lauantai 5. maaliskuuta 2011

Blogi herätköön talvihorroksesta!

Minulla ei tule ehkä ikinä olemaan aikaa kirjoittaa tänne päivittäin - monta kertaa päivässä puhumattakaan -, mutta voisin silti vähän tsempata postaustahdin kanssa. Viime aikoina muuton, paikkakunnan vaihdon ja uuden työn takia täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Nyt onkin kevään ja maaliskuun myötä aika herätä talvihorroksesta.

Minulla on lapsivapaapäivä, joka sisältää onnekseni paljon mukavaa tekemistä. Kuuntelen tässä kirjoittaessa samalla erään kurssin virtuaaliluentoja (eilen sain viimein aikaiseksi hankkia Helsingin yliopiston kirjastokortin ja lainattua tenttikirjoja parille kurssille) ja opiskelun jälkeen suuntaan juoksemaan ulos lenkille. Ulkona on kaunis keväinen sää, joka on yhtä valoisa kuin mielenikin tällä hetkellä ja viime aikoina. Iltapäivällä ajattelin nukkua päiväunet, joiden jälkeen menen kaupungille näkemään erästä Jyväskylästä käymässä olevaa ystävääni. Illalla Isabellan kotiutuessa menemme vastaan äitiäni ja pikkusiskoani, jotka ovat paraikaan pohjoisesta tulevassa junassa matkalla kohti Helsinkiä luoksemme talvilomailemaan ensi viikoksi.

Kaikki on siis tällä hetkellä ihan hyvin, vaikka toki murheita ja huolia on minullakin välillä. Kun elämässä on pääpiirteissään asiat kunnossa, niin vastoinkäymisiäkin jaksaa paremmin ja niihin löytää helpommin selviytymiskeinot. Uskokaa pois, tiedän mistä puhun, koska olen nuorempana sairastanut vaikeaa masennusta ja elämänhalu on ollut täysin hukassa. Elämässäni olen kohdannut todella ikäviä ja surullisia asioita, mutta toisaalta jo nuorena käymäni rankka elämänkoulu on opettanut, että mistä vain selviää, jos tahtoa löytyy.

Viikkoa ennen muuttoa eli viimeisenä Jyväskylän viikonloppunani olin kaverini juhlissa ja hänellä todellakin oli syytä juhlaan! Tarkkoja, jos ollaan niin nelinkertainen syy: nimittäin maisteriksi valmistuminen, uuden työpaikan saanti, oman asunnon ostaminen ja tupaantuliaiset. Asunto oli täynnä mielenkiintoisia ja hienoja sisustuselementtejä. Kaverini kannattaa omien sanojensa mukaan valistunutta monarkiaa, jota hän ilmeisesti toivoisi Suomeenkin. Siksi ei olekaan ihme, että seinällä oli Suomen kuninkaaksi vuonna 1918 valittu saksalaisen prinssi Friedrich Karl'in muotokuva, jonka viereen minun tietysti piti päästä poseeraamaan. 

Päälleni puin Elise Ryanin mekon ja huomautettakoon, että join koko illan aikana vain yhden lasin boolia, vaikka punertavista poskistani voisi muuta päätellä. Asunnossa oli nimittäin todella kuuma! :D
PhotobucketPhotobucketPhotobucket

Unfortunately I will never have time to post daily, but still I could make a effort to write slightly more often. Due to new work, moving to a new city and other big changes in my life it has been very quiet in my blog lately. Maybe the spring and warming weather will give me more energy also to this blog. At the moment (and actually in larger perspective lately) I've felt happy and enjoyed life. Naturally I also have some problems and sorrow, but when most things in life are okey one can manage with dilemmas more easily. Trust me, I know what I'm talking about because I've gone through pretty though things in my life and suffered from severe depression. At least I've learnt that one can survive from nearly anything if one wants. Like they say it: 'where there's a will, there's a way'.

While writing this I've been listening to some virtual lectures from the web and after some more studying I'll go outside for a run. After that I'm planning to meet my friend  in the city over a drink before the evening, when my mother and sister arrive from Lapland to Helsinki for a winter holiday. Overall I'm enjoying of a nice weekend and hope you'll do the same! Above are pictures from a party, which my friend held some time ago.

1 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Mainitsit esittelytekstissäsi että olet luultavasti ollut edellisessä elämässä harakka kun kaikki säihkyvä ja kimaltava kiehtoo.
Mä olen itsestäni ajatellut aivan samoin, tosin itse en niinkään kiiltävää päälleni pue mutta vastakkaisen sukupuolen yllä aina tekee vaikutuksen jos kiiltää. Nainen satiinisissa vaatteissa miellyttää aina kovasti silmää onhan satiinissa juuri sitä kiiltoa!
Valitettavasti ei kuvistasi ainakaan vielä läytynyt satiinista jakkupukua, mutta ehkä vielä joku päivä sekin :)
-Teemu-