Burgerit Midhillissä ja cocktailit salakapakassa

Tähän on siis tultu: nyt on perjantai-ilta, Kymmenen uutiset ovat vasta päättyneet ja olen jo aivan valmis menemään untenmaille. Tänään kävimme töiden jälkeen Isabellan kummitädillä kylässä ja huomenna on erään toisen ystäväni babyshowerit, onkin mukavaa sosialisoida ja nähdä ihmisiä. 

Viime viikonloppuna käytiin viimeinkin testaamassa gourmet-kokki Hans Välimäen Midhill-ravintolassa burgerit. Ravintolan ruokaa on kuvailtu korkeatasoiseksi, mutta rennoksi ja se onkin mielestäni varsin osuva analyysi. Toissa kesäisen Watergate-kohun jäljiltä myös iso vesikannu oli ilmainen, ruoka herkullista ja palvelu ystävällistä. 

Kasvissyöjänä nautin Greenhill burgerin, joka sisälsi mustapavuista tehdyn pihvin, joka tarjoiltiin mehevillä lisukkeilla kuten tsatsikilla.

Vatsa täynnä ruokaa jatkoin vielä vanhan jyväskyläaikaisen opiskelijakaverini kanssa drinkeille uusimpaan villitykseen eli salakapakkaan. Etsivätoimistoksi naamioitu salakapakka kulkee nimellä Trillby & Chadwick Detective Agency jäljitellen varsin autenttisesti 1920-luvun kieltolakiaikaa. Paikan cocktailit kuuluvat Helsingin parhaimpiin. Baaria ei voi huomata ulkoakäsin, sillä ikkunat ovat pimeät, ovessa ei lue mitään ja katu on hieman hiljaisempi, vaikka keskustassa ollaankin. Salakapakkaan astuessaan tulee eteiseen, jossa pitää veivata vanhaa lankapuhelinta ilmoittaakseen saapumisestaan kuten ystäväni tässä kuvassa.

Sen jälkeen pieni silmäluukku ovessa avautuu ja kerromme, että meitä on tulossa kaksi. Hieman myöhemmin myös ovi avautuu ja astumme hämyisään baariin sisälle, jossa vanhanaikainen sisustus sopii salaiseen tunnelmaan, kuten taustalla soiva jazz-musiikkikin. Pöydässä meitä odottaa kirjekuori, jonka avatessaan voi tarkastella vaihtuvaa drinkkilistaa. 

Suosittelen tutustumaan tähän (lailliseen) salakapakkaan, jossa tunnelma on kohdillaan ja paikan suosiosta kertoo se, että tähän drinkkibaariin voi tehdä pöytävarauksia – mikä onkin varsin suositeltavaa erityisesti viikonloppuisin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

So this is what is has come down to: it is Friday evening and not even 11 pm., but I am ready to hit the bed. Today after work we went to visit Isabella's godmother and tomorrow I am attending another friend's baby shower, so lots of socializing and nice moments during this weekend.

Last weekend we had a family dinner over some very tasty burgers at Hans Välimäki's Midhill restaurant, which I can highly recommend. After that I went for cocktails to 1920s styled speakeasy bar with my old friend from University. The speakeasy was such an exciting place, definitely worth visiting. Have a great weekend everyone!

Basson bileet ja juhla-asuja Espritilta loppuvuoden rientoihin

Viikko on vierähtänyt jo torstaihin eli viikonloppu häämöttää aivan kulman takana. Olen viettänyt viimeiset kaksi päivää erilaisissa seminaareissa Hilton Kalastajatorpalla, joten pää tuntuu olevan niin täynnä uutta tietoa, ettei nyt halua miettiä mitään vaativaa enää tänä iltana. Sen sijaan on mukava rentoutua kevyempien aiheiden parissa.

Marraskuisin starttaa loppuvuoden juhlaputki eli kalenteri täyttyy pikkujouluista, juhlapyhien vietosta ja uudenvuoden kekkereistä. Minulla on jo yhdet pikkujoulut takana ja ainakin kolmet vielä edessä. Olen vuonna 2009 kertonut tyylini kulmakivistä ja ne pätevät yhä: rakastan mekkoja, paljetteja, kimallusta sekä näyttävää tyyliä ja mieluummin ylipukeudun kuin alipukeudun.

Tämän vuoden ensimmäisiä pikkujouluja vietettiin työpaikan kanssa dinner & show-hengessä illallisen, stand upin ja Lauri Tähkän keikan merkeissä Virgin Oilissa. Loppuillaksi (tai oikeastaan yöksi) riensin vielä Bassoradion 10-vuotisjuhliin.

En ole tanssinut pitkään yhtä paljon kuin tuona iltana eli kiitos vain kutsusta Basso!

Koska edessä on vielä ainakin kolmet pikkujoulut, joulupyhien viettoa yhdessä perheen kanssa ja säkenöivä uudenvuodenaatto, halusin tutustua Espritin juhla-asutarjontaan.

Entinen tekonahkahameeni kului kirjaimellisesti puhki, joten tarvitsisin uuden.



Ja pikkujouluihin kaltaiseni harakka haluaa tietysti jotain säihkyvää nahkahameen kaveriksi.



Tämän asun kanssa taas pääsisi helpolla, sillä yhdessä haalarissa olisi kaikki samassa paketissa, eikä koruakaan tarvitsisi miettiä erikseen asusteeksi.


Jouluaikaan kuuluu olennaisesti punainen.

Vuotta haluaisin vaihtaa tässä Espritin paljettimekossa.


Myös tämä luumun värinen pitsimekko olisi hyvä vaihtoehto uudenvuodenaatolle.




Säkenöiviä loppuvuoden rientoja kaikille!

Marraskuun melankolinen pimeys imee mehut irti sinnikkäästäkin sissistä

Olen positiivinen ihminen, mutta viime viikkoina se on ollut koetuksella, koska vastoinkäymisiä, haasteita ja suoranaisia esteitä alkoi ilmaantua elämänpolulleni ihan vaivaksi asti ja tietysti kaikki vielä yhtä aikaa. Onneksi pahin on nyt takana ja suurin osa yksityiselämäni murheista ovat lopulta vain järjestelykysymyksiä. Minulla on kuitenkin ihania ihmisiä tukena ja turvana elämän myrskyissä eli olen varsin etuoikeutettu siinä(kin) mielessä. 

Elämä kyllä kantaa, kun vain muistaa asioiden mittasuhteet, eikä yritäkään raahata koko taakkaa yksin harteillaan. Tällä hetkellä viime aikojen yksityiselämän murheet eivät nimittäin tunnu enää lamaannuttavan pelottavilta möröiltä, vaan hoidettavissa olevilta asioilta.

Vierailin hiljattain Jean Sibelius-aiheisessa taidenäyttelyssä Ateneumissa ja siellä oli seinällä seuraava teksti, joka minun oli pakko kuvata muistoksi. "Melankolian on ajateltu olevan ylevöittävä ja taiteilijalle tarpeellinen olotila."

En toki väitä olevani mikään ylevöitystä kaipaava taiteilija, mutta välillä olen pohtinut tarvitsenko itsekin ajoittain pientä annosta melankoliaa. Menen yleensä hymyissä suin sata lasissa kvartaalitalouden vauhdikkuudesta nauttien, mutta välillä tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi pohtimaan syntyjä syviä, lukemaan Uuno Kailaan, Edith Södergranin ja Eino Leinon tummansävyisiä runoja, kuunnella musiikkia lyriikoita ylianalysoiden ja tuijotella ulos ikkunasta syvään hengittäen. Silloin voi analysoida tilannekatsauksen tavoin syvemmin kaikkea tapahtunutta ja prosessoida sitä, minkä jälkeen voi kääntää uuden puhtaan sivun. Menneeseen ja melankoliaan ei kuitenkaan saa missään nimessä märehtimään – niin kuin ei tuleenkaan makaamaan – vaan katse on suunnattava eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia. 

Liikunta ja ystävän seura auttavat myös tuomaan hymyn huulille, kuten hiljattain spinning-tunnin jälkeen ikuistetussa selfiessä.

Toinen tehokas keino on popsia d-vitamiinia purkista ja pukeutua mahdollisimman värikkäästi.

Jakku & mekko: Zara, korvikset: Chanel, laukku: Prada, kello: Guess, nilkkurit: Seppälä

Blazer & dress: Zara, earrings: Chanel, bag: Prada, watch: Guess, ankle boots: Seppälä

Pirteää viikon jatkoa kaikille!

Huh, in the past few weeks there has been so much going on in my life in addition to the busy everyday life. I even felt overwhelmed for a while with all the sorrow and troubles in my private life, but fortunately now breathing feels lighter again.

I have been wondering do I need a tiny bit of melancholia every now and then to analyze things further. Do not get me wrong, I mean usually I am living on full speed and enjoying the quarter economy life with a smile on my face, but sometimes it feels good to stop for a minute to truly think about your life.

November is one of the darkest and thus most depressing months of the year, but one ought not to let the melancholy take over for too long. Good weapons against it are exercise, socializing (like on the selfie picture above after a sweaty spinning class) and dressing up colourfully (like on the outfit picture above). Wishing you all an energetic week!

Älykkään naisen stereotypia Helsingin Sanomissa ja inspiroiva ilta Satu Huberia kuunnellen

Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka suosittelen lukemaan. Siinä käsiteltiin ihmisten stereotypioita älykkään naisen käsitteestä.

Artikkelissa todetaan muun muassa seuraavaa: "Joskus ihmisten on myös vaikea käsittää, että joku voi sekä olla älykäs että pukeutua seksikkäästi. Aivan kuin nainen tyhmentyisi sitä mukaan, mitä avarampi hänen kaula-aukkonsa on ja mitä lyhyempi on minihameen helma, Kankare vitsailee. Mitä näyttävämmin olen pukeutunut, sitä tyhmempänä mua pidetään. Mielipiteitäni ei kysytä ja juttuni ohitetaan. Antaakseen älykkään vaikutelman pitäisi olla hiljaa ja pönöttää."

En voisi olla enemmän samaa mieltä! Ei älykkään naisen tarvitse pukeutua säkkiin, ollakseen uskottava. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin kuullut vaikkapa: "Näytät ihan Paris Hilton-bimbolta, mutta oletkin fiksu nainen!" tai "Olen ihan yllättynyt, olet ensimmäinen nainen, jonka kanssa olen keskustellut rahoituksen portfolioteoriasta". Toisaalta aliarvioinnista on myös etua vaikkapa pokeria pelatessani, kun vastapelaajat eivät ole varuillansa. Tärkeintä on mielestäni ravistella kaavoihin kangistuneita ajattelutapoja ja murtaa stereotypioita. Ja siksi tämä Helsingin Sanomien artikkeli on paikallaan. Valitettavan monet ihmiset nimittäin ovat todella mustavalkoisia, eikä heidän käsitykseensä älykkäästä ihmisestä mahdu kuin yksi homogeeninen pönötystyyppi. 

Itse olen esimerkiksi saanut seuraavan neuvon minua vanhemmalta ja kokeneemmalta mieheltä, pohtiessani vuonna 2009, puenko erääseen työhaastatteluun (suorat) housut vai (polvipituisen) hameen: "Pukeutuminen riippuu siitä, mitä haluat viestittää. Eli hame, jos haluat flirtata johtajan kanssa, jolloin paikan saanee helpommin ja olet ikuisesti 'aputyttö' siellä, josta saunaillassa puhutaan tuhmia. Housut taas viestii tiukkuudesta, jolloin et ehkä saa duunia, mutta vältyt myös edelliseltä. Valitettavasti tämä maailma on hieman sovinistinen."

Paljon on kuitenkin tehtävissä ja itse uskon paljon myös rohkaisevan ja motivoivan esimerkin voimaan. Olimme hiljattain erään ystäväni kanssa Kokoomusnaisten tilaisuudessa, jossa tapasimme suomalaisen finanssimaailman grand lady Satu Huberin, joka on inspiroiva esimerkki menestyneestä businessnaisesta ja muutenkin energisen kupliva persoona. Oli hienoa kuulla hänen näkemyksiänsä ja kokemuksiansa. Vaihdoimme Huberin kanssa vielä seuraavana päivänä sähköpostia, enkä voi kuin ihailla hänen asennettansa, joka tarttuu helposti muihinkin.

Inspiroivaa viikon jatkoa kaikille ja yritetään suhtautua asioihin edes hitusen ennakkoluulottomimmin!

I read an interesting article (unfortunately in Finnish) about stereotypes towards intelligent women and that gave me a lot to think about. Unfortunately I do not have enough time nor energy to summarize my thoughts further on this topics, but let's just say that I totally agree that if a woman likes to dress up, it does not make her any less smart – not even a tiny bit!

Recently I also met Satu Huber, Deputy CEO at Elo Mutual Pension Insurance Company at Finnish National Party's Women's Event together with a friend of mine. Mrs. Huber is such an inspiring example of a successful businesswoman and overall a great outgoing personality. It was great to hear her motivational speech with personal experiences and advice. Have an inspiring week everyone and let's try to be even slightly less prejudiced!  

Anton & Antonin luomuruokaa netistä kotiovelle ja multitaskaajan vapaailta

Käsi ylös kuinka monella vuorokauden tunnit tuntuvat välillä loppuvan kesken? Itse ainakin kärsin kroonisesta aikapulasta ja sen vuoksi olenkin oppinut mestariksi multitaskaamisessa. Esimerkiksi tänä iltana tyttärelläni oli uimatunti, jonka ajaksi riensin itse rivakalle sauvakävelylenkille napit korvissa tärkeää puhelua puhuen. Kuntosalilla taas kuuntelen usein puhelimesta ruotsinkielistä talousaiheista podcast-äänitettä, koska samalla hoituu niin treeni, talousmaailmassa kärryillä pysyminen ja ruotsin kielen ylläpito tehokkaasti yhtä aikaa. 

Osa arjen tehostamiskeinoistani menevät jo hieman naurettaviksi. Suunnittelen esimerkiksi metrovaunuun hyppäämiseni määränpääaseman mukaan: jos jään pois Kaisaniemessä, menen ensimmäiseen vaunuun (koska se on lähimpänä uloskäyntiä eli pääsen nopeiten jatkamaan matkaa), Rautatientorilla taas keskimmäiseen vaunuun (jälleen samasta syystä eli se on lähimpänä uloskäyntiä) ja Kampissa jään ensimmäiseen vaunuun, jos olen menossa Runeberginkadun uloskäynnistä ja viimeiseen vaunuun, jos olen menossa Kampin ostoskeskukseen. Ja minuutteja säästyy. ;D Matkustaessa teen lähtöselvityksen kotona aina etukäteen, Helsinki-Vantaan lentokentällä kakkosterminaalissa menen usein "vanhaan päähän" turvatarkastukseen, jossa ei ole yleensä ikinä jonoa ja matkustan lähes poikkeuksetta vain käsimatkatavaroilla, jolloin ei tarvitse mennä baggage dropiin tai odotella toisessa päässä matkalaukkua – joka pahimmassa tapauksessa vielä on jäänyt matkan varrelle.

Multitaskaustaustaani ja arjen tehostamisfiksaatiotani vasten ymmärrätte, miksi olen aivan innoissani siitä, että nykyisin myös ruoan voi tilata verkosta. Ei enää kaupassa nälkäisenä kiertämistä, kauppalistan unohtamista kotiin ja väsyneenä kinastelua kenen vuoro on mennä vesisateessa työpäivän jälkeen kauppaan, kun ruoat voi klikata näppärästi ja vaivattomasti verkossa ostoskoriin ja saada siististi kotiovelle toimitettuna. Kauppahalli24 vie verkosta ruoan tilaamisen seuraavalle tasolle, sillä nyt ei tarvitse enää edes miettiä mitä kokkaisi illalliseksi ja mitä verkosta tilaisi. Anton & Anton Ruokakassi sisältää nimittäin valmiiksi raaka-aineet kolmeen ateriaan joko kahdelle tai neljälle henkilölle ja lisäksi menut vaihtuvat viikottain. 

Kasvissyöjänä ja ympäristön ystävänä minua vielä ilahduttaa se, että Anton & Antonin raaka-aineet ovat enimmäkseen luomua, liha on aina kotimaista ja iso osa on lähiruokaa pientiloilta. Jos tämä on uusavuttomuutta, niin olen mielelläni osa sitä, sillä säästän aikaa ja omia hermojani, kun joku toinen suunnittelee terveelliset ateriat puolestani ja ruokakassi tuodaan kotiovelle valmiina helppojen reseptien kanssa.

Viikon ruokakassi sisälsi tuolla kertaa seuraavat tuotteet: 1kg maa-artisokkaa, 2 sipulia, 1 purkki kotimaista luomukermaa, 1 ruukku kotimaista tuoretinjamia, 2 ciabattaleipää, 1 paketti luomuspagettia, 300g kotimaista lohta, 1 luomupurjosipuli, 1 paketti parmesaanijuustoa, 1 luomusitruuna, 1 ruukku kotimaista rucolaa, 1 pussi luomu cashew-pähkinöitä, 4 kotimaista luomu porsaankyljystä, 1 purkki ranskankermaa, 3 kotimaista omenaa, 500g luomuporkkanoita, 1 luomupalsternakka ja 1kg perunaa. Ruoka-ohjeet ja tuotteet olivat kolmea ateriaa varten: maa-artisokkakeitto krutongeilla, lohipasta cashew-pähkinöillä, rucolalla ja sitruunalla sekä porsaankyljykset omenalla ja paahdetuilla juureksilla. Anton & Anton ruokakasseista on saatavilla sekä kasvis- että lihaversio, joista valitsin omasta kasvissyönnistäni huolimatta jälkimmäisen, koska haluan tarjota seitsemänvuotiaalleni laadukasta lihaa ja kalaa.

Ainut miinus Anton & Anton Ruokakassissa on mielestäni, että toimitusaika on melko pitkä: kun teet tilauksen viimeistään tiistaina, on toimitus vasta seuraavan viikon tiistaina. Ja kaltaiselleni kaikki mulle heti nyt-sukupolven edustajalle viikko on melko pitkä aika, vaikka toki ymmärrän, että Anton & Anton tarvitsee reseptejä suunnitellessaan ja laadukasta luomu- ja lähiruokaa hankkiessaan enemmän aikaa tilausprosessiin. Suosittelen silti kaltaisilleni oravanpyörässä juokseville palvelua lämpimästi. Eli tyttäreni tavoin nostan peukkua tälle palvelulle.

Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä Kauppahalli24:n kanssa, mutta mielipiteet ja näkemykset palvelusta ovat täysin omiani.

Nyt tämä multitaskaaja viettää pienen rentoutushetken sohvalla Ben & Jerry'sin ja House of Cardsin parissa. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

It has been quite a start of the week, so apologies for the lack of translation. I am in desperate need of some House of Cards and Ben & Jerry's ice cream, but I will back soon with more proper stories. Have a nice new week everyone!

Halloween, Skiexpo ja salitreeniä eli rattoisan viikonlopun viettoa

Meneillään on rauhallinen lauantai-ilta, mikä tuntuu hyvältä aktiivisen päivän jälkeen. Pian ajattelin sytyttää kynttilän edesmenneiden isovanhempieni muistoksi ja käpertyä viltin alle kirjan kanssa, mutta sitä ennen hieman viikonlopun kuulumisiani.

Isabella osallistui eilen elämänsä ensimmäiseen discoon, jota juhlittiin ajankohtaan sopivasti tietysti Halloweenin merkeissä.

Vauhdikkaan työviikon päätteeksi riensin Isabellan ja ystäväni kanssa Helsingin Messukeskukseen, jossa on parhaillaan käynnissä Hifi / Board / Digi / Skiexpo. Hieman tosin meinasi iskeä ikäkriisi kaikkien teiniskeittareiden ja pleikkapelaajien keskellä, tunsin itseni niin vanhaksi. Eräs kaverini kehottikin, että minun pitäisi alkaa käydä moottorikelkkamessuilla. Siellä kai tulee nuori olo. :D

Villakangastakki: Primark, laukku: Louis Vuitton, saappaat: Vagabond

Wool Coat: Primark, bag: Louis Vuitton, boots: Vagabond

Tänään Isabella meni kyläilemään kummitädillensä (heillä oli kuulemma ollut oikein rattoisaa muffiensien leipomisen ja Singstarin laulamisen merkeissä), joten itse suuntasin Kampin Fressiin. Lauantaina on aikaa tehdä kuntosalivisiitti oikein pitkän kaavan kautta tekemällä ensin tiukan sekä hikisen treenin ja sen jälkeen saunomalla infrapunasaunassa. Kaiken kaikkiaan aikaa meni yli 2,5 tuntia, mutta kerrankin ei ollut kiire mihinkään.

Huomenna on tarkoitus jatkaa leppoisan viikonlopun viettoa kyläilyn muodossa. Koko syksy on ollut niin aikataulutettua paikasta toiseen ravaamista, että tuntuu hyvältä viettää rento viikonloppu vailla tiukkoja suunnitelmia. Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

This weekend is casual, which means that there is no strict schedule from morning to evening. That feels truly good after the fully booked autumn. My daughter went to her first disco party ever yesterday dressed in a Halloween costume, we have visited Hifi, Digi, Board and Skiexpo and I have had a sweaty workout at the gym, which was followed by bathing at infrared sauna. Felt so good after that as both mind and body were relaxed. Wishing you all a relaxing weekend!