lauantai 21. marraskuuta 2009

Mitä äiti edellä, sitä tytär perässä

Vietän lapsivapaata-viikonloppua ja mulla on vähän ikävä mun murua. <3

Tulin hetki sitten kotiin. Lähdin töiden jälkeen (Kuka muuten muistuttaisi mua, että mulla on nykyään ihan "kunnon" oman alani työ osa-aikaisena projektikoordinaattorina, että mun ei pitäisi sen ja gradun ohella tehdä vielä entistä työtänikin?! Käyn siis yhä "harrastuspohjalta", vaihtelun vuoksi tekemässä parisen vuoroa viikossa vanhassa työssäkin, vaikka oikeasti ei tarvitsisi. Työnarkkis, mikä työnarkkis! :D) extemporena kaverilleni V:lle juoruaan, syömään herkkuja ja katsomaan leffaa.

Katsottiin Tummien perhosten koti, jonka olen halunnut nähdä jo kauan.
Photobucket

Pidin elokuvasta kovasti, vaikka se olikin aika ahdistava ja surullinen. Elokuva herätti kuitenkin ajatuksia, mitä pidän tärkeänä. Jotenkin siitä kuitenkin jäi vähän pala kurkkuun ja sellainen mietiskelyvaihe päälle. Tarinan opetus oli kuitenkin hyvä: Jokaista ei voi lannistaa ja periksi ei saa antaa.

Toinen kaverini J pyysi minua liittymään porukkaan juhlimaan S:n läksiäisiä ja baariin, mutta ei huvittanut. Ensinnäkin olin vasta torstaina juhlimassa ja toiseksi tämä marraskuu on ollut sen verran kiireinen, että haluan vain olla ja rauhoittua.

Katselin valokuvia ja halusin jakaa nämä kanssanne.

Eikös sitä sanota, että mitä äiti edellä, sitä tytär perässä?
Image and video hosting by TinyPic

Sama pätee myös poseeraukseen, joka on identtinen käden asentoa myöten. :D
Image and video hosting by TinyPic

Nämä kuvat on otettu 14.8.2008 eli reilu vuosi sitten ja hyvänen aika Bella on ihan pieni vauva.
Image and video hosting by TinyPic

Poseerausta mielenkiintoisempaa oli kuitenkin lopulta äidin kengän tutkiskelu. Kenkäfriikkeyskin on äidin peruja, haha.
Image and video hosting by TinyPic

Niin ja bonuksena haluan jakaa kanssanne vielä maailman parhaimman perhepotretin. Mua alkaa aina naurattaa, kun näen tän kuvan. Tämä hetki on ikuistettu heinäkuussa 2008. Kesä, tule jo takaisin! <3
Image and video hosting by TinyPic

Sellaisia mietteitä näin lauantai-iltana.

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Näistä kuvista tuli hyvä mieli!

ilonasi kirjoitti...

Anonyymi: Voi kiitos, kiva kuulla, että muillekin tuli näistä kuvista hyvä mieli. :)

Paljon kivempihan sitä on hyvää fiilistä levittää kuin huonoa.

Hauskaa viikkoa ja tulevaa talvea sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Harmittaako/Ahdistaako sua koskaan ettet ole Isabellan isän kanssa enää yhdessä? Itse oon kans samanikäinen ja meillä on avomieheni kanssa lapsi.. oon miettinyt tosi paljon, että miten jaksaisin jos eroaisimme jostain syystä joskus, eli siis voisin melkein sanoa pelkääväni vastaavaa tilannetta kuin sinulla, vaikken taustojasi tiedäkkään. Anteeksi henk.kohtainen kysymys. Jos aihe ei ole sinulle arka niin olisi kiinnostavaa lukea "yksinhuoltajuudesta" ja siihen liittyvistä asioista joku postaus!

ilonasi kirjoitti...

Anonyymi:

En tietenkään pahoittanut mieltäni kysymyksestäsi, koska se oli asiallisesti esitetty ja muutenkaan tarkoituksesi ei ollut loukata tms. :)

Kiitos postausideasta, yritän toteuttaa sen mahdollisimman pian. Täytyy vain yrittää keksiä keino, että en mene liian henkilökohtaisuuksiin ja yksityiskohtiin, mutta että en taas kerro niin yleiseltä "asiatasolta", että postauksesta ei ole enää kenellekään mitään hyötyä.

Joka tapauksessa kiitos kommentistasi ja tosiaan yritän mahd. pian kirjoittaa siitä, millaista on olla yksinhuoltaja - varsinkin kun mummolatkin ovat satojen kilometrien päässä!