja todellakin Helsingissä oopperaan pääsee edullisimmillaan kympillä. Tosin tietysti paikat eivät ole priimaa, mutta esim. Budapestissa v. 2002 meillä oli kaikista halvimmat paikat aivan ylimmällä parvella ja hyvin sieltäkin näki eli suosittelen kyllä tsekkaamaan tarjonnan. Seuraavaksi itse haluaisin balettiin, tarkoitus mennä jo tänä keväänä. :)
ps. Anniina, olen miettinyt Isabellan tulevaa kouluvalintaa ja kysyisinkin sinulta Saksassa asuvana ja "keski-eurooppalaistuneena" mitä kieltä/koulua suosittelisit Helsingissä: saksalainen, ranskalainen, venäläinen vai espanjalainen? Mistä olisi mielestäsi suomalaiselle eniten hyötyä nyt ja tulevaisuudessa? :)
Kouluista en osaa suositella mitään. En yksinkertaisesti edes tiedä mitä kouluja Helsingissä täällä hetkellä on olemassa.
Mutta jos lähden asiaa pohtimaan kieli kielen jälkeen, niin tulen seuraavaan tulokseen:
Espanja: Hyvin varteen otettava, koska sitä puhutaan niin monessa maassa ja valtava määrä ihmisiä maailmassa puhuu sitä. Euroopassa kuitenkin mielestäni (tällä hetkellä) toissijainen, jotenkin ei-eurooppalainen kieli. Tosin tähän täytyy lisätä, että täällä esim.yliopistossa espanjan kieli valitaan mielellään vieraaksi kieleksi opiskella. Mutta luulen, että tällöin on tähtäimessä tulevaisuus Euroopan ulkopuolella.
Venäjä: Täällä mielestäni hyvin vieras kieli. Venäjää ei (ainakaan vielä) mielletä "tärkeäksi" kieleksi. Venäjän kielestä ei jotenkin vain puhuta. Sitä ei vaadita missään eikä siitä puhuta mitään. Toisaalta tulemme varmasti tekemään yhä enemmän yhteistyötä Venäjän kanssa. Venäjän merkitys on varmassa nousussa.
Ranska: Täällä monet ovat enemmän tai vähemmän opiskelleet ranskaa koulussa. Ranskan kieli mielletään täällä tärkeähköksi. Juontaa juurensa varmasti EU:sta.
Saksa: Tässä tapauksessa en kai voi olla puolueeton/objektiivinen. Täällä saksan kieli nyt vain on se kaikkein tärkein kieli. Saksalaiset eivät mielestäni salli pinimpiäkään kielivirheitä saksan kielessä. Olen sitä mieltä, että tämä koskee myös ulkomaaliaisia. Se on se uskomaton saksalainen tarkkuus kaikessa, mikä tässäkin tulee esille. Varmaankin juuri tästä syystä vieraisiin kieliin ei panosteta. Siis totta puhuen, täällä puhutaan saksaa ja englantia, siinä se. Saksalaiset ovat kuin "Euroopan amerikkalaisia" ja pitävät siis itseään ja täten myös omaa kieltänsä kaikkein merkittävimpänä.
Loppuyhteenveto: Haluaisin korostaa, että itseltäni ei koskaan englannin lisäksi vaadittu yliopistossa yhtä ainutta vierasta kieltä (mutta tämä johtunee ammatin valinnastani, ei siis pidä nyt syyttää saksalaisia tästä). Jopa tuo englannin kurssikin oli pikku juttu. En siis välttämättä ole optimaali vastaamaan kysymykseesi. Mutta nyt kun asiaa mietein, niin jopa ystävätäni, joka opiskeli liiketaloutta yliopistossa, ei vaadittu englannin liskäsi mitään toista vierasta kieltä. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.
Tulen siis siihen tulokseen, että saksan kieli on "se" kieli täällä Euroopassa (yllätys yllätys). Sitä puhutaan Saksassa, Itävällassa, Sveitsissä, osassa Italiaakin ja myös hollantilaiset puhuvat useimmiten suht sujuvaa saksaa. Kun vielä mietin Saksan merkitystä tällä hetkellä EU:ssa, niin se ei ainkaan puhu tulostani vastaan. Saksa nyt on vain vahva maa, joka tällä hetkellä sanelee pelisäännöt. Mutta onko näin myös tulevaisuudessa? Nyt mikään ei kai viittaa siihen, etteikö näin olisi.
Euroopan ulkopuolella tärkeä kieli on sitten joku muu.
On myös hyvä miettiä päteekö sanomani Suomessa asuvaan. Vastasin täysin omasta näkökulmastani, enkä kiinnittänyt Suomeen/suomalaisuuten mitään huomiota.
Toivottavasti osasin auttaa, tai annoin vähintäänkin uusia näkökulmia.
Mitä ajatuksia mielipiteeni herätti?
Hei, jo jonkin aikaa lukijana pyörinyt ikäisesi kauppatieteilijä ilmoittautuu. Suomalaisessa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa useita kieliä lukeneena sekä (aikuisiällä) Saksassa työskennelleenä päätin esittää oman näkemykseni: Miettisin tarkkaan, haluanko laittaa lapseni ns. muunmaalaiseen kouluun kuin suomalaiseen. Saksan asioita seuraavana olen vahvasti sitä mieltä, että saksalainen koulu altistaa lapsen suorituskeskeisyydelle turhan varhain. Samoin on käsitykseni mukaan myös ranskalaisessa koulussa. Toki opetusmenetelmät Suomen ”ulkomaalaisissa” kouluissa voivat olla erilaisia ja lähempänä suomalaista ”rentoa” ja kaikkia tasapuolisesti kannustavaa opetusta.
Kielistä valitsisin lapseni ensimmäiseksi kieleksi saksan tai ranskan, koska niiden opettelemisen jälkeen englanti tuntuu todennäköisesti helpommalta, ja ovathan ne tärkeitä kieliä Keski-Euroopassa kuten edellinenkin kommentoija kirjoitti. Todennäköisesti antaisin lapsen itse valita jommankumman kielen. Kielten opetus suomalaisissa kouluissa on hyvää, ja Isabella oppii niitä kyllä, jos vaan häneltä itseltään löytyy innostusta. Voihan toki olla, että Isabella on enemmän kiinnostunut vaikkapa luonnontieteistä, ja paiskaa kielten kirjat nurkkaan heti tilaisuuden tullen. :) Toki vähäisestäkin kielitaidosta jossain ns. ylimääräisessä kielessä voi olla iloa myöhemmässä elämässä.
PS. Saksassa asuu paljon ulkomaalaisia, ja saksalaiset ovat tottuneet kuulemaan saksaa aksentilla jos toisellakin puhuttuna, mutta korjaavat kyllä mielellään pieniäkin virheitä. :)
Hei tosi mielenkiintosta ja ihanaa, että täällä muutkin huutelevat. Kiva kuulla toisiakin mielipiteitä :) !
Yhdyn "Ennan" mielipiteeseen, että täällä suorituskeskeisyys on jo osa suht pietenkin lasten kouluelämää. Tämähän ei siis ole mikään yllätys. Mietitäänpä hetki saksalaista mentaliteettiä. Minkälainen on saksalainen? Suoritskeskeisyys on saksalainen tapa. Saksalainen on "luonnostaan" suorituskeskeinen. Suomessa ihmiset (lapset) ovat onnellisia, rentoja ja tekevät hommansa kaikessa rauhassa. Tällainen suomalainen/skandinaavialainen nyt vain on. Täällä selaista ei ymmärretä, vaikka osittain varmasti kuitenkin kadehditaan. Huomattavaa on silti, että hommat molemmissa maissa pyörivät. Yhtä ainoaa oikeaa tietä ei siis ole.
On aivan selvää, että jostainhan saksalaisten menestys - rippumatta puhutaanko nyt sitten vaikka urheilusta vai taloudesta - juontaa juurensa. Sattumalta ei ole saavutettu mitään (vaikka Saksan geologinen asema tuottaakin talouden suhteen etuja).
Lisään tähän silti, että näyttäisi siltä, että täydellisestä suoritskeisyydestä ollaan täällä luopumassa, sillä taitaapi olla niin, että todistus (siis numerot) saadaan vasta joko neljännestä tai viidennestä luokasta lähtien.
Mutta samaa pohdin, kuin "Ennikin", että päteekö sama suorituskeskeisyys myös saksalaisessa koulussa Suomessa. En tiedä.
Enna & Anniina B: Kiitos teille molemmille pitkistä ja perusteellisista vastauksista. Vastaan pidemmin ja kattavammin asap (ja tarkoitus on myös tehdä oma postaus aiheesta lähiaikoina), koska Isabellan kouluvalinta on kuitenkin todella tärkeä asia, joka vaikuttaa meidän molempien tulevaisuuteen vuosiksi eteenpäin. (Siis siinä muodossa, että missä asumme) :)
Lähetä kommentti