maanantai 10. lokakuuta 2011

Kovin helposti ei kiinni saa sitä kadonnutta nuoruutta ja mieletöntä fiilistä, kun on ensi kertaa kännissä.

Aiemmin luulin eksistentiaalisten identiteettikriisieni päättyneen lapsen saantiin. Kyllähän äitiys tekikin minusta harmonisemman sekä vähemmän ahdistuneen ja hukassa olevan ehjemmän ihmisen. Luulin löytäneeni paikkani tässä maailmassa, mutta viime aikoina on erinäisistä syistä taas tuntunut siltä, etten oikein tiedä kuka olen ja mitä haluan. Ihmiset nauravat usein kertoessani, että pahin pelkoni on huomata kyynistyneeni ja kovettuneeni. "Sinähän olet iloinen ja positiivinen ihminen, ethän sinä todellakaan kyynisty". Niin ne sanovat ja oikeassa ovatkin, mutta voi iloisesta ja posiitivisestakin ihmisestä tulla kova ja kyyninen, kun ottaa tarpeeksi elämältä turpaan.

Pahoittelen tajunnanvirtamaista tekstiä, mutta toisinaan on hyvä antaa ajatusten purkautua vapaasti ulos. Tosin täysin vapaasti ei voi itseään julkisessa ja kaikkien luettavissa olevassa blogissa ilmaista. Toisinaan leikittelenkin ajatuksella, että alkaisin kirjoittaa täysin sensuroimatonta anonyymia ja salaista blogia. Draamaa, itkua, hampaiden kiristelyä, mutta onnekseni myös iloa, riemua ja mahtavia kokemuksia nimittäin riittää elämässäni. 

Tiedättekö, kun joskus tuntuu kuin olisi aivan yksin maailmassa, vaikka olisi ihmisten seurassa? Kun tuntuu yksinäiseltä, vaikka oikeasti tietää olevansa monien ympäröimä. Siltä minusta tuntuu juuri nyt. Onneksi Leevi and the Leavings Gösta Sundqvistin nerokkaine lyriikoineen on seuranani.

"Itkisitkö onnesta
Jos panisin sua kunnolla
Kun väität etten uskalla
Enää ajaa silmät silmät ummessa

Kovin helposti ei kiinni saa
Sitä kadonnutta nuoruutta
Ja mieletöntä fiilistä
Kun on ensikertaa kännissä

No ehkä elämässä tarvitsee
Joskus selitellä itselleen
Ja eritellä mielessään
Miksi kuviot on pielessä
Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan
[---]
Mä olen pahoillani kaikesta
Mua turha pahalla on muistella
Vastaantulijoiden kaistalla
On vittumaista luistella"
-Leevi and the Leavings: Itkisitkö onnesta

Järki sanoo, että kyllä tämä tästä, pää pystyyn Ilona ja elämä voittaa. Joskus kuitenkin primitiivinen tunne voittaa loogisen järjen äänen, mutta toisaalta on itseäänkin hyvä kuunnella joskus kaiken energisyyden, suorittamisen, tehokkuuden ja iloisuuden keskellä.

PhotobucketPhotobucketPhotobucketPhotobucket
Kuvat / Photos: We Heart It

I just wrote some stream of consciousness and mind flow about my current feeling, which can be demonstrated in the pictures above. Sometimes you just feel confused, lost and lonely even though you know that everything is actually fine and okey and you have a lot to be grateful for.

2 kommenttia :

fcookie kirjoitti...

Samoja fiiliksiä täälläkin, järki sanoo että kaikki järjestyy, tunteet taas ei. Kyllä niitä ikäviäkin tunteita pitää uskaltaa käydä läpi. :)

ilonasi kirjoitti...

Joo, samaa mieltä eli tunteita on hyvä käydä läpi olivatpa ne sitten minkälaisia tahansa. Tsemppiä sinullekin asioiden ja tuntemusten selvittelyyn. Mukava kun jätit kommenttia ja hyvää syksyn jatkoa kaikesta huolimatta! :)