"Tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja v*ttu ikinä." PMMP Maailma kylässä

Jos luettelisin suosikkiyhtyeitäni, kuuluisi PMMP ehdottomasti niiden joukkoon. En ole kuitenkaan aina pitänyt heistä. Itse asiassa päinvastoin, olen myöhännäisherännäinen PMMP:n suhteen. Olin Lontoossa au pairina vuonna 2003, kun heidän ensimmäinen single "Rusketusraidat" ilmestyi ja ihmettelin Suomeen palattuani mikä on tämä ärsyttävä rallatus ja mistä PMMP:stä kaikki kohisee. Vuosien ajan yhtye edustikin minulle vain ylisoitettua kesähittiä, mitä nyt vähän fiilisteltin "Leskiäidin tyttäret"-levyltä kesällä 2007 raskaana ollessani "Kesäkaverit", "Joku raja" ja "Päät soittaa"-kappaleita. 

Kunnes erosimme lapseni isän kanssa ja olin henkisesti aivan rikki, sydämeni oli särkynyt, enkä muista tuosta ajasta yhtään mitään muuta kuin, että kyyneleitä oli loputtomasti ja kaikki oli pimeää. Tuolloin sattumalta löysin PMMP:n "Kovemmat kädet"-albumin, jossa sai olla täynnä aggressiota "Olkaa yksin ja juoskaa karkuun", "Mummola" ja "Matoja" kappaleiden tahdissa. Niissä, kun todetaan muun muassa seuraavaa:

Olkaa yksin ja juoskaa karkuun

Kipu ehkä tarttui sun jalkaan
jotenkin jäi kasvoihin kiinni
Mikä susta kiskoo sen irti
laitoshoito vai vitamiini 

Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää 

Olkaa yksin
ja juoskaa karkuun
Rakkaus tuntuu
ja rakkaus sattuu 

Matoja

Mä haistan jo vihan, nyt pelottaa ihan
ja epäilen sua, kun epäilet mua
Jos odotan vähän, niin mätänen tähän

Saanko tarjota yhden vinkin
Mua on kohdeltu paremminkin
Ehkä sä loukkaannut, nytkö sä loukkaannut
Nimität mua hirviöksi
silti kelpaisi kyllä seksi

Olen tippunut korkealta niin
Syöksynyt kuin
olisi kaulassa ollut sileää
parikin harmaata myllynkiveä
Olen palvellut heitä jotka mua sylkevät kuin
olisin alhainen, halpa tavara
Madellut kuin vain voi nöyrä madella
Oi, noussut taas uudestaan 

Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua

Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa

Vika on tietenkin aina minussa

Mummola

Kun olet itsekäs ja kakaramainen
ja heikkohermoinen typerä nainen
Kun seinää kaksin käsin päällä hakkaat
Hei vatipää sul on sisäinen trauma
Märiset enemmän kuin kakaralauma
ja hengittämästä vihaisena lakkaat 

Jos oisit kohtelias hyvätapainen
Jos oisit vähemmän v*ttumainen
tai äiti teresan sukulainen
Jos joka sanasi ois kukkapuska
jolla pois pyyhittäisiin maailman tuska

On kyyti ollut suhteellisen epätasaista
ja siihen voisin kommentoida
Ihan sama ihan sama  

En tiedä mitä maksaa tasaisempi kyyti
mutta omapa on syyni
Sanon ihan sama ihan sama

Toisaalta albumin surullisia lauluja kuten "Päiväkotia" en pitkään aikaan voinut kuunnella itkemättä. Viime kesänä 2012 olin PMMP:n akustisella keikalla ja vieressäni ollut tyttö itki erotuskaa "Päiväkodin" aikana. Minun oli pakko halata häntä ja sanoa, että itke vain, sydänsurut helpottavat lopulta joskus ja elämä voittaa. Olinhan itse kokenut saman.

"Veden varaan"-albumia kuuntelin syksystä 2009 - alkuvuoteen 2010 paljon. Olin tuolloin jotenkin monessa asiassa kahden vaiheilla: opintojen päättymisen, valmistumisen ja työelämään siirtymisen. Aloitin ensimmäisessä oman alan työpaikassa syksyllä 2009, kirjoitin graduni, valmistuin yliopistosta sekä yritin päättää kokeillako vielä lapseni isän kanssa vai antaako minua kosineelle uudelle miehelle mahdollisuuden. Kirjaimellisesti palloilin monessa asiassa kahden vaiheilla ja tuntui kuin olisin ollut entistä aikuisempi valmistumisen, oman alan töiden ja muun myötä.

Nämä lyriikat kuvasivat paljon elämääni silloin:

Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet 

Ja miten kävikään
että nuoruus se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui 

Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla 
(Lapsuus loppui-kappaleesta)

Paljon on senkin jälkeen tapahtunut, elämäni on mennyt harppauksin eteenpäin. Kun PMMP toukokuussa 2013 ilmoitti lopettavansa toistaiseksi, se ei saanut minua enää kriisin partaalle. Olenhan itse eheytynyt, maailma on alkanut näyttää minulle paljon kauniita puoliaan, olen voimissani, enkä tarvitse enää PMMP:tä jakamaan elämäntuskaani tai tsemppaamaan minua vaikeuksien läpi. Olen valmiina tulevaa varten, mutta sitä ennen nautin jokaisesta päivästä.

Otan koko show’n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuulukin

Ja silti otan koko show’n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
Ainakin jotain uskalsin

Mitä ne nyt aikoo, apinat
ihmettelee koirat, kakarat
No jos sitä meiltä kysytään
hautaan asti hauskaa pidetään

Minäkin otan koko show'n, oli mitä vaan. Koko paketin, mitä siihen kuuluukin.

Olin PMMP:n keikalla Maailma kylässä-festivaaleilla Kaisaniemessä viime viikonloppuna. Onneksi he olivat yhtä riehakkaita kuin aina.


Harmi vain, että Pussy Riot ei ollutkaan esiintymässä heidän kanssaan, kuten piti. PMMP osoitti kuitenkin tukensa heille "Free Pussy Riot"-paidoilla.


PMMP edustaa minulle naisenergiaa, yhteiskunnallista tiedostavuutta, mutta myös nuorekasta huolettomuutta. "Tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja v*ttu ikinä" kiteyttää hyvin ajatukseni heistä.

Välillä tälläinenkin kunnianhimoinen uraihminen ja vastuullinen äiti haluaa kaiken kustannustehokkuuden ja suorittamisen keskellä muistaa olevansa vasta 27-vuotias, jolla on koko elämä ja sen kaikki mahdollisuudet yhä edessä.

Jakku: Zara, laukku: Mulberry, housut & korkkarit: Nelly, aurinkolasit: Ray Ban
Blazer: Zara, bag: Mulberry, trousers& shoes: Nelly, sun glasses: Ray Ban

Sorry, too long story today i.e no translation. Instead please have a look at the pictures above from last weekend's music festival in Helsinki.