perjantai 26. marraskuuta 2010

Que sera, sera

Juuri nyt on sellainen olo, että kaikki on mahdollista, eikä mikään este tai ongelma ole ylivoimainen. Toisin sanoen fiilis on todella riemuitseva, kupliva ja iloinen. Elämä tuntuu lähinnä hyvältä ja se on täynnä pieniä onnen aiheita.

PhotobucketPhotobucket

Syitä iloon on lukuisia. Ensinnäkin tämä viikko ei ole ollut niin hektinen kuin aiemmat ja kiireet ovat helpottamassa. Tänään sais myös töissä yhden ison jutun valmiiksi, jota olen työstänyt lähes pari kuukautta. Mukava viikonloppu on alkamassa: kohta mie suuntaan salille ja huomenna on eräät pikkujoulut.

PhotobucketPhotobucket

Mie uskon vakaasti siihen, että jaettu suru on puolikas suru ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Sen takia mie en ymmärräkään kateutta, koska mitä hyödyttää haikailla muiden menestyksen ja onnen perään? Eikö päinvastoin ole paljon mukavampaa olla onnellinen muiden puolesta, koska eihän toisten onni ole itseltä pois, vaan siitä voi iloita itsekin. Erityisen iloinen olenkin tänään myös muiden ihmisten puolesta. Kuulin nimittäin pari päivää sitten todella positiivisia ja kannustavia uutisia eräästä ihmisestä, jolla on aiemmin mennyt todella huonosti ja jota en ole pystynyt auttamaan kovasta yrityksestäni ja halustani huolimatta. Ihanaa, jos hän on viimein löytänyt elämälleen uuden paremman suunnan!

Lisäksi pikkuveljeni Vili sai eilen pääsykokeiden tulokset, joiden mukaan hän sai opiskelupaikan ja aloittaa Jyväskylän yliopistossa opinnot syksyllä RUK:sta ja armeijasta kotiuduttuaan. Mukavaa, jos asumme sitten samassa kaupungissa - olettaen, että mie en muuta täältä ennen syyskuuta pois. Pikkuveljeni on muutenkin niin fiksu ja lahjakas kaveri, josta mie olen todella ylpeä. Vili sai laudatureita ylioppilaskirjoituksista lukematta pätkääkään, juoksee 3300m Cooperin testissä sekä auttaa minua aina tietokonejutuissa. Meidän perheeseen tulee siis ainakin kaksi ekonomia.

Kuvat tämän kesän 2010 Vilin yo- ja minun valmistujaisjuhlista.
Photobucket
Photobucket
Nämä kuvat viime syksyltä 2009 taas tiivistävät hyvin tämän hetkisen olotilani.
PhotobucketPhotobucketPhotobucket

                Kyllä elämä kantaa. Que sera, sera.

2 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos inspiroivasta kirjoituksestasi! Mulla alkoi jo epäusko syvästi painaa kun edessä on iso kasa rästitehtäviä parin päivän ajaksi ja kauhea kaipaus avopuolison luokse toiselle puolelle maata, että onkohan tässä elämässä mitään järkeä. Sainpa energiaa jatkaa hommia ja ajatella positiivisia asioita!

-miaur

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Miaur,

voi kiitos mukavasti kommentistasi. Kiva kuulla, että mun höpinöistä ja ajatuksen virrasta on jollekin jotain iloa. :) Kyllä epäusko vaivaa välillä itse kutakin ja ikävä varsinkin on tosi inhottava tunne. Toivottavasti sait rästitehtävät tehtyä ja näet avopuolisosi taas pian. Jätähän toki toistekin kommenttia, jos tänne eksyt lukemaan. Mukavaa joulun odotusta!