Lainaus 20.11.2009 kirjoituksestani:
"Minulla on aina ollut kova kiire aikuistua ja kokeilla kaikkea. Olenkin tehnyt ja saavuttanut asioita elämässä keskimääräistä muita aiemmin. Mennyt ylioppilasteatteriin (jossa siis voisin ikäni ja opintojeni vuoksi nyt tällä hetkellä olla) 13-vuotiaana, jolloin hengailin ikäistäni paljon vanhemmassa boheemissa taiteilijaporukoissa, käynyt baarissa ensimmäisen kerran 14-vuotiaana -vanhemmilta salaa, tottakai!-, lähtenyt heti ysiluokan jälkeen vaihto-oppilaaksi Etelä-Afrikkaan, muuttanut lapsuudenkodistani omilleni 17-vuotiaana ja kokenut olevani valmis äidiksi 20-vuotiaana, kun aloin odottaa Isabellaa.
Tuntuu kuin olisin aina elänyt elämänvaiheen ennen muita: esimerkiksi "hurja biletys-omilleen-muutto-opiskelu-itsenäistyminen-aikuistuminen"-vaihe, joita monet opiskelijakaverini elävät nyt yliopistossa, oli minulla jo lukioikäisenä. Nyt minua kiehtoo jo kovasti oman alan työelämään "kunnolla" pääseminen. Valmistun maisteriksi 23-vuotiaana ja 2-vuotiaan lapsen äitinä, mikä tilastollisesti tukee väitettäni siitä, että minulla on ollut kiire ja kova halu saavuttaa asioita nopeasti."
Tämä siis alustuksena sille, että elän elämäni ruuhkavuosia nyt jo parikymppisenä. :D
Arkeni on kieltämättä aika kiireistä tällä hetkellä. Päivät menevät töissä, illat Isabellan kanssa ja ystäviä tavatessa. Neidin mentyä nukkumaan on usein liikunnan ja/tai opiskelun vuoro. Eli treenaan mm. crosstrainerilla ja kirjoitan opiskelujuttuja. Asuntolainaa ja ensimmäisen oman asunnon ostamistakin olen miettinyt. Apua miten aikuiselta (ja tylsältä) mie kuulostan, haha. Elämänvaiheeni on kuitenkin nyt tälläinen kokopäivätyöntekijänä, sivutoimisena opiskelijana ja kolmevuotiaan äitinä, joka yrittää myös ylläpitää sosiaalista elämää ja harrastaa.
Eikä minunkaan elämä pelkkää suorittamista ja tekemistä ole. Esimerkiksi torstaina töiden jälkeen vietin lapsivapaata käymällä syömässä Esplanadilla Vespa-nimisessä italialaisessa ravintolassa sekä kiertelemällä Kämp Galleriassa. Yleisestikin pyrin pitämään jaksamisestani mahdollisimman hyvää huolta ja minimoimaan stressin. Olen kertonut stressin sietokeinoistani täällä. Lyhennettynä ne ovat riittävä uni, terveellinen ruokavalio herkkujakaan unohtamatta, kohtuullinen määrä liikuntaa, harrastukset, rentoutuminen sekä tärkeimpänä ystävät ja perhe. Näiden lisäksi vähintään yksi päivä (mielellään kaksi) viikossa on varattu levolle, jolloin en tee niin töitä kuin opiskelekaan.
I wrote about my current life. I'm living pretty hectic phase at the moment due to work, part time studies (doing my second Masters degree), being mom and also trying to keep up my social life and have some hobbies. Still my life isn't only about accomplishing and doing something all the time. I try to keep good care of my energy level and minimize stress. Shortly summarized my ways to cope with stress are enough sleep, healthy diet including occasional treats, reasonable amount of exercise, hobbies, relaxing and above all friends and family.
At least one (preferably two) day a week is reserved for rest and relaxation, when I don't either work or study.
Tekstit
3 kommenttia :
Ei voi kuin ihailla tuota määrätietoisuuttasi ja kovaa työntekoa :) Kun on samanaikaisesti noin monta rautaa tulessa, elämän on pakko olla välillä tosi hektistä ja stressaavaa. Itsekin valmistun juuri kauppatieteiden maisteriksi ja tarkoitus on jatkaa vielä toisen tutkinnon parissa. Välillä pelottaa jo pelkästään se, miten kokoaikatyön ja tulevien opintojen yhdistäminen onnistuu, joten on todella rohkaisevaa ja kannustavaa lukea, että monien asioiden yhdisteleminen kyllä onnistuu, kun vaan itse haluaa! Elämäsi vaikuttaa kuitenkin olevan ihan hyvässä balanssissa, vaikka kiireistä onkin. Sehän on pääasia, että itse ehtii iloita ja nauttia elämästä, eikä kyse ole vain suorittamisesta ja "ilottomasta" puurtamisesta :)
Bellezza,
ensinnäkin anteeksi että vastaamisessa meni about sata vuotta! Toiseksi suurkiitos kommentistasi. :) Onneksi olkoon KTM:ksi valmistumisesta sekä tsemppiä toisen tutkinnon kanssa. Mie oon sitä mieltä, että lähes kaiken voi saada elämässä (siis ainakin sellaiset asiat, joihin voi itse vaikuttaa), jos vain todella haluaa.
Mie tykkään energisestä ja menevästä elämästä, mutta ei mun elämä todellakaan ole pelkkää suorittamista ja stressiä. Kunhan muistaa pitää huolta vapaa-ajasta ja ihmissuhteistakin sekä osaa välillä "maalata isolla pensselillä" - kaikkea ei voi, eikä pidä tehdä perfektionistimaisesti, vaan on osattava priorisoida - niin pärjää varmasti!
Kiitos vielä kommentistasi ja tervetuloa jättämään viestiä toistekin. Tsemppiä opintoihin ja uraan sekä mukavaa kevään jatkoa. :)
Niin ja se piti vielä sanoa, että pitää muistaa myös laiskotella välillä hyvällä omatunnolla.
Lähetä kommentti