Marraskuun melankolinen pimeys imee mehut irti sinnikkäästäkin sissistä

Olen positiivinen ihminen, mutta viime viikkoina se on ollut koetuksella, koska vastoinkäymisiä, haasteita ja suoranaisia esteitä alkoi ilmaantua elämänpolulleni ihan vaivaksi asti ja tietysti kaikki vielä yhtä aikaa. Onneksi pahin on nyt takana ja suurin osa yksityiselämäni murheista ovat lopulta vain järjestelykysymyksiä. Minulla on kuitenkin ihania ihmisiä tukena ja turvana elämän myrskyissä eli olen varsin etuoikeutettu siinä(kin) mielessä. 

Elämä kyllä kantaa, kun vain muistaa asioiden mittasuhteet, eikä yritäkään raahata koko taakkaa yksin harteillaan. Tällä hetkellä viime aikojen yksityiselämän murheet eivät nimittäin tunnu enää lamaannuttavan pelottavilta möröiltä, vaan hoidettavissa olevilta asioilta.

Vierailin hiljattain Jean Sibelius-aiheisessa taidenäyttelyssä Ateneumissa ja siellä oli seinällä seuraava teksti, joka minun oli pakko kuvata muistoksi. "Melankolian on ajateltu olevan ylevöittävä ja taiteilijalle tarpeellinen olotila."

En toki väitä olevani mikään ylevöitystä kaipaava taiteilija, mutta välillä olen pohtinut tarvitsenko itsekin ajoittain pientä annosta melankoliaa. Menen yleensä hymyissä suin sata lasissa kvartaalitalouden vauhdikkuudesta nauttien, mutta välillä tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi pohtimaan syntyjä syviä, lukemaan Uuno Kailaan, Edith Södergranin ja Eino Leinon tummansävyisiä runoja, kuunnella musiikkia lyriikoita ylianalysoiden ja tuijotella ulos ikkunasta syvään hengittäen. Silloin voi analysoida tilannekatsauksen tavoin syvemmin kaikkea tapahtunutta ja prosessoida sitä, minkä jälkeen voi kääntää uuden puhtaan sivun. Menneeseen ja melankoliaan ei kuitenkaan saa missään nimessä märehtimään – niin kuin ei tuleenkaan makaamaan – vaan katse on suunnattava eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia. 

Liikunta ja ystävän seura auttavat myös tuomaan hymyn huulille, kuten hiljattain spinning-tunnin jälkeen ikuistetussa selfiessä.

Toinen tehokas keino on popsia d-vitamiinia purkista ja pukeutua mahdollisimman värikkäästi.

Jakku & mekko: Zara, korvikset: Chanel, laukku: Prada, kello: Guess, nilkkurit: Seppälä

Blazer & dress: Zara, earrings: Chanel, bag: Prada, watch: Guess, ankle boots: Seppälä

Pirteää viikon jatkoa kaikille!

Huh, in the past few weeks there has been so much going on in my life in addition to the busy everyday life. I even felt overwhelmed for a while with all the sorrow and troubles in my private life, but fortunately now breathing feels lighter again.

I have been wondering do I need a tiny bit of melancholia every now and then to analyze things further. Do not get me wrong, I mean usually I am living on full speed and enjoying the quarter economy life with a smile on my face, but sometimes it feels good to stop for a minute to truly think about your life.

November is one of the darkest and thus most depressing months of the year, but one ought not to let the melancholy take over for too long. Good weapons against it are exercise, socializing (like on the selfie picture above after a sweaty spinning class) and dressing up colourfully (like on the outfit picture above). Wishing you all an energetic week!