En yleensä kirjoita yksityisasioistani
sosiaalisessa mediassa. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, koska liian moni rikoksen
uhri salailee vaieten täysin turhaan – eiväthän he ole tehneet
mitään pahaa! Lähes kolme vuotta sitten katsoin kuolemaa silmästä
silmään ja taistelin hengestäni. Tällä viikolla vuosien
odotuksen jälkeen sain viimein sisäisen rauhan: vankeustuomio
kaikista tapauksen kahdeksasta syytteestä on nyt annettu, tekijä
pyysi minulta anteeksi ja joskus tulevaisuudessa tulevat rahalliset korvaukset (Valtiokonttorilta toki eli meidän veronmaksajien
piikistä). Painajainen täynnä kyyneleitä ja tuskaa on saatu päätökseen, kipeät muistotkin parantunevat ajan kanssa.
Pahoinvointi sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat
kuolettava cocktail Suomessa ja niiden uhriksi voi joutua kuka
tahansa viaton sivullinen kuten minun kaltainen tavallinen
töissäkäyvä perheenäitikin. Lopuksi haluaisin kiittää
poliisia, Helsingin kaupungin kriisipäivystystä, Traumakeskusta ja
Rikosuhripäivystystä, jotka tekevät arvokasta työtä. Heidän ja
läheisten tuella minä voin nyt jättää tämän taakseni ja
kääntää uuden sivun elämässäni. Sillä kuten Feeniks-lintu,
minäkin nousen aina tuhkasta, enkä anna periksi.
I almost never share my private life in social media. This time I am making an exception, because usually victims of crime hide things even though they have done nothing wrong. Almost three years ago I looked death in the eye and fought for my life. It has been the darkest period in my life full of tears and pain. Finally this week prison sentence from all eight charges were given, the guilty person apologized me and I will receive monetary compensations in the future. Hopefully now it will get easier as I can finally turn a new page in my life and leave years' nightmare behind. Now I have a new beginning in front of me, because like Phoenix bird, I also rise from the ashes and never give up.
Tekstit
2 kommenttia :
Ihailtavaa rohkeutta kirjoittaa asiasta blogissasi. :) Sinnikkäästi olet jaksanut hakea oikeutta, ja ilmeisesti myös taistella hengestäsi. Olet oikeassa myös tuossa, että paha kiertää. Vakava teon uhriksi voi joutua joku muukin kuin suoraan toiselle henkilölle pahaa tehnyt.
Ehkäpä itsekin vielä joskus kirjoitan (yleisluontoisella) tasolla omia tarinankäänteitäni, hmm.
Kiitos ihana Fantome ja anteeksi, että vastaaminen on kestänyt. Halusin tietoisesti ottaa tähän asiaan kunnolla etäisyyttä aluksi oikeusistunnon jälkeen.
Se tosiaan avaa silmiä ja muuttaa suhtautumistapaa, kun veistä pidetään kaulalla, yritetään kuristaa hengiltä ja uhataan tappaa. Tai siis nyt tosiaan tietää miltä tuntuu taistella hengestänsä ihan oikeasti - samalla sen myötä on myös alkanut arvostaa elämää täysin uudella tapaa.
Onneksi se kaikki on nyt takana, eikä enää tarvitse taistella tuon asian kanssa tai laukkoa lakimiehillä, olla poliisiin tai syyttäjään yhteyksissä tai muuta.
Suosittelen kyllä kirjoittamaan yleistasolla omia kokemuksiasi (tietämättä mitä sinulle on tapahtunut), koska ainakin itse koin sen antavan lopullisen pisteen kokemukselleni, vaikka järkyttävimmät yksityiskohdat säästän vaikka muistelmiini.
Joka tapauksessa ihanaa toukokuuta ja kovasti aurinkoista energiaa elämääsi! Kiitos vielä kommentistasi. :)
Lähetä kommentti