torstai 29. heinäkuuta 2010

Bloggaan - saan siis ilmaista psykoanalyysia anonyymeilta

Pakko myöntää: mie rakastan (tietyissä määrin) draamaa ja pidän siitä, että elämässä mennään välillä tunteiden vuoristorataa. Aloittaessani tämän lifestylemaisen hömppäblogin kirjoittamisen osasin varautua siihen, että negatiivisia ja asiattomiakin kommentteja voi tulla ja mielipiteitä on yhtä paljon kuin on niiden esittäjiäkin. Olen puolitoistavuotis blogitaipaleeni aikana saanut todella syvällisiä luonteeni sekä elämäni kuvauksia minulle täysin tuntemattomilta ihmisiltä.
Photobucket
Olen eräiden tahojen mukaan muun muassa halvalta sutturahor*lta näyttävä, itsensä jalustalle nostava ja egoistinen luuseri, jonka maailmankatsomus on mätä sekä tyylitajuton pyrkyri, joka pukee kehitysvammaiselta näyttävän lapsensa ryysyihin. Toki kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä on saanut välillä lukea kommenteista. Kuten olen aiemminkin todennut, niin mie olen enimmäkseen ihan tyytyväinen ja onnellinen elämääni. Asiani ovat suurimmaksi osaksi mallillaan: on ihana tytär, perhe, ystäviä, harrastuksia, katto pään päällä, yksi maisterin tutkinto valmiina ja toinen työn alla sekä unelmia ja tavoitteita, joiden eteen olen valmis tekemään todella kovasti töitä. En ole todellakaan saanut asioita ilmaiseksi elämässäni tai kasvanut pumpulissa. Päinvastoin uskaltaisin väittää nähneeni ja kokeneeni sen verran rankkoja asioita, että niiden perusteella minun pitäisi olla vähintäänkin pirih*ora sillan alla.

Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että suurimmalle osalle asioista voi itse tehdä jotain tai niihin voi ainakin pyrkiä vaikuttamaan. Pahoittelen kuluneita kliseitä, mutta kehoittaisin jokaista yrittämään tehdä elämästänsä juuri sellaista kuin itse haluaa ja olemaan välittämättä yhteiskunnan ja muiden asettamista normeista. Silloin ei ehkä olisi tarvetta purkaa omaa turhautumistaan, epävarmuuttaan tai vain tylsistyneisyyttään anonyymina internetissä tuikituntemattomille ihmisille.
Photobucket

   Toki bloggaamisessa on myös lukuisia hyviä puolia, joista eräs on se, että saan todella "asiantuntevaa ja pätevää" psykoanalyysia anonyymeilta - ja vieläpä ilmaiseksi! ;) Kiitos siis siitä. Toivotan kaikille lukijoilleni viihtyisiä lukuhetkiä blogini parissa myös jatkossa ja lähden itse nyt ulos nauttimaan kesästä ja auringonpaisteesta.

2 kommenttia :

Ilona kirjoitti...

Oivoi, anonyymit ilkeilijät ovat kyllä bloggaamisen... no, vaikka sitten suola ja sokeri ;D

Toivottavasti sinun ei tarvitse lukea blogissasi moisia egoisti-luuseri-humpuukikommentteja kovin usein.

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Ilona, kaimaseni sie se osaat kyllä aina valita ne oikeat sanat ja olla niin fiksu. :) Kiitos siis siitä!