Vuoden 2013 tavoitteet ja viime vuoden tilinpäätös

Pidempiaikaisille lukijoilleni lienee tuttua, että olen hyvin määrätietoinen ihminen. Kun päätän jotain, laadin realistisen suunnitelman toteutuksesta ja sitten pusken kohti tavoitettani. Huhtikuun 2011 lopussa neljännevuosisata syntymäpäivien häämöttäessä kulman takana kirjasin blogiini ylös sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka ovat luettavissa täältä. Viime vuonna laadin 2012 tavoitteet tänne, joten nyt on aika tarkastella niitä tilinpäätöksen muodossa.

Vuoden 2012 tavoitteet ja niiden arviointi:

-Opiskella edelleen kauppatieteitä töiden ohessa, jotta saan toisenkin maisterin tutkinnon tulevaisuudessa valmiiksi 

Check! Tein viime vuonna töiden ohessa sivutoimisesti 52 opintopistettä, mihin olen tyytyväinen yksinhuoltajuus, työkiireet, kunnallisvaalit ja sosiaalinen elämä huomioiden.

-Kehittyä ja haastaa itseäni jatkuvasti työelämässä  

Check! Sain viime vuonna töissä kaksi ylennystä.

-Matkustella enemmän kuin viime vuonna 

Check! Viime vuonna reissasin vuotta 2011 enemmän. Viime vuonna kävin nimittäin Makedoniassa, Virossa, Venäjällä, Tanskassa, Latviassa ja Liettuassa. Entiseen matkustustahtiini verrattuna tuo ei ole niin paljoa, mutta silti enemmän kuin vuonna 2011.

-Lomailla enemmän kuin viime vuonna (jolloin maltoin lomailla tasan kaksi viikkoa: viikon kesällä ja viikon jouluna)

Check! Vuonna 2012 kesälomailin viisi viikkoa ja joulunakin otin muutamia päiviä vapaaksi

-Pitää silmät auki ja mielen avoimena sekä oppia uutta kaiken aikaa ja avartaa maailmankatsomustani
Check! Viime vuonna tuli mm. syötyä 40 metrin korkeudessa Dinner in the Skyssa, juhlittua Helsinki Pridessa, tutustuttua uusiin ihmisiin, juteltua kodittomien ja narkomaanien kanssa kunnallisvaalityön merkeissä, telttailtua Nuuksion kansallispuistossa, vierailtua makedonialaisessa luolakirkossa, poseerattua kymmenen kilon pullataikina päässä tanskalaiselle taiteilijalle ja saatua taikinamuotokuvani nykytaiteen museo Kiasman näyttelyyn, laulettua pikkuveljen kanssa duoettoa karaokessa, käytyä katsomassa hylättyä kummitustalomaista huvilaa Espoossa, oltua Free Pussy Riot -tukimielenosoituksessa, vietettyä urbaania kaupunkijuhannusta Kalliossa, oltua PMMP:n akustisella keikalla, osallistuttua kaksille festivaaleille, kuunneltua Hjallis Harkimon inspiroivaa puhetta seminaarissa, tavattua pääministeri Jyrki Katainen, käytyä ensimmäistä kertaa elämässäni Olavin- ja Turunlinnoissa, annettua ensimmäistä kertaa elämässäni poliittisia lausuntoja Helsingin Sanomien politiikan toimitukselle ja niin edelleen.

 

-Nauttia Isabellan kanssa olosta ja seurata hänen kehitystään

Check! Parasta elämässä on viettää aikaa tyttäreni kanssa katsoen, kun hän oppii uusia asioita ja kasvaa. Hän on elämäni rakkain ihminen ja äitiys on hienointa, mitä olen koskaan saanut kokea.

-Viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen, läheisten ja ystävien kanssa, koska he ovat tärkeintä elämässäni

Check! Olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman tiivisti yhteyttä läheisiini sekä näkemään heitä mahdollisimman usein. Toki välillä on jaksoja, jolloin aikataulut menevät ristiin, eikä arkikiireiden vuoksi ehdi aina tavata kaikkia niin tiheästi kuin toivoisi, mutta perhe, läheiset ja ystävät ovat silti korkealla prioriteeteissani.

-Vetää S-ryhmän osuuskauppa HOK-Elannon edustajistovaalien ehdokkuus kunnialla läpi ja vähän kampanjoidakin
Check! Tosin kampanjointi rajoittui ehdokkuuden mainostamiseen blogissa ja Facebookissa, mutta siihen nähden sain hyvän määrän ääniä. Ensi kerralla sitten kampanjoin enemmän. 

-Asettua ehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin (?)
Check! Kunnallisvaaleihin kampajoin ihan tosissani käytettävissä olevien resurssien ja aikataulujen puitteissa. Sain 120 ääntä, mikä on tyydyttävää ottaen huomioon, että tein kampanjaa yksin ilman tukitiimiä käytännössä nollabudjetilla, olin asunut Helsingissä vasta 1v 8kk, minulla ei ole täällä yhden serkun lisäksi muita sukulaisia, Helsingin äänestysprosentti jäi matalaksi sekä tein kampanjaa kokopäivätöiden ja muiden kiireiden ohessa. Tästä on siis hyvä jatkaa, sillä tehän tiedätte minut – minä mietin aina jo seuraavaa askelta... ;)  

Viime syksyn kunnallisvaalien johdosta minut valitaan Helsingin kaupungin kiinteistöosakeyhtiön hallitukseen, Helsingin käräjäoikeuden lautamieheksi ja liikelaitos Palmian johtokunnan varajäseneksi. Esimerkiksi Palmian liikevaihto oli vuonna 2011 lähes 160 miljoonaa euroa ja työntekijöitäkin on noin 3000 eli olen todella iloinen ja tyytyväinen saamistani kolmesta hyvin erilaisesta luottamustoimesta.


Lisäksi niin vaaleissa kuin muutenkin minulle tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ovat muun muassa sosioekonominen eriytyminen, asuminen ja sen laatu sekä julkisten palveluiden järkevöittäminen, joten sain juuri haluamiani luottamuspaikkoja ja -tehtäviä. Kiitos siis vielä kaikille minua äänestäneille ja lupaan tehdä parhaani ollakseni teidän luottamuksen arvoinen!

-Aktivoitua Nuorkauppakamarin toiminnassa

Tietoinen fail. Päätin tarkoituksella jättää Nuorkauppakamaritoiminnan tulevaisuuteen, koska työ- ja opintokiireet ja erityisesti kunnallisvaalit täyttivät niin tehokkaasti kalenterini. Katson tätä siis myöhemmin uudelleen. 

-Muistaa levätä ja laiskotellakin välillä

Check! Minulla oli kalenterissa toisinaan myös iltoja ja viikonloppuja, jotka pyhitin levolle. Vaikka rehellisesti käsi sydämellä: enemmänkin niitä varmasti saisi olla. Osaan silti onnekseni välillä ottaa rennosti.

-Pitää huolta jaksamisestani riittävällä unella, suht terveellisellä ruoalla herkkujakaan unohtamatta ja käydä SATS:lla ahkerasti treenailemassa

Check! Yöunet ovat sellaiset, joista en tinki kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Kanadan collegeaikoina opin riittävän unen tärkeyden kantapään kautta. Lisäksi syön mieluummin ravitsevasti kuin epäterveellisesti, mutta kannatan tässäkin kohtuutta eli herkkujakin saa syödä. SATS:lla kuntosalilla tai jumpassa käynti antaa energiaa ja auttaa jaksamaan paremmin.

-Levittää ympärilleni enemmän hyvää kuin huonoa fiilistä 

Check! Tosin välillä on kyllä tullut väsyneenä kiukuteltua läheisilleni, mutta enimmäkseen olen pyrkinyt levittämään hyvää fiilistä, piristämään muita ja olemaan kannustava.

-Ylläpitää tasapainoa työn, opintojen, läheisten, Isabellan, harrastusten ja ystävien välillä

Check! Vuonna 2012 on ollut kaksi ylennystä töissä, kunnallisvaalipuserrus, sivutoimisesti 52 opintopistettä kokopäivätyön ja yksinhuoltajuuden ohessa, rankkoja hardcore-juttuja yksityiselämässä, mutta myös paljon ihania ihmisiä, upeita kokemuksia, hienoja reissuja, itkua ja naurua. Olen saanut edetä uralla, suorittaa kauppatieteiden maisterin opintoja, kokea hienoja asioita, politikoida ja olla mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, seurata elämäni tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen eli oman tyttäreni kasvamista ja kehittymistä sekä moni asia on muuttunut paremmaksi edelliseen 2011 vuoteen verrattuna. Lienen siis löytänyt tasapainon elämäni lukuisien eri osa-alueiden välillä – tai ainakin oppinut jonglöörin tavoin taitavasti pallottelemaan niiden välillä.

Mitä lyhyen- ja pitkän aikavälin tavotteita minulla nyt on? 
 

- Opiskella tuplamaisteriksi (YTM:ksi valmistuin 23-vuotiaana ja KTM on työn alla) eli "valtio-oppineeksi ekonomiksi". Ehkä tehdä joskus väitöskirja ja tohtorin opinnot (?)
- Ostaa oma asunto asunto viimeistään elokuussa 2014, kun Isabella menee kouluun
- Saada Isabellalle hyvä ja häntä kiinnostava koulupaikka, vaihtoehtoina ovat mm. saksalainen ja ranskalainen koulu (tästä myöhemmin lisää ihan omassa postauksessaan)
- Päästä pörssiyrityksen johtoryhmään ja saada hallitusjäsenyyksiä (nämä ovat todella pitkän horisontin tavoitteissa)

- Huolehtia ja edistää kaikin tavoin Isabellan hyvinvointia
- Saada toinen lapsi, jos elämäntilanne ja luonto sallivat (?) – tämä keskipitkällä aikahorisontilla, koska lähitulevaisuuteen ei vauvahaave kuulu

- Huolehtia ystävyys- ja perhesuhteista

- Elää intohimoisessa ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa

- Saavuttaa taloudellinen riippumattomuus pitkällä tähtäimellä
- Menestyä ja saavuttaa positiivista urakehitystä
- Pitää fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta
- Olla edelleen mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja politiikassa
- Oppia kaiken aikaa uutta ja kehittää jatkuvasti itseäni

Te kysyitte, minä vastasin eli viimeinkin vastauksia!

Tässä nyt vihdoin ja viimein vastauksia kysymyksiinne, vaatimattomasti lähes puoli vuotta myöhässä. Älkää kysykö minulta näin vaikeita ja ajatuksia herättäviä asioita, niin vastaaminen sujuisi paljon helpommin ja ripeämmin. :D Vakavasti puhuen, suurkiitos teille kaikille kysymyksistänne!

Aiempien kysymysten vastaukset ovat luettavissa täältä:

Osa I

Osa II

Osa III

Osa IV

sekä seitsemän yllättävää paljastusta minusta: osa I ja osa II.

1 Tunnut olevan paljon menossa ja liikenteessä. Oletko koskaan väsynyt? Itsestä tuntuu ettei kokopäivätyön jälkeen iltaisin jaksa aina tehdä mitään, vaikkei mulla ole edes lapsia :D
KYLLÄ! Onhan välillä aika rankkaa olla vaativassa kokopäivätyössä, opiskella sivutoimisesti, harrastaa, olla mukana erilaisissa järjestötoiminnoissa ja politiikassa, yrittää ylläpitää sosiaalista elämää sekä olla energisen 5-vuotiaan yksinhuoltajaäiti, kun molemmat mummolatkin ovat useiden satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea. Onneksi väsymystila on usein ohimenevä ja lisäksi minulla on maailman parhaimmat tukiverkot, ystävät, perhe ja kaverit tukena. Lisäksi nämä kaikki ovat asennekysymyksiä: pärjää, kun päättää niin. Apua pitää myös osata pyytää, nojata tukijoukkoihin ja muistaa pitää omasta jaksamisestaan huolta. 

2 Sulla ei ilmeisesti ole ajokorttia, oletko ajatellut sen hankkimista?

En tosiaan omista ajokorttia. Ei ole mikään eettinen tai ekologinen päätös, vaan asuin silloin Kanadassa kun ikäiseni menivät autokouluun ja Suomeen palatessani asuin omillani, joten autokoulu olisi ollut liian suuri taloudellinen menoerä. Sen jälkeenkään ei ole jotenkin tullut sinne mentyä, vaikka aina olen miettinyt että joskus ajokortti pitäisi hankkia. Helsingissä julkinen liikenne toimii niin hyvin, ettei autolle/ajokortille ole tarvetta. Eli todennäköisesti menen autokouluun vasta, kun asuinpaikka ja/tai työ vaatii paljon liikkumista pitkillä välimatkoilla. 

3 Kaipaatko Jyväskylään, haluaisitko muuttaa takaisin?

Jyväskylällä tulee aina olemaan tietty asema elämässäni, mutta toisaalta nykyisin on ihanaa asua Helsingissä, jossa on ollut helpottavaa päästä irti rintaa vähän ikävästi puristaneista muistoista. Toisaalta olen saanut kokea todella hienoja asioita Jyväskylässä, mistä olenkin todella kiitollinen. Lisäksi Jyväskylä on eloisa opiskelijakaupunki, jossa on paljon tapahtumia, mutta kaikki on kuitenkin kompaktisti lähellä, eli etäisyydet ovat lyhyet. Toisaalta mikään ei ole poissuljettua: viiden vuoden päästä voin asua taas Jyväskylässä, ulkomailla tai vaikka Lapissa.

4 Katsotko paljon telkkaria? Mitä ohjelmia seuraat?

Katson vähän telkkaria ja usein voi mennä useita päiviä, jolloin en avaakaan tv:tä. Katson lähinnä uutisia ja ajankohtaisohjelmia, mutta niiden vastapainona myös aivotonta hömppää kuten Svenska Hollywoodfruar'ia tai Kiinteistökuningatar Kaisaa. Sarjoista seuraan Solsidan (Onnea onkimassa), Borgen (Vallan linnake) ja The Good Wife, mutta katson yleensä sarjat ja ohjelmat netistä.

5 Mitkä ovat rakkaimmat korusi? Esittely olisi kiva :)

Kiitos esittelytoiveesta, jonka pyrin toteuttamaan mahdollisimman pian. Rakkaimpiin koruihini kuuluu Isabellan isän äidiltä Isabellan syntymän jälkeen saadut kamee rintaneula, kaulakoru ja sormus. Sormuksessa on kaiverrettu jotain pientä tekstiä sekä päiväys 19.7.1953 ja se on alunperin Isabellan isän äidinäidin vanha, jonka hän on antanut Isabellan isän äidille, joka taas on antanut sen minulle (Isabellan isän vanhemmilla on vain poikia) ja minä taas annan sen joskus aikanaan Isabellalle. Muita rakkaita korujani ovat kummeilta syntymäpäivälahjoiksi saadut helmikorvakorut, helmikaulanauha ja helmirannekoru sekä vanhempieni Intiasta minulle ostamat smaragdikorvakorut.

6 Mihin tosi tv-ohjelmaan osallistuisit, jos olisi pakko?

Apua, mikä kysymys, en ainakaan Big Brotheriin. :D Varmaan Diiliin (suomalainen versio Donald Trumpin The Apprenticesta).

7 Tykkäätkö ostaa kukkia, oletko viherpeukalo?

Harvoin tulee ostettua kukkia, varmaan viimeksi pääsiäisenä keltaisia tulppaaneja, enkä ole myöskään viherpeukalo, vaikka kukkani ja kasvini yllättäen ovatkin hyvinvoivia ja pitkäikäisiä. Tällä hetkellä meillä on kotona neljä viherkasvia/kukkaa, joista en ole yhtään ostanut itse. Yhdellä kukalla on kyllä paljon tunnearvoa, koska siihen on kaadettu lokakuussa 2007 Isabellan kastevedet eli haluan sen kasvin säilyvän ja kasvavan todella pitkään.

8 Näin päiväkodin työntekijänä minua kiinnostaa, mitä asioita pidät tärkeänä Isabellan hoitopaikassa? :) Onko Isabella joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa usein?

Tärkeänä pidän mahdollisimman pientä ryhmäkokoa ja lasten määrää per työntekijä, henkilökunnan vähäistä vaihtumista ja työntekijöiden motivaatiota työhönsä. Isabella on ollut elämäsä aikana kahdessa päiväkodissa eli yhdessä Jyväskylässä ja toisessa täällä Helsingissä. Vaihtoja ei ole siis onneksi ollut sen enempää.

9 Mikä oli suosikkiaineesi koulussa?

Historia ja yhteiskuntaoppi sekä englanti, joista molemmista minulle kelpasi arvosanoiksi vain pelkät kympit.

10 Tapailetko ketään? (ei tarvitse vastata, jos et halua)

Mitähän tähän vastaisi? :D Tein tietoisen päätöksen Isabellan isän ja minun eron aikoihin, etten halua kertoa blogissani yksityiselämästäni tai seurusteluistani, vaikka elämäni onkin ajoittain muistuttanut tragikoomista b-luokan saippuaoopperaa, haha.

 

11 Vaikutat aikaansaavalta. Miten saisin aikani riittämään kaikkeen?

Kaikki on valinta- ja aikataulutuskysymyksiä. Eli organisointia ja priorisointia kehiin. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mistä tulee hyvä fiilis. Olen täällä kertonut arjen jonglööräyksestä eli tasapainoilustani äitiyden, uran, opintojen ja sosiaalisen elämän välillä.

12 Missä vaiheessa opintosi ovat?

Toisesta eli kauppatieteiden maisterin tutkinnosta puuttuu osa opinnoista sekä tietenkin gradu, mutta kaikki sivuaineet sekä kieli- ja yleisopinnot alkavat olla kasassa. Minulla on tällä hetkellä yhteensä 498 opintopistettä, joista 302 on ensimmäistä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa. 

13 Asutteko vuokralla?

Asutaan vuokralla, mutta syksyllä 2013, kun minulla on ollut ASP-asuntosäästötili vaadittavat kaksi vuotta ja Isabella aloittaa esikoulun on tarkoitus ostaa oma asunto. Hirvittää kyllä ostaa ensiasunnoksi Helsingistä kolmio, koska neliöhinnat ovat täällä pilvissä.

14 Harrastaako Isabella mitään tiettyä juttua? Mikä on hänen lempipuuhaansa? :)

Isabellalla on torstaisin voimistelu ja sunnuntaisin pyhäkoulu. Hänen lempipuuhaansa ovat tanssiminen, ulkoilu, omien kavereiden kanssa leikkiminen, vesiväreillä yms maalaaminen sekä puhelimella kaikille tutuille soittelu. Niin ja Angry Birdin peluu on aivan ykkösjuttu myös! :D

15 Millainen asunto teillä on? Onko teillä tarkoitus jäädä siihen pysyvästi vai haaveiletko muutosta?
Asutaan vuokralla vastaremontoidussa kolmiossa, jossa on lasitettu parveke, laminaattilattiat ja tilavahko vaatehuone yms. Eli asunto sinänsä on tosi kiva, mutta sitten on paljon muita painavia henkilökohtaisia syitä, minkä vuoksi muutamme tästä heti kun mahdollista. Lisäksi vuokra on lähes tonnin, eli olisi taloudellisestikin järkevämpää lyhentää lainaa maksamalla omasta kuin maksaa lähes tonni joka kuussa ”hukkaan”. Vaikka onhan vuokralla asuminen huolettomampaa ja vaivattomampaa – voin kuukauden irtosanomisajalla muuttaa pois jos haluan.

16 Mitkä ovat parhaat menopaikat Helsingissä?

Käyn niin vähän juhlimassa, että minulta on huono kysyä tätä. :D Itse juhlin hyvin erilaisissa paikoissa fiiliksestä ja seurueesta riippuen eli Finlandia-talossa espanjalaisen flamencolaulajan konsertissa, oopperassa tai teatterissa. Aivan yhtä hyvin voin kuitenkin lähteä myös katsomaan stand upia, rähjäiselle klubille rap-keikalle tai kalliolaiseen baariin. Mbar, Namu, Teatteri, Loose, Apollo, Bakers, Tornin Ateljee Bar ja Kaarle XII eli Kalle on esimerkiksi kivoja paikkoja, joissa tykkään käydä. 

17 Minkä arvosanan sait gradustasi?

Piti ihan tarkistaa tämä, kun en muistanut – kertonee graduarvosanan tärkeydestä ja merkityksestä opintojen jälkeisessä elämässä. :D Sain ihan hyvän arvosanan, mihin olen tyytyväinen graduni ripeään valmistumistahtiin nähden ja arvosana myös mahdollistaa mahdolliset jatko-opinnot eli väitöskirjan, jos sellaisen haluan joskus tehdä.

18 Onko sun lähipiirissä kukaan kärsinyt päihdeongelmasta? Mitä antaisit neuvoksi, miten ongelman kanssa oppii selviytymään elämässä?

Mietin pitkään sivuutanko tämän kysymyksen täysin sen henkilökohtaisuuden vuoksi. Päätin lopulta kuitenkin vastata, vaikka tämä onkin todella yksityinen ja osittain kipeäkin aihe minulle. Todettakoon, ettei ole sattumaa, että olen niin tarkka siitä, etten nauti alkoholia Isabellan läsnäollessa. Tiedän ikävä kyllä kokemuksesta miten pelottavaa lapselle on, kun tuttu aikuinen on humalassa. Lisäksi myöhemmin elämässäni oli minulle silloin todella rakas ja tärkeä ihminen. Oli tuskallista seurata vierestä, kuinka hän valutti tulevaisuutensa kurkusta alas alkoholin ja päihteiden voimin, syrjäytyen kaiken aikaa enemmän yhteiskunnasta ja normaaliarjesta ajautuessaan epämääräisiin porukoihin ja sortuessaan typeryyksiin. Vaikka minä tai hänen muut läheisensä yrittivät auttaa kuinka paljon – ja uskokaa pois me todella yritimme! – nousi seinä aina vastaan.

Tämä henkilö on hyvin päihdeongelmainen (kuvioissa on alkoholia ja huumeita), hän on syrjäytynyt, ajautunut epämääräisiin porukoihin, velkaantunut, sortunut typeryyksiin yms. – yksityiskohtiin en halua mennä hänen yksityisyydensuojan vuoksi. Pesin hänen vaatteitaan, tein hänelle ruokaa, patistin hänet suihkuun, tarjosin yöpaikkaa ja olin niin henkisenä kuin fyysisenäkin tukena kun hän tärisi ja oksensi krapulassa tai vieroitusoireissa pitkän putken jälkeen. Päihdeongelmaista ihmistä on todella vaikea auttaa, koska hän voi luvata ja vannoa krapulassa tai vieroitusoireissa vaikka mitä, mutta lupaukset unohtuvat, kun viinan tai kaman himo iskee. Lopulta oli turvallisuussyistä pakko viheltää peli poikki ja katkaista välit täysin tähän ihmiseen sekä hyväksyä, ettei häntä voi pelastaa.

Minulla ei siis valitettavasti ole mitään taikakeinoa tähän alkoholipirun ja päihteiden vaivaamaan maahamme. Ehkä auttaisi, jos alkoholi- tai päihdeongelmasta ei tehtäisi niin isoa tabua, lyötäisi juopon tai narkkarin stigmaa otsaan ja matalan kynnyksen apua tarjottaisiin enemmän? 

19 Ootko ikinä miettinyt, että leikkaisit polkan ja värjäisit sävyä kylmemmäksi? Sopisi tosi hyvin.

Hyvä idea, varsinkin tuollainen pidempi polkka ja sävyn haluan ehdottomasti muutenkin kylmemmäksi ja tuhkaisemmaksi. Minulla on ollut joskus aivan poikatukka ja myös todella lyhyt polkka, joten aivan lyhyitä hiuksia en enää halua.

20 Jos et olisi kaupallisella alalla (tai miksi nykyistä työtäsi voikaan kutsua), niin mitä ammatteja voisit kuvitella itsellesi?

Kansanedustaja tai lobbari esimerkiksi teollisuuteen tai elinkeinoelämälle. Jokin työ tai ammatti, jossa voisin yhdistää kaupallis-yhteiskuntatieteellisen koulutukseni ja mielenkiintoni.

21 Millaisia ominaisuuksia haet miehestä? Ihan noin yleisesti :)

Minulla ei ole mitään ”peruskriteerejä”, vaan kiinnostun aina persoonasta ja elämäni miehet ovatkin vaihdelleet pukumiehistä skeittareihin. Miehessä pitää olla päämäärätietoisuutta sekä hänellä pitää olla jotain unelmia ja tavoitteita, jotka hän haluaa elämässään saavuttaa. Enkä tarkoita pelkkää uraa, vaan kyse voi olla myös vaikka maratonin juoksemisesta, kitaransoittamisesta tai ihan mistä vain. Taivaanrannanmaalarit eivät ole minua varten. Tärkeintä miehessä on kuitenkin luotettavuus ja turvallisuus, että voin uskoa hänen sanaansa. Olen suurimmaksi osaksi elämässäni tehopuurtaja, ilopilleri, tsemppari ja lannistumaton Duracell-pupu.

”Minulla on vain kundeja, joiden luokse en voi mennä heikkona, suruissani, allapäin. Minähän niitä viihdytän.”

-Anja Kauranen (nyk. Snellman): Sonja O kävi täällä

Siksi minulle on tärkeää, että uskallan ja pystyn olemaan herkkä ja haavoittuvainen miehen seurassa, koska aiemmin epävarmana teininä ja naisenalkuna ihmissuhteeni olivat juuri tuon lempikirjani sitaatin kaltaisia.

22 Olet paljon menossa työsi jälkeen salilla, tapahtumissa, ravintolassa syömässä yms., haluaisinkin tietää missä tyttösi on noina hetkinä mukana vai hoidossa? Ajattelin vaan kun olet myös työmatkoilla ulkomailla niin missä lapsesi on tuolloin, kun olet antanut ymmärtää että ns. "tukiverkostoa" sukulaisista ei pääkaupunkiseudulla ole.

Ensinnäkin minulla ei ole kovinkaan paljon työmatkoja tällä hetkellä ja ne suuntautuvat lähinnä pohjoismaihin ja Baltiaan eli lentomatkat ovat lyhyitä (vastuualueellani ovat Suomi + Baltian maat). En tässä elämäntilanteessa pienen lapsen äitinä haluaisi työtä, jossa pitäisi jatkuvasti lentää vaikka Kiinaan tai Jenkkeihin, jonne lentomatkat ovat pitkät ja on aikaeroa yms. Onnekseni minulla on aivan ihania ihmisiä tukijoukoissa apuna ja turvana elämänmyrskyissä, mistä olenkin äärimmäisen kiitollinen. Lisäksi pitää muistaa, että (lähes) kaiken voi saada, jos vain oikein kovasti haluaa sekä (melkein) kaikki asiat ovat vain järjestelykysymyksiä. Kyllähän on esimerkiksi yksinhuoltaja-lentoemäntiäkin.

Kuntosalilla on lapsiparkki tai sitten Isabella on omassa voimistelussaan treenieni ajan, samoin ravintoloissa ja tapahtumissa tyttäreni on usein mukana, mutta on tietysti juhlia, tilanteita ja tapahtumia, jotka ei ole tarkoitettu lapsille. On myös syytä muistaa, että vaikka olenkin yksinhuoltajaäiti, niin onhan Isabellalla myös muita tärkeitä ihmisiä hänen elämässään, eikä lapseni ole kanssani 24/7 joka ikinen päivä. :)

23 Viettääkö lapsesi aikaa omanikäisten lasten kanssa hoidon ulkopuolella?

Kyllä, hän käy leikkitreffeillä omien kavereidensa luona tai leikkii naapurissa/kotipihalla naapuruston lasten kanssa.

24 Oot lahjakas monessa asiassa. Onko mitään, missä koet olevasi vähemmän hyvä?

Uskon vahvasti, että kaiken voi oppia, mikä kiinnostaa ja mihin on valmis panostamaan aikaa. Minua ei kiinnosta piirtäminen tai kodin laittaminen ja olen aivan onneton niissä. Viisivuotiaan tyttäreni piirrustukset ovat hienompia kuin omat tikku-ukkotöherrykseni ja kotia ei kiinnosta laittaa niin kauan kuin asuntoni ovat todella lyhytaikaisia ja väliaikaisia (olen vuodesta 2003 asunut yhdessä asunnossa korkeintaan kaksi vuotta ja asunut viimeisen yhdeksän vuoden aikana yhdeksässä eri asunnossa). Toistaiseksi minusta puuttuu täysin kodinhengetär, joka toivottavasti herää eloon oman asunnon oston yhteydessä. :D

25 Vaikutat hyvin määrätietoiselta ja kunnianhimoiselta ihmiseltä :) Uskotko, että pystyisit elämään tyytyväistä elämää työskentelemällä esimerkiksi kaupan kassalla/siivoojana tms? Onko sinulla tavoitteena edetä urallasi vielä ylemmäs?

Kunnioitan kyllä kaikkia ammatteja ja jokainen työ on arvokasta. Lisäksi olen itsekin aiemmin työskennellyt mm. baariblokkarina, kaupan kassana, siivoojana ja istuttanut puuntaimia urakkapalkalla sääskien syötävänä. Pyrin tekemään kaikki työni täysillä ja oppimaan niistä. Olen todella tuloshakuinen ihminen, joka haluaa kaiken aikaa lisää haasteita, saa tyydytystä tavoitteiden saavuttamisesta sekä haluaa edetä kaiken aikaa ylemmäs ja ylemmäs. Pitkän ajan tavoitteeni on päästä pörssiyrityksen johtoryhmään, mutta se ei tosiaan ole mikään seuraavan viiden vuoden tavoite, vaan nyt puhutaan laajasta horisontista. Jos olisin kaupan kassa tms., niin pyrkisin myymäläpäälliköksi tai luottamusmieheksi tai sitten panostaisin järjestötoimintaan, politiikkaan ja hyväntekeväisyystyöhön. 

26 Jos kuuntelet radiota, niin mitä kanavaa mieluiten?

Bassoa tai Suomipopia eli aika laaja on skaala. :D

27 Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista, voisitko itse harkita sellaista?

En halua olla mikään moralisoija ja sormien heristelijä, koska itsekin meikkaan, olen kiinnostunut muodista ja esiinnyn mieluiten ihmisten keskellä enimmäkseen huoliteltuna. En myöskään halua sanoa, mikä on oikein ja väärin, koska jokainen tehköön omalle vartalolleen ja kasvoilleen mitä haluaa. Jos esimerkiksi isommat rinnat tai kasvojen kohotus tekevät ihmisen iloisemmaksi ja itsevarmemmaksi sekä siten kohottavat itsetuntoa ja parantavat elämänlaatua, niin kuka minä olen sitä tuomitsemaan? Kuitenkin välillä miettii onko nykymaailma todellakin niin pinnallinen, ylikorostuneen individualistinen ja raaka, että hyväksyntää on haettava esimerkiksi rypyttömyydestä tai sukupuolielimien muotoilusta.

Tällä hetkellä en koe tarvetta kauneusleikkaukselle, vaan hyväksyn itseni virheideni kanssa. En voi kuitenkaan nyt 26-vuotiaana tietää miltä minusta tuntuu vaikka kuusikymppisenä?

28 Mitä blogeja itse seuraat?
Tuossa sivussa on listattu joitain lukeamiani lifestyleblogeja, joiden lisäksi luen myös asiapitoisia politiikan ja talouden blogeja. Suosikkini lienee ruotsalaisen Isabella Löwengripin Blondinbella-blogi, vaikka aiemmin olenkin ollut hieman skeptinen Löwengripin esittämiä ajatuksia kohtaan.

29 Haluaisitko joskus tehdä videopostauksen?

Minulla oli pitkään korkea kynnys videoiden teolle, mutta tänä syksynä olen viimein rohkaistunut. Videot löytyvät täältä ja toki pyrin tekemään niitä jatkossakin. :)

30 Kerroit jossain postauksessa olevasi huolissaan vähempiosaisista. Onko sulla jotain vinkkiä, miten heitä voisi auttaa ja millaisia asioita oot itse tehnyt?

Olen konkreettisesti tukenut huonompiosaisia mm. tekemällä vapaaehtoistyötä Amnestyssa, Maailmankauppa Elimussa ja Planilla, jossa minulla oli myös oma kummilapsi. Lisäksi olen toiminut Unicefin koululähettiläänä ja SPR:n ystävä-/tukihenkilönä maahanmuuttajalle, osallistunut mielenosoituksiin, kerännyt nimiä adressilistoihin eläinten ja ihmisoikeuksien puolesta, lähetellyt postia kansanedustajille ja ministereille sekä boikotoinut tiettyjä yrityksiä. 

Tuen konkreettisesti huonompiosaisia jatkossakin aivan ruohonjuuritason avulla sekä yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Minulla on halua ja tahtoa olla heidän puolestansa barrikadeilla pitämässä ääntä epäkohdista! Aivan ruohonjuuritasolla puhuttaessa halusin lisätä ihmisten välistä yhteisöllisyyttä, joka toimisi ennaltaehkäisevänä apuna monessa tapauksessa sekä voisi lievittää pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Lisäksi avun hakemisen kynnystä pitäisi madaltaa ja avun saamisen määrää parantaa. Eli lisätä matalan kynnyksen avunsaantipaikkoja sekä lääkäreiden, terapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden määrää. Lisäksi itse sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on paljon tehostamisen varaa ja järjestelmää pitäisi uudistaa kuten par'aikaan tehdäänkin sote-muutoksessa.

Lisäksi yhteiskunnankin arvojenkin olisi hyvä muuttua siten, että työtöntä, syrjäytynyttä, mielenterveyspotilasta tai päihdeongelmaista ei suljettaisi arkielämästä ja lyötäisi leimaa otsaan. Tällä hetkellä esimerkiksi mielenterveyshoitoa on todella vähän, hankalasti saatavilla ja hoitojonot ovat pitkät, jolloin hoitokeinona käytetään luvattoman paljon pelkkää psyykelääkitystä todellisen avun tarjoamisen sijasta.

Pitäisi myös muistaa ennaltaehkäisevä apu, joka toimisi matalan kynnyksen periaatteella. Yhteiskunnalle tulee aina se nimittäin paljon edullisemmaksi. Lisäksi nykyisellä huoltosuhteella, ikääntyvällä väestöllä ja käynnissäolevalla rakennemuutoksella meillä ei ole taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, eikä varsinkaan inhimillisesti varaa antaa ihmisten syrjäytyä. Tähän auttaa esimerkiksi etsivän nuorisotyön lisääminen. Syrjäytynyt nuori ihminen maksaa nimittäin suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajille yli 1 miljoonaa euroa elämänsä aikana mm. toimeentulotukien ja menetettyjen verotulojen muodossa. Meillä ei ole tälläiseen varaa niin taloudellisesti kuin inhimillisestikään. Syrjäytyneenkin ihmisen elämä on arvokas. 

31 Millaiset aamurutiinit sinulla on?

Herätyskellon soitua nousen ilman torkuttelua heti ylös, laitan olohuoneessa Aamutv:n tai Huomenta Suomen päälle, jolloin kuulen aamutoimien aikana ajankohtaisimmat asiat ja uutiset, otan vitamiinit, syön aamupalan Kauppalehteä lukiessani, herätän Isabellan, meikkaan ja lähdetään kohti päiväkotia ja töitä. Aikaa tähän kaikkeen menee noin 35-40 minuuttia. Melko normaalit aamurutiinit uskoakseni. :)

32 Kysymykseni on tietysti melko lailla henkilökohtainen, mutta tunnetko itseäsi koskaan yksinäiseksi? Elämäntilanteesi kun poikkeaa aika paljon valtaosan ikäistesi elämistä. Toisaalta vaikuttaa siltä, että kalenterisi on aina todella kiireinen. Koetko kuitenkin, että "uskallat" myös pysähtyä ja viettää pidempiä myös lapsesi kanssa kahden?

Korostan, että tämä blogi on vain pieni raapaisu elämääni, koska en halua jakaa julkisessa kaikkien luettavissa olevassa blogissa yksityiselämääni tai muutenkaan kaikkia asioita. Ymmärrän kyllä kysymyksesi ja aktiiviopiskeluaikoina minusta tuntui välillä yksinäiseltä. Tai siis suurin osa ystävistäni eli railakasta opiskelijaelämää lukuisine bileineen ja minulla taas oli tarkkaan aikataulutettu elämä pienen lapsen äitinä, opiskelijana ja osa-aikaisena työntekijänä.

Blogitekstini 10.8.2009: ”Jotenkin tämä päivä on ollut aika vaikea: Isabellan kanssa on joutunut taistelemaan syömisten ja nukkumaan menon kanssa ja itsekin olen väsynyt. Myös huono äiti-tunne nosti päätään, kun väsyneenä tiuskin omalle lapselleni ja sitten minua alkoi itseäkin itkettää. Jotenkin myös tuntunut yksinäiseltä, vaikka tiedän kyllä, että ystäviä ja välittäviä ihmisiä minulla onkin ympärilläni. Tiedättekö silti sen tunteen, kun välillä tuntuu niin kovin yksinäiseltä? Vaikka tietää, että oikeasti ei yksin olekaan.”

Opiskeluaikoina Jyväskylässsä tuntui siis välillä yksinäiseltä, mutta nyt tilanne on onneksi muuttunut. Pyhitän kyllä kahdenkeskistä äiti-tytär-aikaa vain minulle ja Isabellalle, mutta on hyvä muistaa, että minun elämääni kuuluu oleellisesti muitakin ihmisiä kuin tyttäreni. Lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain, mutta ei kuitenkaan elämäni ainoa keskipiste. 

33 Tunnut olevan melkein joka ilta menossa: jumpassa, kahvilla, syömässä jne. Ja olet kertonut, että Isabella kulkee yleensä aina mukana, jos ei ole kyse juhlista, joissa nautitaan alkoholia. Usein tunnut oikein korostavan sitä, kuinka hektistä elämäsi on. Oletko ajatellut, että Isabellan pitäisi saada enemmän aikaa ihan vain rauhassa kotona äidin kanssa? Lapsen päiväkotipäivät ovat tuon ikäiselle pitkiä, monien asiantuntijoidenkin mukaan sen jälkeen pitäisi saada rauhoittua "tekemättä mitään".

Tämä on varmasti yh:lle vaikeaa, kun sinulla on omaakin elämää, eikä kysymykseni ole tarkoitettu ilkeäksi. Ajatuksesi kiinnostavat, siis että miten olet miettinyt tämän asian lapsen parhaaksi, kuten varmaankin olet :)

Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kysymyksestä. :) On totta, että yksinhuoltajuuteni takia Isabella joutuu/pääsee olemaan monessa mukana, koska jos minulla on vaikka hammaslääkäri, enkä saa lapsenvahtia, tulee Isabella mukaani riippumatta siitä haluaako tai jaksaako hän tulla mukaan. Korostan kuitenkin samaa kuin edellisessä vastauksessani, eli tämä blogi ei suinkaan kerro aukotonta totuutta elämästäni. On siis monia iltoja, jolloin ollaan ihan rauhassa kotona sekä pyrin kyllä huolehtimaan Isabellan jaksamisesta ja hyvinvoinnista parhaani mukaan. Lisäksi Isabella ei ole suinkaan aina mukana kaikissa menoissani, vaikka tilaisuuteen ei kuuluisikaan alkoholia. Sanoisin, että yksinkertaistavalla mutkia oikovalla ohjenuoralla voi päätellä aika hyvin onko Isabella mukana vai ei: jos häntä ei näy kuvissa, ei hän ole mukana. On myös hyvä muistaa, että vaikka olenkin yksinhuoltaja, jonka lapsen isä ja kaikki isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea, en silti ole 24/7 lapseni kanssa. Voin olla luottavaisilla mielillä lapsivapaata viettäessäni, sillä Isabella on aina tuttujen ihmisten keskellä, eikä missään satunnaisten lastenvahtien kanssa.

Lisäksi kun Isabella on mukana pyrin tekemään tilanteesta mahdollisimman lapsiystävällisen eli kahvitellaan/syödään paikassa, jossa on leikkinurkka tai lapsille virikkeitä, poiketaan leikkipuistossa tai tutkitaan Stockmannin leluosastoa yms.

34 Minunkin mielestä oikein korostat ihanaa elämääsi, kiirettä ja upeaa työtä sekä wau, toista maisterin tutkintoa! Ajatteletko koskaan, että joku voi kokea sen ärsyttäväksi?

Olen itä-helsinkiläisessä lähiössä asuva nuori yh-äiti, joka puskee hikeä ja kyyneleitä säästämättä kohti tavoitteitansa. Olen myös ikuinen optimisti, jonka on ollut pakko olla periksiantamattoman vahva elämän antaessa niin fyysisesti kuin henkisestikin turpaan. Iskuja on sadellut oikealta ja vasemmalta sitä tahtia, että olen päättänyt keskittyä arvostamaan ja iloitsemaan asioista, jotka ovat minulla hyvin. Koska niitäkin onnekseni riittää.

Jos minulla olisi aikaa, aloittaisin anonyymin salaisen blogin, mutta niin kauan kun kirjoitan omalla nimelläni julkista kenen tahansa luettavissa olevaa blogia, kirjoitan melko rajatuista aiheista. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta, minunkin elämäni on välillä kaukana ihanasta, vaikka paljon ihania asioita ja ihmisiä siihen onnekseni kuuluukin. ;) 

----

Huh, onnittelut, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jaksoi lukea loppuun asti! Kiitos vielä mielenkiintoisista kysymyksistänne, hienoa huomata, että blogillani on noin ajattelevaisia lukijoita. :)

Soitto Helsingin Sanomien toimittajalta ja "Ai­na on si­tä vä­keä, joi­den mu­kaan pi­tää an­taa tu­kea enem­män jal­ko­vä­lin pe­rus­teel­la"

Arvostan itsenäisiä, päämäärätietoisia, optimistisia ja rohkeita ihmisiä – olivatpa he sitten miehiä tai naisia. Haluan omalta osaltani olla mukana rakentamassa hienosta maastamme yhä toimivampaa, monikulttuurisempaa, tasa-arvoisempaa, menestyvämpää, vauraampaa ja ennen kaikkea suvaitsevampaa  Suomea. 

Mauno Koiviston valtakaudella ollessani kuusivuotias juhlimme esikoulussa itsenäisyyspäivää ja olisin kovasti halunnut olla presidentti, mutta päiväkodin tädit väittivät ettei se ole mahdollista. Presidentiksi esikoulun itsenäisyyspäiväjuhlaan valittiin joku poika ja itse sain tyytyä leikkimään presidentin edustusrouvaa. Muistan yhä kuinka minua ärsytti silloin. Olenkin todella iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa. Haluan, että pientä tytärtäni ei kukaan tule lannistamaan Suomessa pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi toivon, että aikanaan hänen lapsensa ja lastenlapsensa saavat myös nauttia hienosta maastamme, demokraattisesta yhteiskunnastamme ja hyvinvointivaltiostamme.

Epäkohtia kuitenkin valitettavasti yhä löytyy ja mielestäni ne on kissan tavoin hyvä nostaa pöydälle käsiteltäväksi. Sain eilen soiton Helsingin Sanomien politiikan toimitukselta, joka halusi kuulla näkemyksiäni kokoomusnuorten radikalisoitumisesta, junttamaistumisesta ja miesvaltaistumisesta. He olivat myös kuulleet hiljaittain kohtaamastani vääryydestä, jossa vaaliavustusta kunnallisvaaleja varten oli annettu kaikille Helsingin kokoomusnuorten piirin ehdokkaille minua lukuunottamatta. Sattumalta satuin olemaan piirin ehdokkaista myös ainut nainen.

Aiemmin toimin Jyväskylän kokoomusnuorissa, joissa oli hyvä ja TASA-ARVOINEN tiimihenki. Samaa en valitettavasti ole toistaiseksi havainnut Helsingin piirissä. Tässä on konkreettinen esimerkki siitä, koska Wille Rydmania lainatakseni: "Ai­na on si­tä vä­keä, joi­den mu­kaan pi­tää an­taa tu­kea enem­män jal­ko­vä­lin pe­rus­teel­la". 

Koko Helsingin Sanomien uutisanalyysi on luettavissa täältä. 

Onneksi minua ei muutama vastoinkäyminen lannista.

En nimittäin tyydy olemaan silmiesi ilona, vaan olen kokonainen ihminen nimeltä Ilona Ylinampa. Enkä halua elää yhteiskunnassa, jossa asioita ratkaistaan jalkovälin perusteella.

Sorry no translation today, instead you may try your luck with Google translator.

Kampanjointia ja näkemyksiäni videolla

Viikonloppu on mennyt hyvässä seurassa, vaalikampanjoidessa, ystävää tavatessa, Helsinki International Horse Show'ssa Hartwall Areenalla, ulkoillessa ja kiinalaisessa ravintolassa syödessä. Tänä iltana suuntaan vielä Linnanmäelle Valokarnevaalin päättäjäiskonserttiin ja ilotulituksia ihailemaan.

Tällä viikolla olen tehnyt vaalikampanjaa Helsingin keskustassa, Kampissa, Itäkeskuksessa, Roihuvuoressa, Viikissä, Arabianrannassa, Pasilassa, Kalasatamassa ja Herttoniemessä. Hiljattain vierailin myös Maahanmuuttajat ja työ-seminaarissa Vuosaaressa.

Itäkeskuksessa oli tsemppaamassa varsin tutun näköinen mies eli Ben Zyskowicz – vaalit ovat tasan viikon päästä.

Kampanjointia Viikissä.

Paikalla oli myös kokoomuksen kahvila-auto Korvakärry, jonka sivulta löytyvät kaikki Helsingin ehdokkaat.

Ehdokkaiden joukosta löytyy myös allekirjoittanut numerolla 288.

Loppuun vielä video, jossa kunnallisvaaliehdokas Ilona Ylinampa on Merirastilassa kertomassa itselleen tärkeistä teemoista. Haluaisin nimittäin puuttua eri kaupunginosien ja alueiden sosioekonomiseen eriytymiseen, jonka vaikutukset näkyvät laajasti monella eri sektorilla.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu ja kivaa uutta viikkoa!

I have had great weekend in good company, met friends, ate at Chinese restaurant, gone to Helsinki Horse Show and this evening I am going to carnival of light at local amusement park. Naturally I have also done some election campaigning as one can see in the pictures above. Hope you all have also had a nice weekend!

Identiteetin lopullinen paljastaminen, uusi video ja poseerausta Suomen pääministerin kanssa

Blogini perusteella voi syntyä virheellisesti mielikuva siitä, että kerron kaiken itsestäni täällä. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska kirjoitan blogissani melko pintapuolisesti elämästäni ja ajatuksistani sekä olen vetänyt tiukan rajan siihen, mitä täällä jaan kanssanne. Esimerkiksi yksityiselämä ei kuulu blogiini ja muutenkin olen pitänyt sitä linjaa, että kirjoitan täällä vain asioista, joista voisin kertoa hyvän päivän tutuille. 

Olen kuitenkin paljastanut vuosien myötä blogissa vähitellen asioita itsestäni, kuten opiskelualani ja asuinalueeni. Nyt identiteettini paljastuu lopullisesti, kun kerron sukunimenikin. Vaikka ei se kyllä suuri salaisuus ole aiemminkaan ollut, vaikken olekaan halunnut sitä blogissa mainita. Silti tämä tuntuu suurelta askeleelta minulle, vaikka ihmiskunnalle tällä ei mitään merkitystä olekaan. ;)

Kuten varmaan tiedättekin, kunnallisvaaliehdokkuus täyttää töiden lisäksi tällä hetkellä hyvin tehokkaasti sekä ajatukseni että kalenterini. Tiedän, että blogissani vaaleista ja politiikasta kertominen on kaksipiippuinen asia: osaa lukijoista se ei kiinnosta lainkaan ja osa lukijoista taas nimenomaan toivoo minun kirjoittavan niistä. Olen pyrkinyt kulkemaan tässä asiassa kultaista keskitietä eli olemaan jankuttamatta vaaleista ja ehdokkuudestani liikoja, mutten kuitenkaan sulkeutumaan täysin aiheesta. Ja jos yhtään lohduttaa, niin 12 päivän päästä vaalit ovat ohitse ja blogissakin keskitytään taas enemmän muihin aiheisiin.

Viime aikojen illat ovat tosiaan kuluneet töiden jälkeen vaalikampanjoinnissa ja hienointa onkin ollut erilaisten ihmisten tapaaminen sekä heidän kanssaan keskusteleminen. Se jos mikä nimittäin herättää ajatuksia ja avartaa mielenkatsomusta. Hiljattain oltiin Tallinannaukiolla Itäkeskuksessa, jossa oli paikalla myös Suomen pääministeri Jyrki Katainen.

Haluan omalta osaltani olla mukana rakentamassa hienosta maastamme yhä toimivampaa, monikulttuurisempaa, tasa-arvoisempaa, menestyvämpää, vauraampaa ja ennen kaikkea suvaitsevampaa  Suomea. Tässä onkin mielestäni hieno kuva, kun Katainen tervehtii maahanmuuttajalapsia, joiden vanhemmat ovat integroituneet osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja työllistävät itsensä yrittäjinä.

Suomen pääministeri ja Helsingin kunnallisvaaliehdokas Ilona Ylinampa 288.

Minun sukunimeni on harvinainen ja jopa suomalaisilla – ulkomaalaisista puhumattakaan – on vaikeuksia kirjoittaa sukunimeni oikein. Minulle on tullut postia Ylirampa, Ylinapa ja ties millä nimillä. Tässäkin videossa olen nimetty Ilona Yliampaksi. ;) (Voi, mikä aloituskuva, mutta ei se onneksi ole niin vaarallista, haha)

Huomenna keskiviikkona 17.10 alkaa kunnallisvaalien ennakkoäänestys, joka kestää tiistaihin 23.10 asti ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 28. lokakuuta.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja ensi kerralla kirjoitan jostain ihan muusta kuin vaaleista.

As you might know we are having municipal elections in Finland within two weeks and I am running as a candidate. At the moment my days and calendar are filled with both work and election campaining. The best part about this is that I get to meet and discuss with so many different kind of people, because that really broadens my mind. In the pictures above I am doing campaigning with the prime minister of Finland Jyrki Katainen. Above is also my blog's second video ever, unfortunately in Finnish again. But soon you will get a video in English too.

I realize that some readers could not care less about politics and my campaign, but on the other hand some readers have asked me to tell more about it. It is hard to balance in between, so I try to tell a little bit, but not fill my blog with politics.  

Blogini ihka ensimmäinen video eli Ilona ja Isabella pohjoisen yöjunassa matkalla Rovaniemelle

Olen kirjoittanut tätä blogia helmikuusta 2009 lähtien eli yli kolme vuotta ja sinä aikana olette pyytäneet minulta monta kertaa videota. En ole aiemmin videopostausta tehnyt, koska ihminen kuvittelee kuvien perusteella toiselle aina tietynlaisen äänen, ilmeet ja eleet ja voikin olla outoa, kun ne eivät yhtään vastaakaan todellisuutta.

Löysin kuitenkin iPhonella kesäkuussa 2012 kuvaamani videon, jossa matkustetaan Isabellan kanssa pohjoisen yöjunassa Rovaniemelle. Rohkaistuinkin jakamaan sen kanssanne, joten tässä on blogini ihka ensimmäinen video, olkaa hyvä. Pahoitteluni jo etukäteen iPhone-laadusta, lupaan seuraavan videon olevan parempi laatuisempi.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse olen ollut koko päivän taas vaalikampanjoimassa ja pian olen menossa tupaantuliaisiin juhlimaan, joten nyt täytyy rientää.

I have written this blog since February 2009 so over three years and during that time I have been many times asked to make a video post. I haven't done it yet, but today I decided that it's time for the very first video in my blog. Unfortunately it's in Finnish and has poor iPhone-quality, but I promise that I'll eventually make a video in English too and with a better quality. 

Have a nice Saturday everyone! I have been again election campaigning the whole day and now I'm heading to a house warming party, so I better get going.

Roihuvuori, pommit tippuu eli welcome to my hoods!

Olen ollut tarkoituksella todella ympäripyöreä asuinalueeni suhteen blogissani. Tämä johtuu siitä, että elämä on valitettavasti osoittanut tänne mahtuvan kaiken maailman sekopäitä. Rovaniemellä asuessani minua seuraili ja vainosi kotini lähistöllä tuntematon stalkkeri, mikä oli hyvin pelottavaa. Jyväskylässä taas sain kotiini outoja kirjeitä ja puheluita, niin että jouduin lopulta hakemaan lähestymiskieltoa. Tämä kaikki on saanut minut varovaiseksi, mutta koska nyt kunnallisvaaliehdokkuuteni myötä jokaisessa vaalikoneessa ja mainoksessa lukee asuinalueeni Helsingissä, paljastan täälläkin olevani Roihuvuoren asukkeja.

"Mis posse elääkseen kadul nippii haslaa

Roihikas enemmän kapakoita ku ruokakauppoi.
 

Spurgut, nistit, Roihikkaa hallitsee
ei filosofia päätä rassaa, viina vallitsee

Okei, eniten alkoholistei, eniten rikollisii,
eniten köyhii, eniten skidei ilman omaa isii"

-Asa (ent. Avain): Roihuvuori

 

Näin valoisasti eräs suosikkiartistini kuvaili nykyistä asuinaluettani yli kymmenen vuotta sitten vuonna 2001. Lisäksi suomalainen media oli entisestään ruokkinut mielikuvaani siitä, että koko Itä-Helsinki on pelkkää gettoa ja ongelmalähiötä täynnä alkoholisteja, narkomaaneja, työttömiä ja syrjäytyneitä. On totta, että täällä on suhteessa enemmän työttömyyttä, maahanmuuttajia ja meno on paikoin värikkäämpää kuin vaikkapa Etelä-Helsingin arvoalueilla. 

Itse olen 5-vuotiaan tytön äiti ja mielestäni on äärimmäisen surullista ja huolestuttavaa, että mietin jo nyt missä tulemme asumaan lapseni aloittaessa koulun syksyllä 2014. Suomen vahvuus ja ylpeyden aihe on ollut laadukas ja ennen kaikkea ilmainen peruskoulu, jossa on tarjottu hyvää opetusta asuinalueesta riippumatta. Valitettavasti pääkaupunkiseudulla tämä ei ole enää täysin totta, vaan on alueita, joissa luokkakoot ovat isompia ja joista jatko-opintoihin eteneminen on heikompaa. 
 

Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa ei (onneksi) ole mitään gettoja (ainakaan vielä) ja kaikenlaista kulkijaa mahtuu jokaiseen paikkaan – myös Eirassa ja Westendissä on omat katujuopponsa. Lisäksi ihmettelen ihmisten ennakkoluuloja Itä-Helsingistä, koska suurimmaksi osaksi täällä asuu ihan tavallisia ihmisiä ja löytyyhän täältäkin myös vauraat hienostoalueet miljoonalukaaleineen kuten Jollas, Marjaniemi, Tammisalo ja Kulosaari.

Helsingissä on kuitenkin surullista ja huolestuttavaa huomata jyrkät sosioekonomiset erot. Toiset shoppailevat Burberryn laukut kädessä Stockmannilla ydinkeskustassa samalla, kun syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset työnnetään kauas lähiöihin pois silmistä. Tottakai tätä ilmiötä ja eriarvoistumista on valitettavasti koko Suomessa, mutta pääkaupunkiseudulla se korostuu entisestään. Tietyille asuinalueille sysätään kaupungin vuokra-asuntoihin moniongelmaiset yksilöt eli mielenterveysongelmaiset sekä päihdeongelmaiset narkomaanit ja alkoholistit, mikä voi johtaa gettoutumiseen, joka on jo nyt nähtävissä esimerkiksi Ruotsin tietyissä lähiöissä. Tähän eriarvoistumiseen haluaisinkin puuttua omalta vaatimattomalta osaltani, sillä itä-helsinkiläisen lähiön asukkaana olen nähnyt kaikenlaista.

Roihuvuori on pohjimmiltaan osoittautunut viihtyisäksi ja kotoisaksi asuinpaikaksi. Merenranta on muutaman sadan metrin päässä, metrolla pääsee nopeasti keskustaan, naapurit tervehtivät kerrostalon rapussa ja bussipysäkilläkin ohikulkijat juttelevat toisilleen. Täällä on tietynlaista yhteisöllisyyttä, joka näkyy esimerkiksi vuosittaisten kyläjuhlien ja paikallisjalkapallo-otteluiden järjestämisenä.

Sunnuntaina otettiin kuvia Roihuvuoren vesitornilla Asan inspiroimana.

Kuvat lainattu.

Itse en tosin tainnut poseerata yhtä katu-uskottavasti. :D

Jumpsuit-haalari: Asos, nilkkurit: Nelly, laukku: Louis Vuitton, hattu & tekoturkistakki: H&M, aurinkolasit: Marc Jacobs
Jumpsuit: Asos, ankle boots: Nelly, bag: Louis Vuitton, hat & fake fur jacket: H&M, sun glasses: Marc Jacobs

Mukavaa viikon jatkoa jokaiselle asuinalueesta tai maasta riippumatta!

Sorry no translation today, instead you may try your luck with Google translator. Have a nice day everyone! 

Ilona palveluksessanne numerolla 288

Minulle poliittinen kiinnostus ja yhteiskunnallinen valveutuminen ovat aina olleet itsestäänselvyys. Eettiset asiat ja maailmanmeno alkoivat kiinnostaa toden teolla seitsemännen luokan alussa yläasteella, jolloin ryhdyin kasvissyöjäksi. Tuohon aikaan kaikki vaatteeni olivat kirpputoreilta tai mummolan vintiltä ja minua kutsuttiin yleisesti Hippi-Ilonaksi (toisaalta ala-asteella minua kiusattiin Enkeli-Ilonaksi, koska melkein kuolin auto-onnettomuudessa 8-vuotiaana). Otinkin silmiinpistävän erilaisuuteni vuoksi monesti turpiin niin henkisesti kuin fyysisestikin kiusaajiltani, mutta se sai minut seisomaan entistä vahvemmin mielipiteideni takana. 

Olin nuori, naiivi ja idealistinen sekä taistelin paremman maailman puolesta oman jaksamiseni äärirajoilla. Tein vapaaehtoistyötä Amnestyssa, Maailmankauppa Elimussa ja Planilla, jossa minulla oli myös oma kummilapsi. Lisäksi toimin Unicefin koululähettiläänä ja SPR:n ystävä-/tukihenkilönä maahanmuuttajalle. Osallistuin mielenosoituksiin, keräsin nimiä adressilistoihin eläinten ja ihmisoikeuksien puolesta, lähettelin postia kansanedustajille ja ministereille sekä boikotoin tiettyjä ylikansallisia yrityksiä. 

Nyt 26-vuotiaana olen toki edelleenkin nuori ja jossain määrin yhä myös idealistinen, mutta naiivius on karissut ja silmät ovat avautuneet. Tilalle on tullut realismia, mutta kyyniseksi en silti halua ikinä muuttua. Edelleenkin sisälläni asuu pieni maailmanparantaja, joka yhä uskoo positiiviseen muutokseen. Parempaa huomista voi rakentaa esimerkiksi antamalla joulu- ja syntymäpäivälahjaksi turhan krääsän sijasta eettisen lahjan, kuten olen tehnytkin viime vuosina.   

City-lehden haastattelussa seitsemän vuotta sitten 2005 minulta kysyttiin, mihin vaikuttaisin maailmassa jos pystyisin. Vastaukseni oli, että ihan ruohonjuuritasolla puhuttaessa haluaisin saada ihmiset katsomaan asioita muutenkin kuin mustavalkoisesti. Jokainen voi itse vaikuttaa maailman menoon vaikkapa olemalla avarakatseisempi ja huomaavaisempi muita kohtaan. Tämän väitteen allekirjoitan yhä edelleen ja suosittelen muille samaa.  

Olen ehdolla lokakuun kunnallisvaaleissa Helsingissä numerolla 288. 

 

Tässä lyhyesti vaaliteemoistani ja ajatuksistani:

Itä-helsinkiläisen lähiön asukkaana olen huolestunut mm. alueiden eriytymisestä "hyviin ja huonoihin", pääkaupunkiseudun asuntopulasta sekä hyvätuloisten ja lapsiperheiden muuttoinnosta Helsingistä kehyskuntiin.

Mielestäni aluepolitiikkaa pitäisi järkevöittää, alueiden sosioekonomista eriytymistä ehkäistä, Helsingin kaupungin asuntojen rakentamista lisätä, tontteja kaavoittaa enemmän sekä tehdä Helsingistä vetovoimaisempi kaupunki, jotta kärjistetysti hyvätuloiset ja lapsiperheet eivät muuttaisi kehyskuntiin, jolloin tänne jäisi kärjistäen vain opiskelijoita, maahanmuuttajia ja eläkeläisiä. Se nimittäin johtaisi Helsingin köyhtymiseen ja palveluiden leikkaamiseen.

Jokin aika sitten kävin kokoomuksen piiritoimistolla ottamassa ehdokaskuvia kunnallisvaaleja varten.

Nuo nuppineulat edustavat kunnallisvaaliehdokkaita ja yksi punainen noista olen minä – ainoana alueellani.

 

Viralliset vaalikuvat ovat tuossa ylhäällä, mutta tässä vielä muita kivoja kuvia kuvauksista.

Paljon on seitsemässä vuodessa tapahtunut, mutta lempiväri punainen on pysynyt samana. Tässä siis 19-vuotiaan Ilonan ehdokaskuva kunnallisvaaleista.

Olen aina hokenut, että tämä on lifestylemainen blogi, eikä siis mikään yhteiskuntakriittinen "asiablogi". Linja ei ole muuttumassa, joten ei tarvitse pelätä, että lokakuun loppuun asti täällä olisi pelkkää vaalipropagandaa. ;) Mukavaa viikonloppua kaikille!  

Long story short: politics and society have always interested me highly. I want to make my own small impact to this world to make it even slightly better place. Therefore I am running as a candidate for the municipal elections in Helsinki this autumn.