Tällä hetkellä elämässäni tapahtuu paljon niin konkreettisella kuin tunnetasollakin. Eräs todella ikävä ja painava asia on viimein lähtenyt eteenpäin ja tuntuu, että hartioita tuskallisesti painanut henkinen taakka on viimein helpottamassa. Lisäksi päätin tiistaina muuttaa eli toukokuun lopussa pakataan Isabellan kanssa kimpsut ja kampsut ja muutetaan uuteen asuntoon. Olo on sanoinkuvaamattoman helpottunut kaiken kaikkiaan näistä erinäistä muutoksista, tuntuu kuin kaksi vuotta kestänyt painajainen olisi viimein loppumassa tai ainakin helpottamassa.
Pahoittelen ympäripyöreyksiä, mutta en halua julkisessa kaikkien luettavissa olevassa blogissa jakaa yksityisasoitani. Halusin kuitenkin kertoa tämän hetkisestä tunnetilastani ja muistuttaa, ettei minunkaan elämä ole pelkkää hymyä ja auringonpaistetta. Onneksi kaikesta kuitenkin oppii jotain ja elämä lopulta kantaa.
Isäni piipahti Helsingissä muutamia päiviä sitten ja kävimme kahvila Elielissä. Olin nähnyt isäni viimeksi jouluna, joten oli kiva tavata pitkästä aikaa. Rautatieasemalla sijaitsevalla Elielillä on kyllä komeat puitteet.
Samana päivänä olin myös Hakaniemessä, jossa minulla on aina turvallinen olo. Kaksi vuotta sitten sen jälkeen, kun elämässäni oli tapahtunut aivan hirveitä, oltiin Isabellan kanssa muutamia päiviä ystävälläni Hakaniemessä. Ystäväni huolehti meistä täysin: kävi kaupassa, teki ruokaa, silitti päätä iltaisin, kunnes nukahdin ja antoi minun itkeä hänen olkaansa vasten. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen huolenpidosta, koska silloin sitä todella tarvitsin.
Hakaniemen torilla oli siis kotoisa ja levollinen olo, olinhan lähellä turvapaikkaani.
Viittatakki: Eny / Stockmann, laukku: Louis Vuitton, saappaat: Vagabond
Cape coat: Eny / Stockmann, bag: Louis Vuitton, boots: Vagabond
Tänään vapun jälkeen vietin viimeistä päivääni 26-vuotiaana vauhdikkaan työpäivän ja Palmia-liikelaitoksen johtokunnan kokouksen merkeissä. Huomenna sitten kohti uusia haasteita ja vuosilukuja, jäiks!
Tekstit
0 kommenttia :
Lähetä kommentti