Huomisen työpäivän jälkeen alkaa kauan odotettu kesälomani, mikä tuntuu mahtavalta. Tätä kirjoittaessani (ajastettu postaus, sillä todellisuudessa istun juuri toimistolla, jonka jälkeen kiiruhdan dancehall reggae-tanssitunnille hikoilemaan) oloni on jotenkin epätodellinen. Lueskelin nimittäin pitkästä aikaa vanhaa päiväkirjaani (siis päiväkirjaa, ei blogia!) ja minut valtasi sekä helpotus että epäusko – olenko todella joskus elänyt noin surullisena ja lamaantuneena murhetta täynnä? Tekisi mieli palata menneisyyteen halaamaan nuorempaa itseäni ja kannustaen kertomaan, että tulevaisuudessa päivät ovat paljon aurinkoisempia. Että nyt tuntuu kevyemmältä hengittää kaiken draaman ja kyynelten jälkeen.
Viikonloppuna suuntasin "mökkeilemään" helsinkiläisittäin eli lähdin "maalle" Marjaniemen siirtolapuutarhaan. Tuo
mökki on itse asiassa yllättävän tilava siihen nähden miten pieneltä
ulos päin näyttää. Onhan kaupungissa mökkeilyssä myös puolensa:
voi asua vaikka puolet vuodesta mökillä, käydä sieltä töissä
(verrattuna esimerkiksi siihen, että mökki on toisella puolella Suomea, jossa
käy vain pari kertaa vuodessa). Lisäksi iäkkäämmille ihmisille on kätevää, kun palvelut, kaupat ja terveysasemat ovat lähellä. Siirtolapuutarhat ovat myös todella yhteisöllisiä kuin pieni idyllinen maalaiskylä keskellä kaupunkia. Toki täysin omaa
rauhaa kaukana naapureista saa vain jossain "oikeasti maalla" eli pitää
mennä kehä III ulkopuolelle. ;)
Mekko: Club L / Nelly, aurinkolasit: Ray Ban, kello: Just Cavalli
Dress: Club L / Nelly, sun glasses: Ray Ban, watch: Just Cavalli
Mökillä oli mukavaa ja kaunista!
Tuntui kuin olisi oikeasti ollut kaukana kaupungista ja pääsi rentoutumaan kunnolla.
Grillattiin porukalla, syötiin hyvin ja nautittiin kesästä.
Olen ollut onnekas, sillä olen jo nyt ennen lomaani päässyt tänä kesänä mökkeilemään oikeasti (juhannuksena Hollolassa Lahden lähellä) ja "mökkeilemään" helsinkiläisittäin Marjaniemen siirtolapuutarhassa.
Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!
After tomorrow my long waited summer holiday will begin, which feels awesome. As I am writing this, I feel surreal. I read my old diary (diary, not blog!) after a really long time and I cannot believe that I have once lived a life so full of sorrow and sadness. I would like to go back time to hug and encourage younger me and tell her that future will be brighter and now it feels lighter to breath after all the drama and tears.
On weekend I went to a summer cottage to "the country side", even though I was actually inside the city of Helsinki at a beautiful garden allotment. We barbecued, ate well and enjoyed summer overall, which was very nice. Have a nice Thursday everyone!
0 kommenttia :
Lähetä kommentti