Tiistaina se valitettavasti kostautui, kun neiti tippui suoraan päälleen kivilattialle kiivettyään wc-pöntön päälle seisomaan. Oikein kaaressa päälleen lensi, oli ihan kamalaa kun mie en ehtinyt ottamaan kiinni tai syliin. :( En aluksi edes tajunnut, kuinka pahasti oli käynyt, ennen kuin Isabella meni iskun jälkeen ihan sekavaksi, nukahteli istualteen eikä pysynyt millään hereillä. Sitten, kun tyttö alkoi vielä oksentamaan, niin mie menin ihan paniikkiin ja aloin itkemään.
Tajusin kuitenkin onneksi sen verran, että soitin taksin ja mentiin sairaalaan, jonne jouduttiin sitten jäämään yöksi tarkkailuun. Bellalla oli siis paha aivotärähdys. Isabellaa heräteltiin reilun tunnin välein, otettiin verenpaineita ja muita testejä, tutkittiin valoon reagointia, tarkkailtiin refleksejä ja vaikka mitä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä eli aivotärähdyksellä, koska lääkäri sanoi, että kallonmurtuma tai sisäinen verenvuotokin olisi voinut olla mahdollinen... Hui, mie en uskalla edes ajatella! :/
Sinä yönä ei tullut paljon nukuttua, olin jotenkin shokissa ja todella huolissani. Olen kerran aiemmmin joutunut soittamaan ambulanssin ja antamaan ensiapua, kun eräs ihminen sai sairauskohtauksen, mutta silloin toimin täysin rationaalisesti ja rauhallisesti. Toista oli nyt, mie vain nyyhkytin ja olin täysin poissa tolaltani. Onneksi kuitenkin mulla on ihania ystäviä ja perhe tukena, vaikka kaukana välimatkojen päässä sillä hetkellä olivatkin.
Kaikki oli kunnossa, eli säikähdyksellä, kuhmuilla ja mustelmilla selvittiin aivotärähdyksestä. Taitaa neidillä olla yhtä kova pää kuin vanhemmillaan. :D Päästin seuraavana päivänä kotiin.
Neiti on kyllä NIIN reipas pikkutoipilas.
Itse en ainakaan jaksaisi pahan aivotärähdyksen jälkeen hymyillä heti näin maireasti. :D
Mulla alkoi eilen graduseminaari, tai oikeastaan graduseminaarit monikossa - aion käydä ne molemmat nyt yhtä aikaa. Tosin proffa meinasi ampua idealtani siivet pois ilmoittamalla, että 3 viikon päästä 1.10 pitää olla kokonainen gradun luku eli n. 20sivua kasassa ja vielä ennen joulua toinenkin graduluku eli toiset n. 20 sivua, jos aion molemmat seminaarit käydä samanaikaisesti nyt jouluun mennessä. Ja tällä hetkellä graduni on tosiaan vielä aika alkutekijöissä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että seuraavat 3 viikkoa olen no life ja nökötän kirjaimellisesti kaikki (arki)päivät tietokoneen edessä kirjoittamassa.
Sekainen työpisteeni
Hain kirjastosta eilen varmaan lähemmäs 25 kirjaa aineistoksi mun gradua varten ja lisää vielä pitäs materiaalia ettiä. :D
Aloitin no life-kotinysväilyn jo tänään varsin menestykkäästi, sillä sain melkein 5 sivua kasaan ja lisäksi havaitsin iltapäivällä Isabellaa hakiessani, että mulla oli hammastahnaa paidassa. Se oli siis ollut siinä aamusta lähtien, mutta toisaalta ei mua onneks kotona kukaan näe. :D hahah
Säästän teidät rönttäkotikirjoitangraduapaniikissa-lookiltani. Sen sijaan esittelen eilen yliopistolla äkkiä nappaamani päivän asu-kuvat. Ruutukuosilla mentiin.
Piti olla nopea, ettei kukaan näe ja piä mua ihan höhlänä. Tosin pitää kai ne muutenkin. :D haha Mun opiskelijakaverit aina naureskelee, kun mua ei koskaan näy yliopistolla. Mutta ku mie oon vain oikiasti maailman laiskin luennoilla kävijä, teen kaiken mahdollisen mieluummin kirjatentteinä tai esseinä. Tai oikiastaan tein imperfektissä, sillä nyt maisterin tutkinnosta puuttuu onneks enää gradusemmat ja ite gradu. Jee jee!
Kotitalon hississä uskalsi jo vähän revitelläkin.
Twiggy-paita: Gina Tricot
Jakku: H&M
Hame: H&M / kirppis
Kengät: Ellos
Punamustatruutusukkahousut: Vogue
Mutta nyt poistun koneen äärestä seurustelemaan äitini ja pikkusiskoni Vilhelmiinan kanssa. He saapuivat tänään, koska Isabellan 2-vuotis synttärijuhlat ovat viimein huomenna. Mie en malta oottaa huomiseen. Kaikkea kivaa ja ihanaa seuraa on nimittäin silloin luvassa. :)
Tekstit
10 kommenttia :
Hui, onneks ei tosiaan käyny pahemmin!
Kamala pelkästään lukea tuollaista! Onneksi Isabella selvisi vain säikähdyksellä. Hui kamala kun itellekin tuli ihan sellainen pelkojännityksen tunne kun ajattelee. Kotona jo pelkästään voi tapahtua niin hirveitä asioita noiden ikiliikkujien kanssa...
Voi että, ne lapset kyllä osaa joskus säikäyttää! Onneksi Isabella näyttää selvinneen kolauksesta kuitenkin hyvin :)
Oon lukenut jonkun verran blogiasi ja kivalta vaikuttaa. On varmasti välillä rankkaakin taiteilla äidin, opiskelijan ja työntekijän roolissa. Siihen tarvitaan varmasti aika hyvää organisointikykyä, itsekuria ja avuliaan tukiverkoston.
Ihan sitten asiasta toiseen...eihän tämä minulle tosiaankaan mitenkään kuulu, ja saatan olla tätä mieltä vain sen takia, että itse olen kovin tarkka yksityisyydestäni, mutta... Oletko koskaan miettinyt sitä, että nämä Isabellasta napsimasi "nakukuvat" saattavat päätyä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa vääriin käsiin? Vaikka niissä nyt ei varsinaisesti mitään sen kummempaa näykään. Nehän taitavat ovat kenen tahansa kopioitavissa ja niitä voidaan käyttää arveluttavissa yhteyksissä. Kaikenlaisia sekopäitä kun aina riittää. No, olet varmasti fiksuna ihmisenä miettinyt nämäkin asiat läpi, mutta halusin nyt vain tuoda tämänkin seikan julki, kun sitä olen aiemminkin miettinyt. Itse en tuollaisia kuvia uskaltaisi nettiin laittaa, ne kuuluvat perhealbumiin, ja kirjahyllyyn.
Mutta jeps, tsemppiä gradun tekoon, onnea Isabellalle ja oikein mukavaa syksynaikaa! :)
Huii, onneksi selvisitte säikähdyksellä!
Mulla on samanlaista ohjelmaa tänä syksynä el gradua, joskin vain yhden aineen gradu + semmat sekä tietty joitain opintoja vielä päälle. Onko sulla siis kaksi pääainetta joista teet molemmista semmat vai mites?
Mä oon tainnut nähdä sua ja Iabellaa pari kertaa pyöräilemässä mutta olen ollut autossa niin en ole huiskutellut tai tervehtänyt. IHANA tuo Twiggypaita! Löytyisipä samanlainen Marilyn Monroesta!
Heippa!
Sulla on tosi kiva blogi, aidontuntuinen ja lueskelen sitä aina silloin tällöin. oon samaa mieltä aiemmin kirjoittaneen anonyymin kanssa, että lasten kuvien kanssa kannattaa olla tosi varovainen, en laittaisi vastaavia kuvia nettiin, täällä hiihtelee niin kaikenlaista jengiä. tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni, mutta lasten puolesta huolettaa aina.
sun tyyli on kyllä edelleen niin ihanan omaperäinen ku aina ennenki!:)
hui, onneks ei käynyt pahemmin! kössikin könysi jo tänä kesänä pahemman kerran, onnistuen tippumaan päälleen maahan vanhempien terassilta.. ei siinä ehtinyt kukaan edes kissaa sanoa, mut onneks ei käynyt sen pahemmin.
itsekin olin pienenä ihan kamala villiviikari ja mursin milloin nenän ja milloin häntäluun.. jne.. aivotärähdyksiäkin on kertynyt muutamia.. onneks ihminen on loppujen lopuks aika kestävä :)
Mari: Niimpä, onneks ei käyny pahemmin!
Anonyymi: Joo, energisten ikiliikkujien kanssa saa kyllä välilä olla varuillaan. Varsinkin, kun Isabellan ikäiset on niin vauhtipäitä, mut ei osaa tai tajua vielä oikein varoa. :)
Anonyymi: Ensinnäkin kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi ja tsempeistäsi! :)
Mukava kuulla, että seurailet blogiani.
Pointtisi on hyvä, itse asiassa epäröin vähän, että laitanko ko. kuvat blogiini vai en. Päätin sitten kuitenkin laittaa ne, koska niissä ei "mitään" näy. Ja ehkä omaan asenteeseeni vaikuttaa tosiaan se, että itse olen todella avoin ihminen sekä suhtaudun alastomuuteen ja seksualisuuteen luonnollisesti biologisena osana elämää.
En ole kuitenkaan naiivi ja tiedän, että maailma on täynnä kaiken maailman sekopäitä ja luonnollisesti Isabellan äitinä on minun tehtäväni suojella lastani ja hänen etuaan. Uskon kuitenkin, että pedofiilit löytävät halutessaan jo pelkällä Google-kuvahaulla paljon paljastavampaa materiaalia.
Yksi asia, johon kiinnitin huomioni oli se, että sanoit aiemminkin miettineesi Isabellan "nakukuvien" esittelyäni. Mitä kuvia tarkoitat? Tietääkseni minulla ei ole suoranaisia "nakukuvia" lapsestastani täällä ollenkaan. Muutama kuva, jossa neidillä ei ole paitaa kylläkin.
Sunshe: Oi, saat sympatiani! Gradun vääntäminen on aika työlästä mut onneks välillä myös antoisaa. Miten sulla edistyy kirjoitus ja koska ois tavoitteena saada valmista? :)
Ei, kyllä mulla vain yks pääaine on, mutta meillä pitää ensin käydä tutkimuskysymysten seminaari, jossa tehdään tutkimussuunnitelma ja sen jälkeen laudatur-gradusemma I ja sit II ja teen ne molemmat lavi-gradusemmat nyt yhtä aikaa syksyllä. Siks on tiiviimpi ja rankempi aikataulu.
Heh, hassua missä sie oot meitä nähny? :D Asukkohan sie jossain tässä lähistöllä vai ihan muuten vaan sattumalta oot bongannu meät?
Twiggy-paita. <3 on mulla pari Marilyn-paitaaki!
Anonyymi: Kiitos myös sinulle kommentistasi ja mielipiteestäsi. Olet ihan oikeassa, että lasten puolesta pitää välillä olla vähän (yli)varovainen ja suojelevainen. :)
Mari: heh, kiitos! <3 Oot muute saanu musta blogilles uuen vakilukijan, tykkään sun jutuista ja kuvista. :)
Frida: Joo onneks ihminen on kestävä ja lapset varsinki. :D Mut kyl välillä saa olla vähä sydän syrjällään, ku nää pikkutaaperot ehtii joka paikkaan ja on vielä nii pelottomiaki.
ps. Mites ne meän puistoilut, tätä vauhtia päässän joskus ens vuojen puolella, haha.
Huih! Pidä ihmeessä tukkaa useammin noin takana ponnarilla!! Näin kasvosi pääsevät oikeuksiinsa (:
Anonyymi: Kiva kuulla, että ponnari mielestäsi sopii mulle. :) Jotenki sitä on aika jumittunu yhteen hiustyyliin, pitäs jaksaa panostaa vaihteluun ja erilaisten kokeiluun.
Lähetä kommentti