Tarmokkaana tammikuussa loman jäljiltä ja pienen matkustajan kotiinpaluu

Huh heijaa, joululoma vain vilisti ohitse rakkaita ystäviä, perhettä ja ihmisiä tavatessa Pohjanmaalla ja Lapissa. Nyt vuosikin on jo vaihtunut ja loppiaisen myötä on heitetty hyvästit joululle. 

Itse palasin töihin ja siten myös Helsinkiin jo ennen vuodenvaihdetta, mutta pikkuneiti lomaili loppiaiseen saakka Lapin mummolassa, ennen kuin lensi takaisin kotiin. (Tämä kuva on itse asiassa jo marraskuulta, kun Isabella lensi kotiin isänpäiväviikonlopun vietosta Pohjanmaalta.) Itse olin 1990-luvulla lapsuudessani avainlapsi eli tulin kotiavain kaulassa tyhjään kotiin koulun jälkeen vanhempien ollessa töissä. Sen sijaan 2010-luvulla jälkikasvuni on selvästi passi ja lentolippu-lapsi, jonka kaulasta roikkuvat kotiavainten sijasta passi ja lentolippu hänen lentäessään reippaana yksin Kehä Kolmosen ulkopuolelle sukulaisiin. :D

Olen jotenkin loman jäljiltä ja uuden vuoden 2015 alussa aivan intoa täynnä. Kaikenlaisia ideoita, tavoitteita ja suunnitelmia töihin, sivutoimisiin opintoihin, matkoihin ja asumiseen liittyen on paljon tällekin vuodelle, mutta niistä kenties myöhemmin lisää. Minulla oli nimittäin pyhä aikomus mennä tänä perjantai-iltana vauhdikkaan viikon jälkeen aikaisin nukkumaan, mutta nyt kello lähestyy jo uhkaavasti puolta yötä. Onkin siis aika toivottaa tältä tarmokkaalta jakkunaiselta hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tehdään tästä mahtava vuosi.

Mekko: Zara, jakku: H&M, laukku: Louis Vuitton, korvakorut: Chanel, kello: Guess

Dress: Zara, blazer: H&M, bag: Louis Vuitton, earrings: Chanel, watch: Guess

Ps. Lappilaisena minun täytyy tietenkin vetää hieman kotiin päin eli suositella katsomaan tämän todella hellyyttävän Coca Colan Youtube-videon.

Christmas holiday just flashed by while visiting friends, family and other loved ones in Western and Northern Finland. Year has changed too and I am so excited at the beginning of a new year. Time to aim high and kick ass again, bring it on 2015! 

I have many plans, goals and visions for this year regarding work, part time studies, traveling and moving to a new apartment and I might share some thoughts on those later. Now I am however wishing everyone a fantastic new year, let's make this a great year! In addition I recommend to watch Coca Cola Youtube-video above, which is filmed in Lapland Northern Finland, where I was born and raised as a child.

Vanja-eno Kansallisteatterissa, pikkutontun kyläilyä ja Pähkinänsärkijä-baletti Kansallisoopperassa

Mihin tämä joulukuu on oikein hävinnyt, kun nyt on jo 19. päivä ja tänään alkoi joululomakin. Kuukausi kuten oikeastaan koko syksy on ollut todella vauhdikas töissä ja muuallakin. Joululoma (joka on itse asiassa pitämätöntä kesälomaa) alkoi tosiaan tänään ja huomenna Isabellan koulun joulujuhlaesityksen jälkeen lähdemme pienimuotoiselle valtavalle yli puolet Suomea kattavalle lomailuturneelle. Ensimmäisenä etappina ovat Isabellan isän vanhemmat eli mummola I Pohjanmaalla, josta matka jatkuu parin yön jälkeen vielä pohjoisemmaksi eli Lappiin minun vanhemmilleni mummola II:seen.

Lähtö on tosiaan huomenna aamupäivällä heti Isabellan joulujuhlan jälkeen, mutta itse en ole vielä pakannutkaan. Se taitaa jäädä huomisaamulle – hyvin silloinkin onneksi vielä ehtii ja silloin ei tule vaatekriisejä, koska niille ei ole yksinkertaisesti aikaa. ;) 

Viikon sisään on tullut yhtä sun toista töiden, lukuisten palaverien ja to do-listan purkamisen lisäksi, joten annetaan kuvien puhua puolestansa. Viime viikolla olin ystäväni kanssa katsomassa Kansallisteatterissa Anton Tšehovin Vanja-enon. 

Paavo Westerbergin ohjaama näytelmä on täynnä legendaarisia näyttelijöitä Krista Kososesta, Seela Sellaan, Seppo Pääkköseen, Kristo Salmiseen, Eero Ahoon ja Heikki Nousiaiseen kuten trailerista näkyykin.

Viime viikonloppuna kyläiltiin ystäväpariskunnalla Kauniaisissa, jossa pikkutonttuni istui kuusen alla.

Eilen vietimme todellista prinsessailtaa kahdestaan Kansallisoopperassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas-baletissa. Rakastan näitä kullanarvoisia hetkiä Isabellan kanssa.

Prinsessat baletin väliajalla.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Huomenna jätän Helsingin kadut hetkeksi ja suuntaan maakuntaan joulun viettoon.

December has just flashed by with so much to do at work and other places too. Fortunately my Christmas holiday began today so now I have time to take a bit easier and visit my family in Lapland Northern Finland. Last week I visited The Finnish National Theater to see Anton Chekhov's Uncle Vanya with a dear friend of mine. It was legendary drama play with some truly talented actors.

Yesterday we had a true princess evening at the Nutcracker ballet at Finnish National Opera. I love these precious moments with my daughter taking quality time to the next level. An evening with a beautiful ballet never goes wrong. Now I am wishing you all a great weekend and heading to the bed. We are leaving Helsinki tomorrow before noon straight after my daughter's Christmas show at their school, cannot wait to see it! It is truly beginning to look like Christmas as one can see on the photos above.

Huikea Hannes Hynönen, itsenäisyyspäivän juhlintaa Suomineitona ja hyväntekeväisyyttä Joulupuukeräyksessä

Viikko on ehtinyt taas torstaihin ja viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Päivät ovat vain sujahtaneet ohitse vauhdikkaiden palaverien täyteisten työpäivien, Isabellan harrastuksiin kuljetusten ja muiden menojen merkeissä. Eilen tosin oli jotain perusarjesta poikkeavaa eli suuntasin erään ystäväni kanssa Kansallisteatteriin Vanja-enoa katsomaan. 

Tänä iltana minut kutsuttiin sekä Forumin Seppälän juhliin Kim Heroldia kuuntelemaan että Storyville-jazzklubin pikkujouluihin, mutta päätin jättää molemmat tapahtumat välistä, sillä kalenteri on vienyt minua aamusta iltaan monena päivänä paikasta toiseen eli rauhallinen koti-ilta oli enemmänkin kuin tervetullut.

Viikonloppuna juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää. En ole yltiöisänmaallinen ja moni voisikin sanoa, että patriotismi on minusta kaukana. Silti olen aina ulkomailla asuessanikin kertonut rinta rottingilla olevani suomalainen ja yrittänyt pitää Suomi-neidon hyvää mainetta yllä. Lisäksi pienestä pitäen jokaiseen itsenäisyyspäivään on olennaisesti kuulunut Jean Sibeliuksen Finlandia, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.

Itsenäisyyspäivänä oli täydellinen hetki pukeutua kuntosalille Paola Suhosen Nansolle suunnittelemaan siniristilipputoppiin kunnon Suomineidon tavoin. 


Sen jälkeen juhlinta jatkui kotona illallisen ja Linnan Juhlien katselun merkeissä.


Upeinta Linnan Juhlissa eivät mielestäni olleet loisteliaat puvut (joita toki myös ihailin suuresti), vaan tämä lähes 102-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen. Mikä elämänasenne ja energisyys! Saisipa itse elää yhtä vanhaksi ja vielä noin hyväkuntoisena sekä virkeänä, että jaksaisi vielä yli satavuotiaana laittaa jalalla koreasti kuten Hynönen Sofi Oksasen kanssa.


Tässä vielä huikean Hynösen haastattelu.

Haluan omalta osaltani olla mukana rakentamassa hienosta maastamme yhä toimivampaa, monikulttuurisempaa, tasa-arvoisempaa, menestyvämpää, vauraampaa ja ennen kaikkea suvaitsevampaa  Suomea. Mauno Koiviston valtakaudella ollessani kuusivuotias juhlimme esikoulussa itsenäisyyspäivää ja olisin kovasti halunnut olla presidentti, mutta päiväkodin tädit väittivät ettei se ole mahdollista. Presidentiksi esikoulun itsenäisyyspäiväjuhlaan valittiin joku poika ja itse sainkin tyytyä leikkimään presidentin edustusrouvaa. Muistan yhä kuinka minua ärsytti silloin. Olenkin todella iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa. Haluan, että tytärtäni ei kukaan tule lannistamaan Suomessa pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi toivon, että aikanaan hänen lapsensa ja lastenlapsensa saavat myös nauttia hienosta maastamme, demokraattisesta yhteiskunnastamme ja hyvinvointivaltiostamme.

Kuva: Hufvudstadsbladet

Viime viikonloppuna tein myös hyväntekeväisyystyötä JCI Nuorkauppakamarin Joulupuu-projektin merkeissä, jossa kerätään joululahjoja vähävaraisille lapsiperheille. Tämä oli kyllä todellinen win-win-projekti, sillä itselle tuli hyvä mieli, kun sai olla apuna varmistamalla, että jouluilo lahjojen muodossa löytää myös niihin lapsiperheisiin, joissa se sairauden, työttömyyden tai muun syyn vuoksi olisi voinut jäädä tulematta tänä vuonna.


Mukavaa viikonloppua kaikille jo etukäteen!

Last weekend Finland celebrated independence day and that was perfect time to wear Finnish flag at the gym like a true Finnish girl. I am proud to be a Finn and want to contribute to make this great country even better for all of us. I encourage you watch that short Youtube video above, in which a nearly 102-year-old veteran is being interviewed. I wish I could live that long and be that cheerful and energetic even at that age. What a man!

Last weekend I also did some charity for a good cause as a volunteer at Junior Chamber International's project where we collect Christmas presents for disadvantaged families with children. It feels good to do good and sharing is caring especially during Christmas time! 

Diginatiivien esiinmarssi ja puhelinaddiktiäidit huonona esimerkkinä

Pidän itseäni jonkin sortin geek-tyttönä (joka on siis coolimpi versio nörtistä), sillä rakastan nykyteknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Olen surffannut verkossa ala-asteelta saakka, viihtynyt erilaisilla keskustelufoorumeilla, tutustunut moniin läheisiin ystäviini netissä ja pitänyt erilaisia blogeja vuodesta 2004 lähtien. Tällä hetkellä innolla odotan mitä teollisuuden internetistä (Internet of Things tai Big Data) tulee lähivuosina.

Mikään edellä mainituista seikoista ei kuitenkaan vedä vertoja diginatiiveille, jotka syntyvät tabletti ja älypuhelin kädessä. Näin eräässä seminaarissa tämän videon, joka konkretisoi diginatiivisukupolven ajattelutavan: vauvakin osaa käyttää tablettia, jota voi älykkäällä tavalla zoomailla ja klikata, mutta perinteinen sanomalehti edustaa hänelle toimimatonta sovellusta.

Toisaalta diginatiivit ottavat vain mallia meistä aikuisista. Tämä metrossa salaaotettu kuva havainnollistaa, että mitä äiti edellä, sitä tytär perässä. Olenkohan huonoa esimerkkiä Isabellalle puhelinaddiktioni kanssa? :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

I consider myself a geek girl (which is a cooler version of a nerd) as I am truly into technology and the possibilities it offers. However I am nothing compared to digital natives, who are literally born with tablets and smart phones in their hands. I attended a seminar, in which I saw the Youtube video (above), in which a baby can fluently click and zoom an iPad, but thinks magazine is only an unfunctional application. 

On the other hand digital natives are only following us. The secret shot taken at an underground is a demonstrating example of the expression 'Like mother, like daughter'. I wonder if I am bad influence to my daughter due to my phone addiction? :D Have a nice new week everyone!

Maailman laiskin leipoja pikkujouluissa ja Don't Miss a Bite-kirja

Minusta tulisi surkea kotirouva, sillä olen maailman laiskin leipoja, enkä muutenkaan mikään kodinhengetär. Olisin enemmänkin sellaista kotelomekossa kissanristijäisissä viihtyvää ja cocktaileja siemailevaa edustusrouvatyyppiä. Viikonloppuna kuitenkin yllätin jopa itsenikin leipomalla. Emännöin nimittäin pikkujouluja isolle kaveriporukalle, joten päätin kääriä hihat ja ryhtyä leipomaan pitkästä aikaa. Kyse ei nimittäin ole siitä, etten osaisi leipoa, vaan siitä, ettei se voisi kiinnostaa minua vähempää. Leipominen on tylsää, tulee tiskiä ja kädetkin menevät likaisiksi. :D

Osasyynä yllättävään leipomisinnostukseeni on malli ja elokuvanäyttelijä Vera Jordanovan uusi "Don't Miss a Bite Makuja ja muistoja maailmalta"-keittokirja. Kierrän yleensä kaikki ruokakirjat kaukaa, mutta tässä teoksessa minua viehättivät kauniit (muuhunkin kuin ruokaan liittyvät) kuvat, visuaalinen ilme sekä tarinat ja muistot reseptien ympärillä. Lisätietoja Jordanovan teoksesta on saatavilla #kirja-sivustolta.

Viikonlopun pikkujouluihin muiden tarjoiluiden ohelle leivoin minttusuklaajuustokakun. 


Näitä pikkujouluja vietettiin sangrian merkeissä, mutta seuraavaksi ajattelin järjestää keväällä mojitobileet, joissa ehdottomasti tarjoillaan Jordanovan inspiroimana cocktailmehujäitä.


Yleensä pukeutumiskriisin iskiessä ennen juhlia, valitsen klassikon eli jonkin pikkumustista mekoistani. Koska kyseessä oli pikkujoulut, halusin hieman särmää pikkumustaani eli valitsin nahkamekon.

Nahkamekko: H&M, laukku: Yves Saint Laurent, korkkarit: Spirit, kello: Just Cavalli
Leather dress: H&M, clutch: Yves Saint Laurent, pumps: Spirit, watch: Just Cavalli

Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä WSOY:n kanssa, mutta mielipiteet ja näkemykset kirjasta ovat täysin omiani.

On weekend I hosted a pre Christmas party to a big bunch of friends with plenty of sangria and had so much fun. And the breaking news is that I actually baked something (I would make a lousy housewife as I never bake :D) for the party. Look mother, you should be so proud of me, I made a mint chocolate cheese cake! 

Niin paljon kerrottavaa, mutta niin vähän aikaa sekä etiopialaista lounasta

Olen viettänyt tänään monta tuntia palavereissa ensi vuoden business planning-budjetoinnin merkeissä numeroita pyöritellen ja sen jälkeen syöksynyt viemään Isabellaa uimakouluun sekä käynyt itse yhdeksän kilometrin rivakalla sauvakävelylenkillä. Tällä hetkellä ei siis paljoa liiku päässä muuta kuin, että en malta odottaa pääseväni katsomaan jakson Breaking Badia. Se on muuten ihan huikea ja todella koukuttava sarja, suosittelen tutustumaan!

Samaan hengenvetoon suosittelen Kuningatar Sabaa, joka on etiopialainen ravintola Töölössä. Nautin siellä hiljattain herkullisen ja todella täyttävän lounaan, joka sisälsi muun muassa afizaa (vihreitä linssejä, sipulia ja chilipippuria sinappikastikkeessa), misir wotia (sipulin, valkosipulin ja yrttien kanssa kypsennettyjä berberillä maustettuja punaisia linssejä) ja pinaattia Indsera-leivällä. 

Ollessani vaihdossa Etelä-Afrikassa sekä matkustellessani Botswanassa ja Namibiassa, olen tutustunut hieman eteläisen Afrikan ruokakulttuuriin, mutta itäinen alue on minulle ihan tuntematonta ja siksi oli mukava päästä maistamaan etiopilaista ruokaa.

Villakangastakki: Primark, laukku: Louis Vuitton, hattu: H&M, saappaat: Vagabond

Wool coat: Primark, bag: Louis Vuitton, hat: H&M, boots: Vagabond

Nyt Breaking Bad-jakso kutkuttaa jo sen verran, että toivottelen kaikille mukavaa alkanutta joulukuuta!

Today I have spent several hours on business planning-meetings budgeting next fiscal year, which was followed by rushing to take my daughter to her swimming school class. I also went for a sweaty power walk, so now it is really time to call it a day and have some relaxation with an episode of Breaking Bad, which I highly recommend. 

I also recommend Ethiopian food as I recently paid a visit to Queen Sheba restaurant located in Helsinki Finland. I had a tasty lunch with some vegetarian afiza, misir wot and Indsera-bread among other delicious ingredients. I have been an exchange student in South Africa and visited Namibia and Botswana too, so I have got some experience of Southern African food, but I have been unfamiliar with Eastern African food, so it was great to get a chance to taste it finally. Now I am wishing you all a great start for December and heading to watch some Breaking Bad!

Burgerit Midhillissä ja cocktailit salakapakassa

Tähän on siis tultu: nyt on perjantai-ilta, Kymmenen uutiset ovat vasta päättyneet ja olen jo aivan valmis menemään untenmaille. Tänään kävimme töiden jälkeen Isabellan kummitädillä kylässä ja huomenna on erään toisen ystäväni babyshowerit, onkin mukavaa sosialisoida ja nähdä ihmisiä. 

Viime viikonloppuna käytiin viimeinkin testaamassa gourmet-kokki Hans Välimäen Midhill-ravintolassa burgerit. Ravintolan ruokaa on kuvailtu korkeatasoiseksi, mutta rennoksi ja se onkin mielestäni varsin osuva analyysi. Toissa kesäisen Watergate-kohun jäljiltä myös iso vesikannu oli ilmainen, ruoka herkullista ja palvelu ystävällistä. 

Kasvissyöjänä nautin Greenhill burgerin, joka sisälsi mustapavuista tehdyn pihvin, joka tarjoiltiin mehevillä lisukkeilla kuten tsatsikilla.

Vatsa täynnä ruokaa jatkoin vielä vanhan jyväskyläaikaisen opiskelijakaverini kanssa drinkeille uusimpaan villitykseen eli salakapakkaan. Etsivätoimistoksi naamioitu salakapakka kulkee nimellä Trillby & Chadwick Detective Agency jäljitellen varsin autenttisesti 1920-luvun kieltolakiaikaa. Paikan cocktailit kuuluvat Helsingin parhaimpiin. Baaria ei voi huomata ulkoakäsin, sillä ikkunat ovat pimeät, ovessa ei lue mitään ja katu on hieman hiljaisempi, vaikka keskustassa ollaankin. Salakapakkaan astuessaan tulee eteiseen, jossa pitää veivata vanhaa lankapuhelinta ilmoittaakseen saapumisestaan kuten ystäväni tässä kuvassa.

Sen jälkeen pieni silmäluukku ovessa avautuu ja kerromme, että meitä on tulossa kaksi. Hieman myöhemmin myös ovi avautuu ja astumme hämyisään baariin sisälle, jossa vanhanaikainen sisustus sopii salaiseen tunnelmaan, kuten taustalla soiva jazz-musiikkikin. Pöydässä meitä odottaa kirjekuori, jonka avatessaan voi tarkastella vaihtuvaa drinkkilistaa. 

Suosittelen tutustumaan tähän (lailliseen) salakapakkaan, jossa tunnelma on kohdillaan ja paikan suosiosta kertoo se, että tähän drinkkibaariin voi tehdä pöytävarauksia – mikä onkin varsin suositeltavaa erityisesti viikonloppuisin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

So this is what is has come down to: it is Friday evening and not even 11 pm., but I am ready to hit the bed. Today after work we went to visit Isabella's godmother and tomorrow I am attending another friend's baby shower, so lots of socializing and nice moments during this weekend.

Last weekend we had a family dinner over some very tasty burgers at Hans Välimäki's Midhill restaurant, which I can highly recommend. After that I went for cocktails to 1920s styled speakeasy bar with my old friend from University. The speakeasy was such an exciting place, definitely worth visiting. Have a great weekend everyone!

Basson bileet ja juhla-asuja Espritilta loppuvuoden rientoihin

Viikko on vierähtänyt jo torstaihin eli viikonloppu häämöttää aivan kulman takana. Olen viettänyt viimeiset kaksi päivää erilaisissa seminaareissa Hilton Kalastajatorpalla, joten pää tuntuu olevan niin täynnä uutta tietoa, ettei nyt halua miettiä mitään vaativaa enää tänä iltana. Sen sijaan on mukava rentoutua kevyempien aiheiden parissa.

Marraskuisin starttaa loppuvuoden juhlaputki eli kalenteri täyttyy pikkujouluista, juhlapyhien vietosta ja uudenvuoden kekkereistä. Minulla on jo yhdet pikkujoulut takana ja ainakin kolmet vielä edessä. Olen vuonna 2009 kertonut tyylini kulmakivistä ja ne pätevät yhä: rakastan mekkoja, paljetteja, kimallusta sekä näyttävää tyyliä ja mieluummin ylipukeudun kuin alipukeudun.

Tämän vuoden ensimmäisiä pikkujouluja vietettiin työpaikan kanssa dinner & show-hengessä illallisen, stand upin ja Lauri Tähkän keikan merkeissä Virgin Oilissa. Loppuillaksi (tai oikeastaan yöksi) riensin vielä Bassoradion 10-vuotisjuhliin.

En ole tanssinut pitkään yhtä paljon kuin tuona iltana eli kiitos vain kutsusta Basso!

Koska edessä on vielä ainakin kolmet pikkujoulut, joulupyhien viettoa yhdessä perheen kanssa ja säkenöivä uudenvuodenaatto, halusin tutustua Espritin juhla-asutarjontaan.

Entinen tekonahkahameeni kului kirjaimellisesti puhki, joten tarvitsisin uuden.



Ja pikkujouluihin kaltaiseni harakka haluaa tietysti jotain säihkyvää nahkahameen kaveriksi.



Tämän asun kanssa taas pääsisi helpolla, sillä yhdessä haalarissa olisi kaikki samassa paketissa, eikä koruakaan tarvitsisi miettiä erikseen asusteeksi.


Jouluaikaan kuuluu olennaisesti punainen.

Vuotta haluaisin vaihtaa tässä Espritin paljettimekossa.


Myös tämä luumun värinen pitsimekko olisi hyvä vaihtoehto uudenvuodenaatolle.




Säkenöiviä loppuvuoden rientoja kaikille!

Marraskuun melankolinen pimeys imee mehut irti sinnikkäästäkin sissistä

Olen positiivinen ihminen, mutta viime viikkoina se on ollut koetuksella, koska vastoinkäymisiä, haasteita ja suoranaisia esteitä alkoi ilmaantua elämänpolulleni ihan vaivaksi asti ja tietysti kaikki vielä yhtä aikaa. Onneksi pahin on nyt takana ja suurin osa yksityiselämäni murheista ovat lopulta vain järjestelykysymyksiä. Minulla on kuitenkin ihania ihmisiä tukena ja turvana elämän myrskyissä eli olen varsin etuoikeutettu siinä(kin) mielessä. 

Elämä kyllä kantaa, kun vain muistaa asioiden mittasuhteet, eikä yritäkään raahata koko taakkaa yksin harteillaan. Tällä hetkellä viime aikojen yksityiselämän murheet eivät nimittäin tunnu enää lamaannuttavan pelottavilta möröiltä, vaan hoidettavissa olevilta asioilta.

Vierailin hiljattain Jean Sibelius-aiheisessa taidenäyttelyssä Ateneumissa ja siellä oli seinällä seuraava teksti, joka minun oli pakko kuvata muistoksi. "Melankolian on ajateltu olevan ylevöittävä ja taiteilijalle tarpeellinen olotila."

En toki väitä olevani mikään ylevöitystä kaipaava taiteilija, mutta välillä olen pohtinut tarvitsenko itsekin ajoittain pientä annosta melankoliaa. Menen yleensä hymyissä suin sata lasissa kvartaalitalouden vauhdikkuudesta nauttien, mutta välillä tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi pohtimaan syntyjä syviä, lukemaan Uuno Kailaan, Edith Södergranin ja Eino Leinon tummansävyisiä runoja, kuunnella musiikkia lyriikoita ylianalysoiden ja tuijotella ulos ikkunasta syvään hengittäen. Silloin voi analysoida tilannekatsauksen tavoin syvemmin kaikkea tapahtunutta ja prosessoida sitä, minkä jälkeen voi kääntää uuden puhtaan sivun. Menneeseen ja melankoliaan ei kuitenkaan saa missään nimessä märehtimään – niin kuin ei tuleenkaan makaamaan – vaan katse on suunnattava eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia. 

Liikunta ja ystävän seura auttavat myös tuomaan hymyn huulille, kuten hiljattain spinning-tunnin jälkeen ikuistetussa selfiessä.

Toinen tehokas keino on popsia d-vitamiinia purkista ja pukeutua mahdollisimman värikkäästi.

Jakku & mekko: Zara, korvikset: Chanel, laukku: Prada, kello: Guess, nilkkurit: Seppälä

Blazer & dress: Zara, earrings: Chanel, bag: Prada, watch: Guess, ankle boots: Seppälä

Pirteää viikon jatkoa kaikille!

Huh, in the past few weeks there has been so much going on in my life in addition to the busy everyday life. I even felt overwhelmed for a while with all the sorrow and troubles in my private life, but fortunately now breathing feels lighter again.

I have been wondering do I need a tiny bit of melancholia every now and then to analyze things further. Do not get me wrong, I mean usually I am living on full speed and enjoying the quarter economy life with a smile on my face, but sometimes it feels good to stop for a minute to truly think about your life.

November is one of the darkest and thus most depressing months of the year, but one ought not to let the melancholy take over for too long. Good weapons against it are exercise, socializing (like on the selfie picture above after a sweaty spinning class) and dressing up colourfully (like on the outfit picture above). Wishing you all an energetic week!

Älykkään naisen stereotypia Helsingin Sanomissa ja inspiroiva ilta Satu Huberia kuunnellen

Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka suosittelen lukemaan. Siinä käsiteltiin ihmisten stereotypioita älykkään naisen käsitteestä.

Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavaa: "Joskus ihmisten on myös vaikea käsittää, että joku voi sekä olla älykäs että pukeutua seksikkäästi. Aivan kuin nainen tyhmentyisi sitä mukaan, mitä avarampi hänen kaula-aukkonsa on ja mitä lyhyempi on minihameen helma, Kankare vitsailee. Mitä näyttävämmin olen pukeutunut, sitä tyhmempänä mua pidetään. Mielipiteitäni ei kysytä ja juttuni ohitetaan. Antaakseen älykkään vaikutelman pitäisi olla hiljaa ja pönöttää."

En voisi olla enemmän samaa mieltä! Ei älykkään naisen tarvitse pukeutua säkkiin, ollakseen uskottava. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin kuullut vaikkapa: "Näytät ihan Paris Hilton-bimbolta, mutta oletkin fiksu nainen!" tai "Olen ihan yllättynyt, olet ensimmäinen nainen, jonka kanssa olen keskustellut rahoituksen portfolioteoriasta". Toisaalta aliarvioinnista on myös etua vaikkapa pokeria pelatessani, kun vastapelaajat eivät ole varuillansa. Tärkeintä on mielestäni ravistella kaavoihin kangistuneita ajattelutapoja ja murtaa stereotypioita. Ja siksi tämä Helsingin Sanomien artikkeli on paikallaan. Valitettavan monet ihmiset nimittäin ovat todella mustavalkoisia, eikä heidän käsitykseensä älykkäästä ihmisestä mahdu kuin yksi homogeeninen pönötystyyppi. 

Itse olen esimerkiksi saanut seuraavan neuvon minua vanhemmalta ja kokeneemmalta mieheltä, pohtiessani vuonna 2009, puenko erääseen työhaastatteluun (suorat) housut vai (polvipituisen) hameen: "Pukeutuminen riippuu siitä, mitä haluat viestittää. Eli hame, jos haluat flirtata johtajan kanssa, jolloin paikan saanee helpommin ja olet ikuisesti 'aputyttö' siellä, josta saunaillassa puhutaan tuhmia. Housut taas viestii tiukkuudesta, jolloin et ehkä saa duunia, mutta vältyt myös edelliseltä. Valitettavasti tämä maailma on hieman sovinistinen."

Paljon on kuitenkin tehtävissä ja itse uskon paljon myös rohkaisevan ja motivoivan esimerkin voimaan. Olimme hiljattain erään ystäväni kanssa Kokoomusnaisten tilaisuudessa, jossa tapasimme suomalaisen finanssimaailman grand lady Satu Huberin, joka on inspiroiva esimerkki menestyneestä businessnaisesta ja muutenkin energisen kupliva persoona. Oli hienoa kuulla hänen näkemyksiänsä ja kokemuksiansa. Vaihdoimme Huberin kanssa vielä seuraavana päivänä sähköpostia, enkä voi kuin ihailla hänen asennettansa, joka tarttuu helposti muihinkin.

Inspiroivaa viikon jatkoa kaikille ja yritetään suhtautua asioihin edes hitusen ennakkoluulottomimmin!

I read an interesting article (unfortunately in Finnish) about stereotypes towards intelligent women and that gave me a lot to think about. Unfortunately I do not have enough time nor energy to summarize my thoughts further on this topics, but let's just say that I totally agree that if a woman likes to dress up, it does not make her any less smart – not even a tiny bit!

Recently I also met Satu Huber, Deputy CEO at Elo Mutual Pension Insurance Company at Finnish National Party's Women's Event together with a friend of mine. Mrs. Huber is such an inspiring example of a successful businesswoman and overall a great outgoing personality. It was great to hear her motivational speech with personal experiences and advice. Have an inspiring week everyone and let's try to be even slightly less prejudiced!