Blogin puolella on ollut hiljaista siitä yksinkertaisesta syystä, että oikeassa elämässäni olen ollut menossa ja tulossa sekä yrittänyt hoitaa juoksevia asioita. Nyt on kuitenkin jätetty Jyväskylä joululoman ajaksi taakse ja vaihdettu vaihdettu Keski-Suomen maisemat Pohjanmaan lakeuksiin. Lappiinkin pitäisi vielä jatkaa matkaa, joko huomenna tai viimeistään tapaninpäivänä.
En ole nimittäin vieläkään päättänyt, että missä vietämme aaton. Ehtiihän tässä vielä... Mie en juuri kärsi joululahjojen aiheuttamasta stressistä, vaan minun joulustressini syntyy siitä, kun pitäisi päättää missä ollaan aattona. Aina joku pettyy ja me saahan viettää matkalaukkuelämää reissaten paikasta toiseen. Siitä lähtien, kun muutin Jyväskylään 2006 ovat joulut aina olleet tälläisiä "levottomia": on noustu jouluaattona viiden jälkeen ehtiäksemme aamukuudeksi pohjoisen junaan ja viime joulunakin ensin oltiin aatonaatto Pohjanmaalla, sieltä isälleni aatoksi ja äidilleni Rovaniemelle tapaninpäiväksi. Ja kuka vielä sanoo, että joulu on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa? Minulle joulu on jatkuvaa pakkaamista ja purkamista, mutta onneksi tärkeintä on läheisten ja rakkaiden ihmisten seura. <3
Olen tosin vitsaillut, että minun tuurillani seuraava poikaystäväni on varmasti kotoisin jostain tyyliin Imatralta ja myös hänen vanhempansa ovat eronneet ja toinen vanhemmista asuu tyyliin Turussa. Siinäpä olisi sitten reissaamista Itä-Suomen, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Lapin välillä. :D haha
Näistä mun höpötyksistä ei varmaan saa oikein mitään selvää, tänään oli nimittäin eräs tärkeä juttu. Jälleen kerron myöhemmin, jos jotain kerrottavaa on. Nyt on vähän takki tyhjä, mutta onneksi nyt viimein saa jättää arkihuolet enimmäkseen taakseen (gradua lukuunottamatta, mutta sitä ei juuri nyt mietitä) ja virittäytyä joulutunnelmaan.
Tässä muistoja Isabellan kahdesta ensimmäisestä joulusta.
Joulu 2007
Bella 3kk ja ei varmaan ole vaikea arvata, että kuka sai eniten lahjoja?
Nämä pullaposkineidin ilmeet on jotain ihan parhaita. Aww. <3
Joulu 2008
Oltiin eka joulu ikinä mun iskällä [siis vanhempieni eron jälkeen], kun hän oli kerrankin Suomessa. Toissa jouluna iskä oli Bahamalla ja nyt hän on seuraavat pari-kolme kuukautta Kiinassa.
Bella kokeili papan lakkia. Pitäsköhän mun huolestua, kun mulla ja isälläni on lähes samanlainen hattumaku? :D haha [Isabellalla oli viime vuonna joulun alla joku mystinen rokko, joka näkyy vielä vähän näissä kuvissa]
Mun iskä asuu maalla (siis silloin kun on Suomessa) ja me käytiin sitte aattoiltana moottorikelkka-ajelulla pimiässä metässä. Voin kertoa, että pakkasta oli tarpeeksi!
Nää kuvat kuvaa mun mielestä hyvin arktisen ihmisen hiljaista eloa. Malleina Vilhelmiina-pikkusiskoni, Isabella ja neidin isä. Toi mun iskän lainaama haalari sopii kyllä todella hienosti Bellan isälle. Ihana väri ja kaikkea!
*
Tänään olen tärkeän jutun lisäksi vieraillut Isabellan isoisovanhemmilla (eilen käytiin jo toisella isomummolla) ja nyt kohta lähdetään neidin isosedän perheen luo kylään. Iso kasa sukulaisia, perhettä, ystäviä, kummisetiä ja tätejä taas moikattavana. Minulla on runsaasti kuvia taas tulossa ja jopa päivän asuja. En tosin osaa sanoa, koska ehdin kirjoittelemaan. Jossain vaiheessa kylläkin.
Joka tapauksessa hyvää joulua kaikille lukijoilleni! Palailen taas kun kerkiän.
Tekstit
3 kommenttia :
Joo joulut tuppaa olemaan täälläkin melkosta siirtymistä. Viimeksi piti kesken aaton lähteä 70 kilsan päähän toiseen paikkaan viettämään joulua. Tänä vuonna sit pysytään aatto samassa paikassa. Ens vuonna teen kyllä mitä tahansa, että pääsis kaksin poikaystävän kanssa reissuun jonnekin ulkomaille joulua karkuun.
Nuissa ensimmäisissä kuvissa neiti näyttää olevan ihan ihmeissään lahjojen määrästä :D Tosi sulonen muksu! :)
NooranElämää:
Näköjään muillaki sama ongelma, ollaan siis kohtalontovereita. :) Ja joo tuo kuulostaa järkevältä, et aatto samassa paikassa ja vitsit kyllä iteläki huvittas joku joulu karata ulkomaille tai sit vaihtoehtosesti jossai vaiheessa alkaa viettää omassa kodissa jouluja ja kutsua sinne sit isovanhemmat.
Niiskis: Hih, kiitos. :) Musta tuntuu, et ekoissa kuvissa neiti on vielä niin pieni että on ihmeissään ja hämmentynyt kaikesta ympärillään, haha.
Lähetä kommentti