Hullua tämä moderni elämä. Ei riitä enää perunamaa ja hyvä emäntä

Enää kuusi työpäivää ennen joululomaa. Nautin kyllä työstäni, mutta tässä vaiheessa vuotta alkaa kyllä olla vähän loman tarpeessa - varsinkin kun pidin niin vähän kesälomaakin! Jotenkin en ole yhtään sisäistänyt sitä, että ensi viikolla on joulu. Se tuntuu kaukaiselta ja oikeastaan olen jo enemmänkin suunnannut ajatukseni vuodenvaihteeseen ja uuteen vuoteen 2012. Mitähän kaikkea se tulee pitämään sisällään? Sen näyttää aika.

Kauppalehden sivuilla törmäsin kiehtovaan tarinaan, joka sai ainakin minut mietteliääksi.

Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt saaliin hankkimiseen. Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi. "Miksi sitten et kalastanut kauemmin ja enemmän?" kysyi turisti. Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja perheensä tarpeet. Vieras ihmetteli: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?" "Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä." Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja voit ostaa isomman veneen. Se tuo enemmän rahaa, ja voit ostaa monta troolaria. Sen sijaan, että möisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostamon kanssa ja ehkä perustaa oman. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit sitten johtaa yritystäsi." "Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen. "Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi turisti. "Ja sitten?" "Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa", vastasi turisti. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia." "Miljoonia? Entä sen jälkeen?" "Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kanssa ja nauttia elämästä." Niinpä. On tämä ihmismieli välillä kovin kummallinen, kun aina pitää tavoitella vain suurempaa ja suurempaa. Itsekin tunnustan motokseni "always happy, never satisfied" eli pyrin nauttimaan elämästäni ja sen hetken tarjoamista mahdollisuuksista täysillä. Samaan aikaan pyrin aina kuitenkin korkeammalle sekä olemaan nopeampi ja parempi. Ylittämään ja haastamaan itseni, mikä tuottaa minulle nautintoa ja tyydytystä. Loppukevennykseksi internetin ihmellisestä maailmasta löytämäni kuva, joka vetosi minun huumorintajuuni. Mukavaa viikonloppua kaikille!