Year 2015 Summary And Now Bring It On 2016!

Tämä vuosi 2015 on ollut kaiken kaikkiaan loistava vuosi.

Olen saanut uusia kavereita. 

Kaikki on hyvin rakkaalla tyttärelläni Isabellalla, joka on jo kahdeksanvuotias tokaluokkalainen. 

Olen viettänyt aikaa perheen ja muiden rakkaideni kanssa. 

Vaihtanut työpaikkaani ICT-maailmassa hyvästä vielä parempaan. 

Oppinut paljon uutta niin itsestäni kuin maailmastakin.

Palkittu kaksi kertaa "Myyntikuningattareksi" Mary Kay-myyntiunitissani aloitettuani MK-konsulttina vasta maaliskuussa.

Lisäksi olen matkustanut tänä vuonna 15 maassa kuuden kuukauden aikana sekä työn että huvin merkeissä kolmella eri mantereella mm. Afrikasta, Armeniaan, Serbiaan, Dubaihin, Rooman ja Amsterdamiin. 

En malta odottaa nähdäkseni, mitä ensi vuonna tapahtuu - 2016, antaa palaa!

Tässä on vuoden 2015 vuosikatsaus Facebookissa tykätyimpien kuvieni muodossa.

Tässä taas on vuosikatsaus 2015 tykätyimmistä kuvista Instagramistani, jota päivitän ahkerasti eli suosittelen seuraamaan myös Instaani.

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

This year 2015 has been a great year overall! 

I have got new friends.

Everything is fine with my precious daughter Isabella, who is already energetic 8-year-old at second grade.

I have been surrounded by family and other loved ones.

I changed my job in the ICT world from good to even better.

I have learnt a lot both of myself and the world.

I have been rewarded as "Queen of Sales" twice in my Mary Kay-sales unit after starting as a MK-consultant only in March.

In addition I have traveled in 15 countries within 6 months on three different continents for both business and pleasure from Africa to Armenia, Serbia, Dubai, Rome, Amsterdam etc. 

Can't wait to see what happens next year - 2016, bring it on! 

Above are the most liked pictures from my Facebook and Instagram. I update my Instagram frequently so I recommend to follow me there too.

Happy New Year 2016 to everyone!

Recap of January: superfood salad, pilot Ylinampa, stairway workout, wedding fever and other stories

Arkeni on normaalistikin melko vauhdikasta, mutta nyt tammikuussa minulla on ollut lisäksi kaksi uutta projektia hoidettavana eli vuorokauden tunnit ja viikonpäivät ovat vilisseet ohitse. Lisäksi töissä päättyi eilen tilikausi kaikkia ennätyksiä rikkoen, mistä voi kyllä olla erityisen iloinen tässä haastavassa taloustilanteessa.

Edellä kerrottua vasten ymmärtänette, miksi blogissa on ollut tässä kuussa harmittavan hiljaista. Suosittelenkin seuraamaan Instagramista nimellä @ilonaylinampa reaaliaikaisempia kuulumisiani, mutta toki pyrin jatkossa myös bloggaamaan tiheämmin.

Kuuntelen tässä samalla Ylen Ykkösaamua, jossa on vieraana Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Täytyy vain toivoa, että EKP:n elvytys saisi Euroopan nousuun ja inflaation terveemmälle tasolle deflaation sijasta. Kimuranteista talouskuvioista kuitenkin tammikuuni pikakatsaukseen. 

Vuotta vaihdettiin illallisella kymmenen hengen porukalla Copas y Tapas-ravintolassa hyvässä seurassa kaverini läksiäisiä viettäen. 

Siitä jatkoimme vielä toisella kaveriporukalla erään pariskunnan läksiäisiä juhlistamaan. Pilottikomentaja Ylinampa käski kaikkia viettämään hyvä uusi vuosi.

Kävin elokuvissa ja herkuttelin samalla WheyHey-proteiinijäätelöllä, joka on sokeritonta, eikä sisällä keinotekoisia makeutusaineita. Tuo pieni pakkaus sisältää 23 g proteiinia ja maistuu oikeasti todella maukkaalta − ei siis miltään "terveysjäätelöltä".

Sain lisävirtaa arkeeni herkullisesta superfood-salaatista kvinoan, fetan, pinaatin, kasvisten ja balsamicon myötä.

Tyttäreni on todella innostunut luistelusta ja mikä olisikaan parempi tapa rentoutua työpäivän jälkeen kuin viettää kahdenkeskistä aikaa muruseni kanssa raittiissa ulkoilmassa?

Koska aika on ollut välillä kortilla, olen kehittänyt uuden liikuntamuodon eli porrastreenin. Jos siis olet liian kiireinen liikkumaan, unohda tekosyyt ja yksinkertaisesti vain liiku. Kuntoilla voi nimittäin tehokkaasti ja todella nopeasti kotisi rappukäytävässäkin kuten minä teen ajoittain.

Pelkkää kuntoilua ja superfoodia ei tämäkään tammikuu ole tietysti ollut. Itse uskon kohtuuteen ja elämästä nauttimiseen, enkä halua kieltää itseltäni mitään. Parasta viikonloppurentoutumista onkin viettää aikaa ostoskeskuksessa todella herkullisista Waffle Bar Finlandin pirtelöistä nauttien.

Join myös kenties elämäni maistuvimmat drinkit Groteskin cocktailbaarissa lapsuudenystäväni kanssa kuulumisia vaihtaen.

Eräs ystäväni menee naimisiin tänä vuonna ja kävimmekin Töölön ihanissa hääliikkeissä sitä täydellistä mekkoa etsien (valittu mekko ei tietysti näy kuvissa). Olen maailman innokkain kaaso ja niin onnellinen ystäväni puolesta, joka on aivan upea morsian.

Tällä viikolla vietin hermostuttavia hetkiä torstaina suukirurgisessa leikkausalissa, mutta se oli sen arvoista, sillä nyt kaikki viisaudenhampaani ovat poissa (toivottavasti viisauteni ei mennyt samalla, heh). Torstain ja perjantain vietinkin toipilaana kotitoimistolla läppärin kanssa sohvalla samalla leväten. 

Olen todella innoissani vuodesta 2015, joka on lähtenyt mahtavasti liikkeelle ja loppuvuodelle on tosiaan kaikenlaisia suunnitelmia ja tavoitteita niin töihin, sivutoimisiin opintoihin kuin vapaa-aikaankin liittyen. Olen kuin moderni Rosie The Riveter We Can Do It-moton hengessä.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Apologies for the lack of proper translation, but hopefully pictures above speak for themselves as a recap of January. My year 2015 has had a great start and I am full of energy with different projects regarding work, part-time studies and private life. Days have been packed with lots of activities, which has unfortunately kept blog silent. I recommend to follow me on Instagram @ilonaylinampa for more frequent updates. Have a great weekend everyone!

Huikea Hannes Hynönen, itsenäisyyspäivän juhlintaa Suomineitona ja hyväntekeväisyyttä Joulupuukeräyksessä

Viikko on ehtinyt taas torstaihin ja viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Päivät ovat vain sujahtaneet ohitse vauhdikkaiden palaverien täyteisten työpäivien, Isabellan harrastuksiin kuljetusten ja muiden menojen merkeissä. Eilen tosin oli jotain perusarjesta poikkeavaa eli suuntasin erään ystäväni kanssa Kansallisteatteriin Vanja-enoa katsomaan. 

Tänä iltana minut kutsuttiin sekä Forumin Seppälän juhliin Kim Heroldia kuuntelemaan että Storyville-jazzklubin pikkujouluihin, mutta päätin jättää molemmat tapahtumat välistä, sillä kalenteri on vienyt minua aamusta iltaan monena päivänä paikasta toiseen eli rauhallinen koti-ilta oli enemmänkin kuin tervetullut.

Viikonloppuna juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää. En ole yltiöisänmaallinen ja moni voisikin sanoa, että patriotismi on minusta kaukana. Silti olen aina ulkomailla asuessanikin kertonut rinta rottingilla olevani suomalainen ja yrittänyt pitää Suomi-neidon hyvää mainetta yllä. Lisäksi pienestä pitäen jokaiseen itsenäisyyspäivään on olennaisesti kuulunut Jean Sibeliuksen Finlandia, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.

Itsenäisyyspäivänä oli täydellinen hetki pukeutua kuntosalille Paola Suhosen Nansolle suunnittelemaan siniristilipputoppiin kunnon Suomineidon tavoin. 


Sen jälkeen juhlinta jatkui kotona illallisen ja Linnan Juhlien katselun merkeissä.


Upeinta Linnan Juhlissa eivät mielestäni olleet loisteliaat puvut (joita toki myös ihailin suuresti), vaan tämä lähes 102-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen. Mikä elämänasenne ja energisyys! Saisipa itse elää yhtä vanhaksi ja vielä noin hyväkuntoisena sekä virkeänä, että jaksaisi vielä yli satavuotiaana laittaa jalalla koreasti kuten Hynönen Sofi Oksasen kanssa.


Tässä vielä huikean Hynösen haastattelu.

Haluan omalta osaltani olla mukana rakentamassa hienosta maastamme yhä toimivampaa, monikulttuurisempaa, tasa-arvoisempaa, menestyvämpää, vauraampaa ja ennen kaikkea suvaitsevampaa  Suomea. Mauno Koiviston valtakaudella ollessani kuusivuotias juhlimme esikoulussa itsenäisyyspäivää ja olisin kovasti halunnut olla presidentti, mutta päiväkodin tädit väittivät ettei se ole mahdollista. Presidentiksi esikoulun itsenäisyyspäiväjuhlaan valittiin joku poika ja itse sainkin tyytyä leikkimään presidentin edustusrouvaa. Muistan yhä kuinka minua ärsytti silloin. Olenkin todella iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa. Haluan, että tytärtäni ei kukaan tule lannistamaan Suomessa pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi toivon, että aikanaan hänen lapsensa ja lastenlapsensa saavat myös nauttia hienosta maastamme, demokraattisesta yhteiskunnastamme ja hyvinvointivaltiostamme.

Kuva: Hufvudstadsbladet

Viime viikonloppuna tein myös hyväntekeväisyystyötä JCI Nuorkauppakamarin Joulupuu-projektin merkeissä, jossa kerätään joululahjoja vähävaraisille lapsiperheille. Tämä oli kyllä todellinen win-win-projekti, sillä itselle tuli hyvä mieli, kun sai olla apuna varmistamalla, että jouluilo lahjojen muodossa löytää myös niihin lapsiperheisiin, joissa se sairauden, työttömyyden tai muun syyn vuoksi olisi voinut jäädä tulematta tänä vuonna.


Mukavaa viikonloppua kaikille jo etukäteen!

Last weekend Finland celebrated independence day and that was perfect time to wear Finnish flag at the gym like a true Finnish girl. I am proud to be a Finn and want to contribute to make this great country even better for all of us. I encourage you watch that short Youtube video above, in which a nearly 102-year-old veteran is being interviewed. I wish I could live that long and be that cheerful and energetic even at that age. What a man!

Last weekend I also did some charity for a good cause as a volunteer at Junior Chamber International's project where we collect Christmas presents for disadvantaged families with children. It feels good to do good and sharing is caring especially during Christmas time! 

Marraskuun melankolinen pimeys imee mehut irti sinnikkäästäkin sissistä

Olen positiivinen ihminen, mutta viime viikkoina se on ollut koetuksella, koska vastoinkäymisiä, haasteita ja suoranaisia esteitä alkoi ilmaantua elämänpolulleni ihan vaivaksi asti ja tietysti kaikki vielä yhtä aikaa. Onneksi pahin on nyt takana ja suurin osa yksityiselämäni murheista ovat lopulta vain järjestelykysymyksiä. Minulla on kuitenkin ihania ihmisiä tukena ja turvana elämän myrskyissä eli olen varsin etuoikeutettu siinä(kin) mielessä. 

Elämä kyllä kantaa, kun vain muistaa asioiden mittasuhteet, eikä yritäkään raahata koko taakkaa yksin harteillaan. Tällä hetkellä viime aikojen yksityiselämän murheet eivät nimittäin tunnu enää lamaannuttavan pelottavilta möröiltä, vaan hoidettavissa olevilta asioilta.

Vierailin hiljattain Jean Sibelius-aiheisessa taidenäyttelyssä Ateneumissa ja siellä oli seinällä seuraava teksti, joka minun oli pakko kuvata muistoksi. "Melankolian on ajateltu olevan ylevöittävä ja taiteilijalle tarpeellinen olotila."

En toki väitä olevani mikään ylevöitystä kaipaava taiteilija, mutta välillä olen pohtinut tarvitsenko itsekin ajoittain pientä annosta melankoliaa. Menen yleensä hymyissä suin sata lasissa kvartaalitalouden vauhdikkuudesta nauttien, mutta välillä tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi pohtimaan syntyjä syviä, lukemaan Uuno Kailaan, Edith Södergranin ja Eino Leinon tummansävyisiä runoja, kuunnella musiikkia lyriikoita ylianalysoiden ja tuijotella ulos ikkunasta syvään hengittäen. Silloin voi analysoida tilannekatsauksen tavoin syvemmin kaikkea tapahtunutta ja prosessoida sitä, minkä jälkeen voi kääntää uuden puhtaan sivun. Menneeseen ja melankoliaan ei kuitenkaan saa missään nimessä märehtimään – niin kuin ei tuleenkaan makaamaan – vaan katse on suunnattava eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia. 

Liikunta ja ystävän seura auttavat myös tuomaan hymyn huulille, kuten hiljattain spinning-tunnin jälkeen ikuistetussa selfiessä.

Toinen tehokas keino on popsia d-vitamiinia purkista ja pukeutua mahdollisimman värikkäästi.

Jakku & mekko: Zara, korvikset: Chanel, laukku: Prada, kello: Guess, nilkkurit: Seppälä

Blazer & dress: Zara, earrings: Chanel, bag: Prada, watch: Guess, ankle boots: Seppälä

Pirteää viikon jatkoa kaikille!

Huh, in the past few weeks there has been so much going on in my life in addition to the busy everyday life. I even felt overwhelmed for a while with all the sorrow and troubles in my private life, but fortunately now breathing feels lighter again.

I have been wondering do I need a tiny bit of melancholia every now and then to analyze things further. Do not get me wrong, I mean usually I am living on full speed and enjoying the quarter economy life with a smile on my face, but sometimes it feels good to stop for a minute to truly think about your life.

November is one of the darkest and thus most depressing months of the year, but one ought not to let the melancholy take over for too long. Good weapons against it are exercise, socializing (like on the selfie picture above after a sweaty spinning class) and dressing up colourfully (like on the outfit picture above). Wishing you all an energetic week!

Älykkään naisen stereotypia Helsingin Sanomissa ja inspiroiva ilta Satu Huberia kuunnellen

Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka suosittelen lukemaan. Siinä käsiteltiin ihmisten stereotypioita älykkään naisen käsitteestä.

Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavaa: "Joskus ihmisten on myös vaikea käsittää, että joku voi sekä olla älykäs että pukeutua seksikkäästi. Aivan kuin nainen tyhmentyisi sitä mukaan, mitä avarampi hänen kaula-aukkonsa on ja mitä lyhyempi on minihameen helma, Kankare vitsailee. Mitä näyttävämmin olen pukeutunut, sitä tyhmempänä mua pidetään. Mielipiteitäni ei kysytä ja juttuni ohitetaan. Antaakseen älykkään vaikutelman pitäisi olla hiljaa ja pönöttää."

En voisi olla enemmän samaa mieltä! Ei älykkään naisen tarvitse pukeutua säkkiin, ollakseen uskottava. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin kuullut vaikkapa: "Näytät ihan Paris Hilton-bimbolta, mutta oletkin fiksu nainen!" tai "Olen ihan yllättynyt, olet ensimmäinen nainen, jonka kanssa olen keskustellut rahoituksen portfolioteoriasta". Toisaalta aliarvioinnista on myös etua vaikkapa pokeria pelatessani, kun vastapelaajat eivät ole varuillansa. Tärkeintä on mielestäni ravistella kaavoihin kangistuneita ajattelutapoja ja murtaa stereotypioita. Ja siksi tämä Helsingin Sanomien artikkeli on paikallaan. Valitettavan monet ihmiset nimittäin ovat todella mustavalkoisia, eikä heidän käsitykseensä älykkäästä ihmisestä mahdu kuin yksi homogeeninen pönötystyyppi. 

Itse olen esimerkiksi saanut seuraavan neuvon minua vanhemmalta ja kokeneemmalta mieheltä, pohtiessani vuonna 2009, puenko erääseen työhaastatteluun (suorat) housut vai (polvipituisen) hameen: "Pukeutuminen riippuu siitä, mitä haluat viestittää. Eli hame, jos haluat flirtata johtajan kanssa, jolloin paikan saanee helpommin ja olet ikuisesti 'aputyttö' siellä, josta saunaillassa puhutaan tuhmia. Housut taas viestii tiukkuudesta, jolloin et ehkä saa duunia, mutta vältyt myös edelliseltä. Valitettavasti tämä maailma on hieman sovinistinen."

Paljon on kuitenkin tehtävissä ja itse uskon paljon myös rohkaisevan ja motivoivan esimerkin voimaan. Olimme hiljattain erään ystäväni kanssa Kokoomusnaisten tilaisuudessa, jossa tapasimme suomalaisen finanssimaailman grand lady Satu Huberin, joka on inspiroiva esimerkki menestyneestä businessnaisesta ja muutenkin energisen kupliva persoona. Oli hienoa kuulla hänen näkemyksiänsä ja kokemuksiansa. Vaihdoimme Huberin kanssa vielä seuraavana päivänä sähköpostia, enkä voi kuin ihailla hänen asennettansa, joka tarttuu helposti muihinkin.

Inspiroivaa viikon jatkoa kaikille ja yritetään suhtautua asioihin edes hitusen ennakkoluulottomimmin!

I read an interesting article (unfortunately in Finnish) about stereotypes towards intelligent women and that gave me a lot to think about. Unfortunately I do not have enough time nor energy to summarize my thoughts further on this topics, but let's just say that I totally agree that if a woman likes to dress up, it does not make her any less smart – not even a tiny bit!

Recently I also met Satu Huber, Deputy CEO at Elo Mutual Pension Insurance Company at Finnish National Party's Women's Event together with a friend of mine. Mrs. Huber is such an inspiring example of a successful businesswoman and overall a great outgoing personality. It was great to hear her motivational speech with personal experiences and advice. Have an inspiring week everyone and let's try to be even slightly less prejudiced!  

Anton & Antonin luomuruokaa netistä kotiovelle ja multitaskaajan vapaailta

Käsi ylös kuinka monella vuorokauden tunnit tuntuvat välillä loppuvan kesken? Itse ainakin kärsin kroonisesta aikapulasta ja sen vuoksi olenkin oppinut mestariksi multitaskaamisessa. Esimerkiksi tänä iltana tyttärelläni oli uimatunti, jonka ajaksi riensin itse rivakalle sauvakävelylenkille napit korvissa tärkeää puhelua puhuen. Kuntosalilla taas kuuntelen usein puhelimesta ruotsinkielistä talousaiheista podcast-äänitettä, koska samalla hoituu niin treeni, talousmaailmassa kärryillä pysyminen ja ruotsin kielen ylläpito tehokkaasti yhtä aikaa. 

Osa arjen tehostamiskeinoistani menevät jo hieman naurettaviksi. Suunnittelen esimerkiksi metrovaunuun hyppäämiseni määränpääaseman mukaan: jos jään pois Kaisaniemessä, menen ensimmäiseen vaunuun (koska se on lähimpänä uloskäyntiä eli pääsen nopeiten jatkamaan matkaa), Rautatientorilla taas keskimmäiseen vaunuun (jälleen samasta syystä eli se on lähimpänä uloskäyntiä) ja Kampissa jään ensimmäiseen vaunuun, jos olen menossa Runeberginkadun uloskäynnistä ja viimeiseen vaunuun, jos olen menossa Kampin ostoskeskukseen. Ja minuutteja säästyy. ;D Matkustaessa teen lähtöselvityksen kotona aina etukäteen, Helsinki-Vantaan lentokentällä kakkosterminaalissa menen usein "vanhaan päähän" turvatarkastukseen, jossa ei ole yleensä ikinä jonoa ja matkustan lähes poikkeuksetta vain käsimatkatavaroilla, jolloin ei tarvitse mennä baggage dropiin tai odotella toisessa päässä matkalaukkua – joka pahimmassa tapauksessa vielä on jäänyt matkan varrelle.

Multitaskaustaustaani ja arjen tehostamisfiksaatiotani vasten ymmärrätte, miksi olen aivan innoissani siitä, että nykyisin myös ruoan voi tilata verkosta. Ei enää kaupassa nälkäisenä kiertämistä, kauppalistan unohtamista kotiin ja väsyneenä kinastelua kenen vuoro on mennä vesisateessa työpäivän jälkeen kauppaan, kun ruoat voi klikata näppärästi ja vaivattomasti verkossa ostoskoriin ja saada siististi kotiovelle toimitettuna. Kauppahalli24 vie verkosta ruoan tilaamisen seuraavalle tasolle, sillä nyt ei tarvitse enää edes miettiä mitä kokkaisi illalliseksi ja mitä verkosta tilaisi. Anton & Anton Ruokakassi sisältää nimittäin valmiiksi raaka-aineet kolmeen ateriaan joko kahdelle tai neljälle henkilölle ja lisäksi menut vaihtuvat viikottain. 

Kasvissyöjänä ja ympäristön ystävänä minua vielä ilahduttaa se, että Anton & Antonin raaka-aineet ovat enimmäkseen luomua, liha on aina kotimaista ja iso osa on lähiruokaa pientiloilta. Jos tämä on uusavuttomuutta, niin olen mielelläni osa sitä, sillä säästän aikaa ja omia hermojani, kun joku toinen suunnittelee terveelliset ateriat puolestani ja ruokakassi tuodaan kotiovelle valmiina helppojen reseptien kanssa.

Viikon ruokakassi sisälsi tuolla kertaa seuraavat tuotteet: 1kg maa-artisokkaa, 2 sipulia, 1 purkki kotimaista luomukermaa, 1 ruukku kotimaista tuoretinjamia, 2 ciabattaleipää, 1 paketti luomuspagettia, 300g kotimaista lohta, 1 luomupurjosipuli, 1 paketti parmesaanijuustoa, 1 luomusitruuna, 1 ruukku kotimaista rucolaa, 1 pussi luomu cashew-pähkinöitä, 4 kotimaista luomu porsaankyljystä, 1 purkki ranskankermaa, 3 kotimaista omenaa, 500g luomuporkkanoita, 1 luomupalsternakka ja 1kg perunaa. Ruoka-ohjeet ja tuotteet olivat kolmea ateriaa varten: maa-artisokkakeitto krutongeilla, lohipasta cashew-pähkinöillä, rucolalla ja sitruunalla sekä porsaankyljykset omenalla ja paahdetuilla juureksilla. Anton & Anton ruokakasseista on saatavilla sekä kasvis- että lihaversio, joista valitsin omasta kasvissyönnistäni huolimatta jälkimmäisen, koska haluan tarjota seitsemänvuotiaalleni laadukasta lihaa ja kalaa.

Ainut miinus Anton & Anton Ruokakassissa on mielestäni, että toimitusaika on melko pitkä: kun teet tilauksen viimeistään tiistaina, on toimitus vasta seuraavan viikon tiistaina. Ja kaltaiselleni kaikki mulle heti nyt-sukupolven edustajalle viikko on melko pitkä aika, vaikka toki ymmärrän, että Anton & Anton tarvitsee reseptejä suunnitellessaan ja laadukasta luomu- ja lähiruokaa hankkiessaan enemmän aikaa tilausprosessiin. Suosittelen silti kaltaisilleni oravanpyörässä juokseville palvelua lämpimästi. Eli tyttäreni tavoin nostan peukkua tälle palvelulle.

Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä Kauppahalli24:n kanssa, mutta mielipiteet ja näkemykset palvelusta ovat täysin omiani.

Nyt tämä multitaskaaja viettää pienen rentoutushetken sohvalla Ben & Jerry'sin ja House of Cardsin parissa. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

It has been quite a start of the week, so apologies for the lack of translation. I am in desperate need of some House of Cards and Ben & Jerry's ice cream, but I will back soon with more proper stories. Have a nice new week everyone!

Pääsiäislomalle Islantiin keväisessä hengessä ja pieni pääsiäisnoita

Juuri kun olin selvinnyt viime viikosta, niin eilen töistä lähdettyäni metroasemalla oli todellinen vaaratilanne: poliisit juoksivat isojen aseiden kanssa ympäriinsä, eristivät metroaseman ja jäätiin jumiin sinne. Tosi pelottavaa! Poliisi ei kuulemma tiedota asiasta enempää, mutta etsivät eilen metroista jotain itsetuhoista henkilöä. Epäilen, että kyseisellä henkilöllä on  ollut ase, koska "tavallista" humalassa tai aineissa riehuvaa varten ei laiteta noin isoa poliisioperaatiota pystyyn, että poliisit juoksee ympäriinsä suojakilvet ja rynnäkkökiväärit kädessä peruspistoolien sijasta.  

Laittoi kyllä miettimään, kun itsekin käytän joka päivä metroa työmatkoissa, että jos siellä maan alla tulee joku hätä tai jollakin on vaikka veitsi / ase, niin sieltä ei pääse mihinkään pakoon ja usein metrot ovat niin täynnäkin ruuhka-aikoina, että sinne varmasti tallautuisikin ihmisiä, jos tulisi paniikki. Sen vuoksi mielestäni Suomeenkin olisi hyvä laittaa metroihin portit (kuten lähes kaikkialla muualla ulkomailla). Ei se toki kaikilta suojelisi, mutta pahimmat hörhöt käyttävät nyt metroa, kun pääsee helposti ilmaiseksi liputta pummilla, eikä sakotkaan paljoa paina, jos on jo maksuhäiriömerkintä ja ulosotossa vaikka mitä. Tai siis pahimmat sekopäät, narkomaanit ja muut kulkevat nyt liputta kätevästi metrolla, joten kyllä se ainakin ne kaikista vaarallisimmat voisi poissulkea, kun vaadittaisiin lippu, tai muuten ei pääsisi metroporteista läpi.

Metromietteistä kuitenkin nyt kevyempiin ja mukavampiin aiheisiin eli minulla alkoi juuri pääsiäisloma, jota on tarkoitus viettää Islannissa valaita ihastellen, tulivuorta ja geysireja katsellen sekä lämpimässä vedessä Sinisessä laguunissa lilluen. Tuntuu aika erikoiselta pakata samalle reissulle sekä bikinit että villapaita, mutta Islanti onkin maaginen paikka. Nyt siis pakkaamaan ennen kuin hypätään Reykjavikin koneeseen!

Palmusunnuntaina pikkutrulli suuntasi tietysti virpomaan. 

Pääsiäisnoitana olo oli jälleen niin tuottoisaa, että Isabella totesikin virpovansa ensi vuonna ensin palmusunnuntaina Helsingissä ja sitten menevänsä viikkoa myöhemmin mummolaan Pohjanmaalle uudelleen virpomaan. Siellä kun virvotaan viikkoa myöhemmin, niin pääsee kahdesti yhtenä pääsiäisenä. Hyvä bisneisvainu jo pienestä pitäen. :D

Itsekin olen raskaan alkuvuoden jälkeen ollut täynnä energiaa viime viikon oikeudenkäynnin jälkeen. Olo on keveä ja seesteinen, kun ei tarvitse soitella lakimiehille, kysellä syyttäjältä asioita, jännittää tekijän kohtaamista oikeudessa ja järjestellä kaikkea. Nyt voi kevät toden teolla koittaa! 

Housut: H&M, vyö: Dolce & Gabbana, aurinkolasit: RayBan, kauluspaita: Tommy Hilfiger, kello: Guess

Trousers: H&M, belt: Dolce & Gabbana, sunglasses: RayBan, blouse: Tommy Hilfiger, watch: Guess

En valitettavasti hyvästä aikomuksestani huolimatta ehtinyt ajastaa pääsiäiseksi mitään blogiini, mutta Instagramista voi luonnollisesti seurata seikkailujamme Islannissa. Mukavaa pääsiäistä kaikille!

 
Just when I had survived from last week, danger was here again: yesterday I left office and came to the metro station where I saw police men running around with huge guns and we got stuck there. It was so scary, but fortunately nobody was hurt!

My Easter holiday just began and I am off to Iceland for a vacation. I better get backing.  I had good intentions to schedule blog posts to Easter, but unfortunately did not have time to it. However one can follow our trip to Reykjavik Iceland from my Instagram. Have a lovely Easter everyone!

Uusi alku. Sillä kuten Feeniks-lintu, minäkin nousen aina tuhkasta, enkä anna periksi.

En yleensä kirjoita yksityisasioistani sosiaalisessa mediassa. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, koska liian moni rikoksen uhri salailee vaieten täysin turhaan – eiväthän he ole tehneet mitään pahaa! Lähes kolme vuotta sitten katsoin kuolemaa silmästä silmään ja taistelin hengestäni. Tällä viikolla vuosien odotuksen jälkeen sain viimein sisäisen rauhan: vankeustuomio kaikista tapauksen kahdeksasta syytteestä on nyt annettu, tekijä pyysi minulta anteeksi ja joskus tulevaisuudessa tulevat rahalliset korvaukset (Valtiokonttorilta toki eli meidän veronmaksajien piikistä). Painajainen täynnä kyyneleitä ja tuskaa on saatu päätökseen, kipeät muistotkin parantunevat ajan kanssa.

Pahoinvointi sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kuolettava cocktail Suomessa ja niiden uhriksi voi joutua kuka tahansa viaton sivullinen kuten minun kaltainen tavallinen töissäkäyvä perheenäitikin. Lopuksi haluaisin kiittää poliisia, Helsingin kaupungin kriisipäivystystä, Traumakeskusta ja Rikosuhripäivystystä, jotka tekevät arvokasta työtä. Heidän ja läheisten tuella minä voin nyt jättää tämän taakseni ja kääntää uuden sivun elämässäni. Sillä kuten Feeniks-lintu, minäkin nousen aina tuhkasta, enkä anna periksi.

I almost never share my private life in social media. This time I am making an exception, because usually victims of crime hide things even though they have done nothing wrong.  Almost three years ago I looked death in the eye and fought for my life. It has been the darkest period in my life full of tears and pain. Finally this week prison sentence from all eight charges were given, the guilty person apologized me and I will receive monetary compensations in the future. Hopefully now it will get easier as I can finally turn a new page in my life and leave years' nightmare behind. Now I have a new beginning in front of me, because like Phoenix bird, I also rise from the ashes and never give up. 

Lisa Sounio-Ahtisaari Euroopan parlamenttiin, treeni-iloa ja taidenäyttelyä

Isabella on juuri esikouluystävällään leikkimässä ja itse kuuntelen Asap Rockya, joka sopiikin loistavasti tämän hetkiseen fiilikseeni. Aloitan tämän sillisalaattimaisen postaukseni, vaikka ylistämällä personal traineriani, joka on aivan täydellinen minulle. Hän käskee minun pitää suuni kiinni ja tehdä mitä sanotaan. :D

Olen nimittäin aika voimakastahtoinen persoona, joka ei yleensä pidä käskytyksestä, mutta kuntoillessa haluan ammattilaisen hiljentävän minut, jolloin voidaan keskittyä olennaiseen eli treeniin just do it-hengessä.

Euroopan parlamentin vaalitkin lähestyvät, mutta onnekseni olen jo löytänyt ehdokkaani. Minun ääneni toukokuussa saa kokoomuksen ehdokas yrittäjä, ekonomi Lisa Sounio-Ahtisaari, joka uskoisin tuovan raikkautta MEP:ina erityisesti yrittäjyyttä, työllisyyttä ja innovatiivisuutta edistäen. Minua pyydettiin Sounio-Ahtisaaren kampanjatiimiin, joten  vaalityötä on tarkoitus tehdä mahdollisuuksieni ja aikataulujeni puitteissa tänä keväänä.


Hiljattain kävin Kluuvin kauppakeskuksessa Naisten Linjan näyttelyssä, jossa oli esillä muun muassa Fingerporin Pertti Jarlan, Kiroilevan Siilin Milla Paloniemen ja Rakel Liekin teoksia. Myytyjen teosten tuotot käytetään Naisten Linjan työhön väkivaltaa kokeineiden hyväksi.


Suomessa yli kaksi kolmesta naisesta on kokenut seksuaalista häirintää ja lähes joka toinen nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa. Luvut ovat Euroopan korkeimpia, mitä tietysti osittain selittää myös, että tapaukset tulevat Suomessa hieman enemmän esille kuin monissa muissa maissa. Silti aivan liian monella ihmisellä on sama tuskallinen salaisuus eli ovat väkivallan uhreja ja saavat elää pelossa.


Näyttely oli todella koskettava ja vaikuttava monestakin syystä.


Erääseen teokseen sai osallistua itsekin kirjoittamalla kananmunaan ja laittamalla sen asetelmaan. Oma näkemykseni on vahva: jos naapurista kuuluu avunhuutoja tai väkivallan ääniä, soita poliisi, sillä se voi pelastaa uhrin tai ainakin keskeyttää tilanteen. Ja jos lähipiirissäsi joku kaunistelee esimerkiksi parisuhteensa laatua ja saa käsittämättömiä mustelmia ja haavoja, älä sulje silmiäsi ja uskottele, että asiat parantuvat itsestään. Jokainen tietysti tekee aina oman päätöksensä, eikä ketään voi auttaa väkisin, mutta kuuntele ja tue pelkäävää. Hän arvostaa sitä enemmän kuin arvaatkaan.


Ajatuksia herättävää uutta viikkoa kaikille ja käykäähän kurkkimassa Instagram-tiliäni, kun blogissa on hiljaisempaa!

Long story shortned: I have a perfect personal trainer, who tells me to shut up and just do it. I love it! In addition European Parliament elections are coming on May, but fortunately I have already found my candidate: Lisa Sounio-Ahtisaari will get my vote. 

Recently I visited an art exhibition, which focused on an important issue: domestic violence. Money from sold art pieces go to charity. Approximately more than 2/3 of Finnish women suffer from sexual harassment and nearly a half from physical abuse during their lives. Finland as a modern Western country should be ashamed of these numbers and hopefully situation will improve in the future. The exhibition overall gave a lot to think and was very touching. 

Have a nice new week everyone and please take a peek to my Instagram account, when it gets quieter in the blog!