Maanantain realismia

Olen lähtökohtaisesti positiivinen ihminen, jolle lasi on aina puoliksi täynnä ja jolle vaikeudet sekä ongelmat edustavat voitettavissa olevia haasteita. Pyrin näkemään elämän mahdollisuutena sekä pokeritermejä lainatakseni pelaamaan hallussa olevilla korteilla mahdollisimman hyvän käden. Uskon siihen, että elämä on (lähes) sellaista mitä siitä tekee. Nytkin voisin hehkuttaa viikonloppuani, joka oli jälleen kerran mahtava. Perjantain Taiteiden yössä piipahtamista ja Hotel Kämpin aulabaarissa nautittua drinkkiä, lauantain Isabellan ja minun äiti-tytär-hemmottelupäivää tai sunnuntain ratkiriemukasta Linnanmäki-reissua.

Valitettavasti iskee se harmaa maanantai-fiilis minullekin ajoittain. Tänään oli juuri sellainen päivä. Ensin töissä huomasin pukeutuneeni neulemekkoon, jossa oli pieni reikä! Kuinka noloa ja loppupäivän yritinkin piilotella sitä, toivottavasti hyvällä tuloksella, koska kyseessä oli kuitenkin vain pieni purkauma. Sitten töistä lähtiessäni tajusin ulkona satavan vettä kaatamalla, eikä minulla tietenkään ollut sateenvarjoa tai kumisaappaita mukana. Päiväkodille käveltyäni olin jo kuin uitettu rotta, jonka hiukset liiskaantuivat päätä pitkin ja jalat olivat likomärät. Päiväkodista jatkoimme ruokakauppaan täydentämään tyhjää jääkaappia. Työntäessäni kaatosateessa likomärkänä ja palelevana rattaita sekä kantaessani samalla painavaa ruokakassia, huomasin bussin menevän juuri nenämme edestä. 

Lopulta alkoi jo naurattaa koko tilanne, vaikka aluksi pääni sisällä huusin äänettömästi (ettei Isabella kuule ja etten ole huono esimerkki) muutamia ärräpäitä. Onneksi seuraava bussikin tuli pikapikaa ja kotona vaihdoin heti villasukat jalkaan. Siitä huolimatta olen iloinen, ettei tälläisiä päiviä ole kovin usein.

I usually try to keep my mind positive and see problems and difficulties as challenges, which can be overcome. Besides I tend to concentrate to positive things and see my glass as half full etc. For example now I could tell about my awesome weekend. How on Friday I visited a local event called 'Night of the Arts' and had a drink in an elegant and fancy bar, or how I dedicated Saturday to spend mother-daughter quality time together with Isabella or how Sunday was full of laughter and having fun in an amusement park.

Still occasionally there are days when the gray Monday feeling hits me too. It was today. First at work I noticed that I had put on a dress, which had a tiny hole. So the rest of the day, I tried to hide it. Luckily the hole was so little, that I assume and hope that nobody noticed it. When I left work, I realized that it was pouring rain outside and naturally I didn't have umbrella with me. So by the time I had walked to pick up Isabella from day care I was soaking wet and my feet were freezing. From day care we headed to the convenience store do some groceries. After buying food to fill our empty fridge, I pushed strollers with Isabella sitting in them and carried heavy plastic bag full of food just to realize that our bus left in front of our eyes. At that point I couldn't help but to laugh. 

Neljävuotias Isabella Aada Aurora

Pikkuinen Bella Bambina täytti eilen huikeat neljä vuotta! Uskomatonta miten nopeasti aika rientää - vastahan mie sain synnytyssairaalassa pienen käärön syliini. <3

Juhlimme pienesti syntymäpäiviä jo eilen, keskikokoisesti huomenna Linnanmäellä ja isosti sitten lauantaina 1. lokakuuta kunnon syntymäpäiväjuhlien muodossa. Kaksivuotissynttäreille Isabella halusi Muumien Niiskuneiti-kakun ja viime vuonna kolmevuotisjuhliinsa Hello Kittyn. Tämän vuoden nelivuotissynttäreillekin on neidillä jo kakkuhahmo valittuna.

Onnekseni olen saanut ulkoistettua kakkujen teon äidilleni. :D

Olen ehkä aiemminkin maininnut, että rakastan juhlia ja niissä emännöintiä. Mielestäni mikään syy ei ole liian pieni, jottei voisi kutsua kaikki kynnelle kykenevät mukaan ja tavata ystäviä, perhettä ja kavereita. Tässä kuvia viime vuoden 2010 kolmevuotisjuhlista. Keskityin juhlien emännöintiin, joten kuvia ehdin ottamaan vähän ja lisäksi en ole kysynyt ihmisiltä lupaa kuvien julkaisuun. Tässä on rajoitettu katsaus, jossa vilahtaa vain muutama vieras.

Pieni osa tarjoiluista.

Äiti oli näköjään aivan yhtä innoissaan puhaltamassa kynttilöitä. :D

Yritin valita juhlavieraista mahdollisimman anonyymeja kuvia.

Minusta on ihanaa kutsua tärkeitä, rakkaita ja mukavia ihmisiä yhteen juhlistamaan syntymäpäiviä, ristiäisiä, valmistumista, rakkautta tai ylipäätänsä elämää. Jos joskus menen naimisiin, niin haluan kunnon mega isot superhyber häät, jonne tulee toivottavasti paljon itselleni tärkeitä ihmisiä. Omien vanhempieni häissäkin oli vaatimattomat 300 vierasta, joten enhän mie voi jäädä huonommaksi. :D Haha, vitsi vitsi ja voihan olla, että mielipide muuttuukin ja haluankin todella pienet ja intiimit häät sitten joskus. 

Osa korteista.

Ja pieni osa lahjoista. Apua, tuo neiti on kyllä niin hemmoteltu. Onhan Isabella molempien vanhempiensa puolelta ainut lapsenlapsi, joka vielä asuukin niin kaukana, että mummot ja papat ovat täysin hänen pikkusormensa ympärille kiedottuja.

Illalla vieraiden jo lähdettyä oli aika vaihtaa vapaalle: juhlakalu toteutti sen ottamalla ponkkarit pois kutreistansa ja repimällä paidan helman hameen sisältä. 

Jotenkin hassua, että mie olen nyt 25-vuotias 4-vuotiaan tytön äiti ja oma pikkusiskoni Vilhelmiinakin on jo noin iso. <3

Isabellan 2-vuotissyntymäpäiviltä kuvia täällä ja 1-vuotissynttäreiltä sekä vauva-ajoista täällä.

My precious Isabella Aada Aurora celebrated her fourth birthday yesterday. It sounds cheesy but it still feels like yesterday when she was born. <3 I'll never forget that magical moment. Above are some pictures from Isabella's 3rd birthday last year. I tried to protect people's privacy, therefore there aren't that many pictures of guests. Isabella truly knows what kind of birthday cake she wants. On her second birthday she wanted Snork Maiden from Moomins and third birthday it was time for Hello Kitty. We'll see what's on her mind this year. Luckily I've succeeded to outsource the birthday cake making to my mother. :D Haha

Pictures from Isabella's first birthday and baby times can be seen here and from second birthday here.

Supernuorekkaan Ruotsin isoisotädin vierailu

Eilen kävimme ystäväni ja hänen lapsensa kanssa talonyhtiömme lastenjuhlissa, tänään oli Moskovaan töihin lähtevän opiskelukaverini läksiäiset, huomenna Isabellan 4-vuotissyntymäpäivät ja viikonloppuna mennään Linnanmäelle. Mukavaa ohjelmaa ja tekemistä siis riittää, hyvä niin.

Todella mukavaa oli myös tavata viime viikolla Isabellan Tukholmassa asuva isoisotäti, joka oli käymässä Helsingissä. Ensin kävimme syömässä Mayassa Kansallisteatterin vieressä Rautatientorilla.

Sen jälkeen mentiin leikkipuistoilemaan ja jätskille Kaisaniemen puistoon.

Vaikka emme ole Isabellan isoisotädin kanssa sukua (hän ja Isabella sen sijaan ovat) ja meillä on paljon ikäeroa A-M:n kanssa, niin hän tuntuu yhdeltä ystävistäni. Olemme tiiviisti yhteydessä sekä keskustelemme kaikesta - ikävistä ja synkistäkin asioista. Lisäksi meitä yhdistää kiinnostus muotiin ja kauniisiin vaatteisiin. Kun viime syksynä etsin pitkävartisia nahkahanskoja Jyväskylästä tuloksetta ja A-M luki siitä blogistani (niin hän tosiaan myös lukee blogiani, eli terveisiä sinne Ruotsiin), kävi hän ostamassa minulle pitkävartiset nahkahanskat Tukholman Nordiska Kompaniet:sta etukäteisjoululahjaksi.

Tai kun A-M on vaikkapa Sveitsissä käymässä, mailaa hän minulle: "voi täällä olisi kaupoissa vaikka mitä ihania vaatteita, joista varmasti pitäisit". :D Puhumattakaan siitä miten energinen, tyylikäs ja nuorekas 70-vuotias hän onkaan. A-M nimittäin eläkkeellä ollessaankin yhä työskentelee silloin tällöin, matkustelee ja käy paljon kulttuuririennoissa. Ei voi kuin ihailla ja nostaa hattua hänelle! Toivottavasti itse olisi tulevaisuudessa edes puoliksi yhtä energinen ja hyvinvoiva 70-vuotiaana.

Työasuni tuona päivänä: skirt / hame: Gerry Weber

 jakku / blazer: H&M

scarf / huivi: Kiinasta / from China
vyö / belt: Ralph Lauren

Kaisaniemen leikkipuistosta menimme vielä Ajattareen, jossa A-M sovitti bongaamaansa takkia. Isabella innostui pinkiksi värjätystä turkispuuhkasta. Tuolla pikkuneidillä on niin kallis maku, että mie taidan olla ihan pulassa hänen kanssaan myöhemmin Bellan ollessa teini, haha.

Yesterday we attended a children's party with Isabella, my friend and her daughter. Today my another friend had a farewell party as she will start working in Moscow Russia, tomorrow is Isabella's 4th birthday and on weekend we are going to an amusement park. Last week we met Isabella's great great aunt to dine, spend time together, eat ice cream in a park and go around the city. Even though I'm not related to Isabella's great great aunt A-M (she's related to Isabella, though) and we have a huge age difference with A-M, she still feels like my dear friend. 

She lives in Stockholm, Sweden so we meet rarely. But we keep in touch often and discuss about everything - even sensitive and timid issues. We also share an interest towards fashion and beautiful clothes and she reads my blog. It's amazing how energetic, stylish and youthful 70-year-old woman she is. She still works occasionally even though she's already retired, travels a lot and goes to concerts and other cultural events often. It's pretty admirable and I wish I could be even partly as youthful and healthy when I'll be 70-year-old. 

Kiinteistökuningatar Kaisa LIV:llä ja itsellä syysväsymystä ilmassa

Mie katson hyvin vähän televisiota, koska minulla ei ole aikaa tai mielenkiintoa tuhlattavaksi.  Välillä voi olla useita päiviä, etten avaa tv:tä lainkaan ja enimmäkseen tulee seurattua uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Joskus on kuitenkin mukava vaihtaa vapaalle katsomalla aivot narikkaan hömppää. Tähän tarkoitukseen LIV:llä huomenna 24.8.2011 alkava Kiinteistökuningatar Kaisa vaikuttaa juuri sopivalta. 

Kaisa Liski (os. Haverinen) on laillistettu kiinteistönvälittäjä sekä myynti- ja konttorinjohtaja JYA:lla, eikä hän turhaan kehu olevansa kova myyntitykki. Olivathan esimerkiksi Liskin vuoden 2009 ansiotulot 130 000 ja pääomatulot 20 000 euroa. Kun huomioidaan vielä, että vuonna 2009 jylläsi taantuma, mikä heikensi asuntokauppaakin, niin hänen työnsä hedelmälle ei voi kuin nostaa hattua.

Itselläni on tämä viikko lähtenyt jotenkin todella tahmeasti liikkeelle. Olen nukkunut huonosti ja eilen Bodycombatissakin tuntui, ettei oikein olisi jaksanut yhtään. Onneksi treenin jälkeen tuli hetkellisesti virkeämpi fiilis, mutta muuten on aika nuutunut olo. Kenties kyseessä on orastava syysväsymys tai haikeus siitä, että kesä alkaa olla ohi. Tämä on ollut monella tavalla aivan mahtava ja hyvin tapahtumarikas kesä kaiken kaikkiaan, joten en millään haluaisi myöntää sen alkavan vetää viimeisiään.

I don't have time or interest to watch a lot of TV. Actually there can sometimes be several days, when I don't even open telly. On the other hand, occasionally it's awesome to watch some relaxing and light entertainment. Like this new Finnish reality show about a successful woman in real estate business.

This week I've felt quite tired and drained. Perhaps it's due to the fact that autumn is just behind the corner and I refuse to admit it. The summer has been so great and full of amazing experiences, that I don't want it to end.

Elämysmatka Helsingin pahamaineiseen lähiöön eli Kontufest 2011

Eräät pääkaupunkiseudun kiistattomista hyvistä puolista ja eduista ovat, että täällä on paljon tapahtumia ja monet niistä ovat vielä täysin ilmaisia. Eilen tein elämysmatkan Helsingin pahamaineiseen lähiöön Kontulaan. Ohjelmassa oli Kontufest, jossa oli muun muassa Notkean Rotan, Steen1:n, Asa & Jätkäjätkien, Pelle Miljoonan, Stadin juhlaorkesterin ja Junon ilmaiskeikat. Sää suosi ja Kelkkapuisto oli alueena loistava paikka festivaaleja ja tapahtumia ajatellen. Paikalla oli myös kulttuuri- ja opetusministeri Paavo Arhinmäki, joka oli Notkean Rotan esiintyjien tavoin Itä-Helsinkiin sopivasti pukeutunut verkkareihin. ;D

Havainnollistava esimerkki Notkeasta Rotasta

Valitettavasti 7000 juhlijan joukkoon mahtui myös muutama idiootti, joiden tuloksena tämän päivän otsikot ovat olleet seuraavia: Päihtyneet festarivieraat uhkasivat poliisia ja palokuntaa, Helsingin Kontufest päättyi tulipaloon ja rähinöintiin ja Helsingin Kontufest päättyi tulipaloon ja tappeluihin. Jälki oli tälläistä (kuvat lainattu).

Toivottavasti noiden typerysten takia Kontufestin tarina ei nyt pääty, sillä suurin osa juhlijoista oli asiallista porukkaa. Mitä noiden tulipalon sytyttäjien ja riehujien päässä liikkuu, kun sytytetään tulipalo, hurrataan sille ja estetään palokuntaa sammuttamasta tulta yms? Sitten vielä muutama sana Kontulasta, jossa tosiaan kävin nyt ensimmäistä kertaa. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomessa ei (onneksi) ole mitään gettoja (ainakaan vielä) ja kaikenlaista kulkijaa mahtuu jokaiseen paikkaan - myös Eirassa ja Westendissä on omat katujuopponsa. Lisäksi ihmettelen ihmisten ennakkoluuloja Itä-Helsingistä, koska suurimmaksi osaksi siellä asuu ihan tavallisia ihmisiä ja löytyyhän sieltä myös vauraat hienostoalueensa kuten Jollas, Marjaniemi, Tammisalo ja Kulosaari. 

Valitettavasti samaan hengenvetoon on todettava, että ensimmäiset ohikulkijat, joilta Kontulan ostarilla Kontufestin ja Kelkkapuiston sijaintia tiedustelimme olivat aivan sekaisin olevia narkomaaneja. Ei tietenkään voi yhden vierailun perusteella yleistää mitään, mutta kieltämättä Kontulassa näkyi aika paljon perusjuoppojen lisäksi myös muutakin kuin alkoholia käyttäviä. Helsingissä on muutenkin surullista ja huolestuttavaa huomata jyrkät sosioekonomiset erot. Toiset shoppailee Louis Vuittonit kädessä Stockmannilla keskustassa samalla, kun syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset työnnetään lähiöihin. Tottakai tätä ilmiötä ja eriarvoistumista on valitettavasti koko Suomessa, mutta pääkaupunkiseudulla se korostuu entisestään.

Valokuvaaja Pekka Niittyvirta on ikuistanut todellista Helsinkiä sekä koonnut niistä Greetings from Helsinki -näyttelyn.

© Pekka Niittyvirta

Vetoan jokaiseen, että yrittäisimme ruohonjuuritasolla ja arjessamme olla yhteisöllisempiä ja vähemmän omaan napaan tuijottavia. Emmehän halua muuttua täysin välinpitämättömiksi toisiamme kohtaan - meneekö individualismi jo liian pitkälle?

Loppukevennyksenä pinnallisempiin asioihin eli tässä vielä eilisen festariasuni, jonka on kuvannut pian 4-vuotta täyttävä tyttäreni Isabella. Taitavia tekniikan ihmelapsia ovat nuo nykyajan neljävuotiaat! By the way, these two pictures were taken by my nearly 4-year-old daughter Isabella!

Shortsit / shorts: H&M
nahkabootsit / leather boots: Vagabond
kello / watch: Just Cavalli
kauluspaita / blouse: Zara Man (pikkuveljeltä saatu / gotten from my little brother)
vyö / belt: Dolce & Gabbana
laukku / bag: Furla 

Eräs suosikeistani eli Asa & Jätkäjätkät, joilla oli varsin energinen ja iloinen keikka.

Minulla oli lapsivapaata, joten koska Bella ei ollut osa seuruetta tai avecini, niin Kontufesteiltä piti tietysti jatkaa vielä keskustaa kohti ja nukkumaanmeno meni myöhäiseksi. Törmäsin Kontufesteillä sattumalta myös kahteen Rovaniemeltä kotoisin olevaan kaveriini, joiden kanssa minun on pitänyt tavata jo kauan. Nämä kuvakulmat eivät oikein imartele ketään meistä, mutta menköön.

I visited yesterday a festival called Kontufest in a suburb of Helsinki. The weather, location, gigs and atmosphere were awesome, but unfortunately among the partiers there were few idiots too, who set a fire on purpose and caused trouble and fights, which is very unfortunate. I also analyze above, how Helsinki (and many other places in Finland and abroad globally too) are dividing more and more into better and richer regions and then in contrast to poorer and more violent regions. I don't like the progress that in Helsinki too there are prosperous people shopping at Louis Vuitton at the city center and in the same time as social exclusion alienation is going on when outcasts, alcoholics and drug addicts are put to certain suburbs. 

Above are pictures taken by a photographer Pekka Niittyvirta, who made an exhibition called 'Greetings from Helsinki', which captures the real Helsinki and it's downsides. We can't afford to stop caring about each other, individualism shouldn't be taken too far.