torstai 18. heinäkuuta 2013

Loma vaihtui tiputukseen sairaalassa kovissa kivuissa

Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla vai miten se meni? Loma vaihtui heti alkuviikosta sairauslomaan. "Ihana" loma (not!): 40 astetta kuumetta, kivut ovat lääkkeistä huolimatta niin kovat, että olen ihan itkenyt (minulla on vielä korkea kipukynnys), tulehdusarvot koholla ja jouduin tiputukseen sairaalaan. Onneksi nyt tänään pääsin lopulta antibioottien ja kahden erilaisten kipulääkkeiden kanssa kotiin. Minulla on paha munuaistulehdus, joka on lääkäreiden mukaan yksi kivuliaimmista tulehduksista. 

En silti olisi painajaisissanikaan kuvitellut joutuvani lomakohteiden sijasta sairaalaan.
 photo IMG_1014_zps768b6ad4.jpg

Tai kesäherkkujen sijasta kuvitellut joutuvani turvautumaan tälläiseen ravintoon ja lääkitykseen tiputuksessa.
 photo IMG_1027_zps5ffdec16.jpg

Tai kivojen kesävaatteiden sijasta kuvitellut pukeutuvani sairaalavaatteisiin.
 photo IMG_1031_zpsdbc44a80.jpg photo IMG_1032_zpsa6ebd050.jpg

Tai iloisten lomailmeiden sijasta ollut todella tuskaisena ja heikkona.
 photo IMG_1050_zpsd0d677ca.jpg

Onneksi nyt on kuitenkin lääkitys, joten toivottavasti tämä vähitellen helpottaa, eivätkä munuaiset ehtineet vaurioitua, niin että ne olisi pitänyt poistaa. Nyt kyllä arvostaa taas entistä enemmän sitä, että on perusterve, eikä ole mitään pysyviä sairauksia! Lisäksi minulla on kotona ihana oma lääkäri, joka antaa niin paljon rakkautta ja haleja, että paranen varmasti. En kertonut Isabellalle mitään sairaalassa olosta (hän pääsi onneksi perheystävien luokse muutamaksi päiväksi), koska hän olisi huolestunut niin paljon, joten kerroin vain, että äiti on ollut vähän kipeänä, mutta saanut lääkäriltä lääkkeet.
 photo IMG_1053_zpsb437eaf9.jpg

Toivottavasti teillä muilla on ollut mukavampi viikko! Ja tuhannesti voimia kaikille pitkäaikaissairaille, toivottavasti selätätte tautinne ja osaatte säilyttää elämänilonne kaikesta huolimatta. Blogissa saattaa olla hetken hiljaista, mutta palaan kyllä taas, kun olen enemmän voimissani.

My holiday did not start quite as well as I had hoped. Actually it started worst than I could have even imagined at my nightmares. I got 40 C decrees fever, so terrible pain that I have cried (and I have high tolerance for pain), my inflammation values were high and I ended up to hospital. I have bad nephritis (inflammation of the kidneys), which is according to the doctors one of the most painful infection. Fortunately I got medicine and my kidneys did not yet get damaged and did not need surgery. After this I will appreciate even more the fact that I have no permanent diseases and I am hale. I wish you have had nicer week and I want send lots of energy to the people, who have long term illness. It might be quiet at the blog for a while, because I am still healing and pretty sick, but I will be back. Take care everyone!

5 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista! Toivottavasti kaikki kunnossa :)

Anniina B. kirjoitti...

Ei voi olla totta! Ihan hirveetä! Oikein tosi paljon pikaista paranemista ja otathan rauhallisesti nyt seuraavat päivät ja viikot.

Parane pian!

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista! Onneksi siula on maailman paras ja <3 omalääkäri. Elämä voittaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ikävää! Mutta kaikella on tarkoituksensa; ehkäpä tämä kovin ikävänkuuloinen sairaalavisiitti pelasti sinut joltain vielä pahemmalta..

Pikaista paranemista ja mukavaa kesän jatkoa!! Ikävien juttujen jälkeen kuuluu tulla paljon ihanaa, eikö niin? :)))

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Nöyrimmät pahoittelut, että vastaan tähän nyt näin myöhässä! Luin kyllä kaikki kommenttinne heti, kun ne kirjoititte ja arvostan niitä edelleen suuresti! <3

Anonyymi 1: Kiitos. Oli kyllä pelottava tuo munuaistulehdus, varsinkin kun sairaalassa lääkärit sanoivat, että munuaiseni olisivat voineet vaurioitua täysin ja puhuttiin jo leikkauksista yms. :/

Anniina B: Suurkiitos sinullekin huolenpidostasi. <3 By the way, tosi harmi kun aikataulut menivät taas ristiin, kun kävit Suomessa ja itse olin silloin reissussa. Toivottavasti nähtäisiin kuitenkin vihdoin ja viimein ensi kerralla! :)

Anonyymi 2: Voi kiitos kauniista sanoistasi ja kyllä se elämä onneksi voitti ja tauti parani. Isabella oli myös herttainen huolehtiessaan minusta, vaikka hänelle en kaikkea kertonutkaan, koska en halunnnuta huolestuttaa.

Anonyymi 3: Olet oikeassa: onneksi kivut ja kuume olivat niin kovat, että menin sairaalaan. Muuten olisivat munuaiset vaurioituneet ja joutuisin loppuelämän käymään dialyysissa tms. Alkoi kyllä tämän kivuliaan munuaistulehduksen myötä arvostamaan entistä enemmän sitä, että on perusterve, eikä ole mitään pysyviä sairauksia!

Kiitos toivotuksista ja olet oikeassa, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko jossain vaiheessa. :)