Seitsemän yllättävää (?) faktaa minusta

Sain (jo ajat sitten) Ahalta tämän hauskan haasteen, joka on kiertänytkin jo todella monessa blogissa. :)

Nyt päätin viimein toteuttaa sen.

Ideana on kertoa seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä .



1. Ollessani 14-vuotias, tuikitavallinen 8-luokkalainen musta tehtiin dokumentti Japanin televisioon ja kouluihin esitettäväksi. Dokumentti käsitteli 14-vuotiaan koululaistytön elämää Napapiirillä, Suomen Lapissa kesällä ja talvella. Kuvaajat ja tekijätiimi tuli siis Japanista elokuussa sekä sydäntalvella kuvaamaan mua ja mun päiviä. Kuvaustiimi seurasi mua aamuherätyksestäni aina illan nukkumaanmenoon saakka: koulussa, harrastuksissa, ystävien ja perheen kanssa, nuorisomusikaalin harjoituksissa yms.

2. Olen sekä ala- että yläasteella ollut koulukiusattu ja mulla oli silloin todella huono itsetunto. Sain sen verran paljon turpaan niin fyysisesti kuin henkisestikin, että ajattelin oikeasti olevani maailman rumin, tyhmin, turhin halpa h**ra, joka tekisi vain palveluksen maailmalle, jos minua ei olisi. Sen verran tuli kuunneltua sitä "Idiootti halpa h**ra tapa ittes, ruma lehmä kuole pois!"-litaniaa. Mun itsetunto tuolloin oli niin huono, että en olisi voinut kuvitellakaan pitäväni esimerkiksi blogia, jossa voisin altistua kriitikille tai haukuille - mun maailma olisi kirjaimellisesti hajonnut ja elämä mennyt piloille ensimmäisestä poikkiteloisesta sanasta.

Olen käynyt sen verran kovan elämänkoulun ja elämässä on sadellut iskuja niin oikealta kuin vasemmaltakin, että meni kauan tulla sinuiksi itsensä kanssa. Ainakaan en ole kasvanut pumpulissa ja kaikesta oppii jotain. Nykyisin mulla on terve itsetunto, voin sisäisesti hyvin ja olen sinut itseni kanssa. Siksi minua ei esimerkiksi anonyymien haukut ja "rakentavat kritiikit" paljoa hetkauta. Tiedän nimittäin viimein kuka olen monen vuoden hukassa olon jälkeen. :)

3. Minulla on aina ollut kova kiire aikuistua ja kokeilla kaikkea. Olenkin tehnyt ja saavuttanut asioita elämässä keskimääräistä muita aiemmin. Mennyt ylioppilasteatteriin (jossa siis voisin ikäni ja opintojeni vuoksi nyt tällä hetkellä olla) 13-vuotiaana, jolloin hengailin ikäistäni paljon vanhemmassa boheemissa taiteilijaporukoissa, käynyt baarissa ensimmäisen kerran 14-vuotiaana -vanhemmilta salaa, tottakai!-, lähtenyt heti ysiluokan jälkeen vaihto-oppilaaksi Etelä-Afrikkaan, muuttanut lapsuudenkodistani omilleni 17-vuotiaana ja kokenut olevani valmis äidiksi ollessani 20-vuotias, kun aloin odottaa Isabellaa.

Tuntuu kuin olisin aina elänyt elämänvaiheen ennen muita: esimerkiksi "hurja biletys-omilleen-muutto-opiskelu-itsenäistyminen-aikuistuminen"-vaihe, joita monet opiskelijakaverini elävät nyt yliopistossa, oli minulla jo lukioikäisenä. Nyt minua kiehtoo jo kovasti oman alan työelämään "kunnolla" pääseminen. Valmistunen maisteriksi 23-vuotiaana ja 2-vuotiaan lapsen äitinä, mikä tilastollisesti tukee väitettäni siitä, että minulla on ollut kiire ja kova halu saavuttaa asioita nopeasti.

4. Liittyy vähän edelliseen, mutta olen aina ollut hyvin lapsirakas ja tiennyt haluavani nuorena äidiksi. En siis miksikään teiniäidiksi (vaikka kyllä mie joskus eräässä kapinointivaiheessa murkkuna ajattelin karkaavani heti 16-vuotiaana, peruskoulun päätyttyä, yhdeksännen luokan jälkeen Babylonia pakoon Jamaikalle, alkavani rastafariksi, tapaavani elämäni miehen ja saavani lapsen hänen kanssaan :D haha), mutta halunnut lapsen reilusti ennen kolmekymppisiä.

5. Tämän osa teistä jo varmaan tietääkin, mutta olen ollut kasvissyöjä jo yli 10-vuotta. Lisäksi en ole käynyt autokoulua eli en omista ajokorttia, autosta puhumattakaan. En ole myöskään käynyt rippikoulua, mistä mummoni jaksaa yhä vieläkin joka kerta muistuttaa ja marmattaa. Haluan kyllä silti joskus vielä isot kirkkohäät.

6. Mie oon ollut ensimmäisen kerran palkkatöissä 11-vuotiaana ja olen aina pitänyt töiden paiskimisesta. Jos mulla ei olisi Isabellaa, niin olisin erittäin potentiaalinen työnarkomaani. Onneksi minulla on maailman ihanin pieni tytär elämäni valona muistuttamassa, että elämässä on paljon muutakin kuin ura ja työ. Tuntuu, että äidiksi tultuani ja muutenkin aikuistumisen myötä olen alkanut arvostaa perhettä, ystäviä ja läheisiä entistä enemmän. Pyrin olemaan heidän kanssaan mahdollisimman paljon tekemisissä, esimerkiksi äidin kanssa soitellaan lähes päivittäin ja Isabellan isänäidin eli (ex-)anoppinikin kanssa useita kertoja viikossa.

7. Olen musiikin suhteen todella kaikkiruokainen - ainoastaan örinähevi ei uppoa, koska haluan saada sanoista selvää. Kuuntelen myös melko "undergroundia" musiikkia kuten reggaeta, dancehallia, hiphopia ja rapia. Toisaalta voin myös aivan yhtä hyvin jammailla uusimpien MTV:n ja radion listahittien tahdissa. Suomalaisista kaksi ehdotonta musiikkisuosiakkiani ovat Asa/Avain ja PMMP.

***

Siinäpä niitä nyt oli. Yllättikö, huvittiko tai järkyttikö mikään? :D

Tämä haaste on tainnut kiertää jo vaikka missä, mutta laitetaan se nyt kuitenkin eteenpäin Windalle, Fridalle, Christaliinalle, Maj'lle, Liloulle, Suvi M:lle ja Elenalle. Toivottavasti edes yksi heistä ei olisi vielä tehnyt tätä haastetta.


Nyt mukavaa viikonloppua kaikille! :)