keskiviikko 19. elokuuta 2009

Nobody says you have to be gangstas, hoes. Read more, learn more, change the globe.

"If you believe you can achieve, then say it like this

I know I can
Be what I wanna be
If I work hard at it
I'll be where I wanna be

Be, B-Boys and girls, listen up
You can be anything in the world, in God we trust
An architect, doctor, maybe an actress
But nothing comes easy it takes much practice."

-Nas: I can



En ole sentään missään getossa kasvanut, mutta myöskään kultalusikka suussani en ole syntynyt. Olen tottunut taistelemaan sekä tekemään töitä unelmieni ja tavoitteitteni eteen. Kun esimerkiksi yläastella yhdeksännellä luokalla päätin, että haluan hakea ja saada Suomen Kulttuurirahastolta ja Opetusministeriöltä stipendin United World Collegesiin, niin vuotta myöhemmin lukion ensimmäisellä luokalla olin yli 250 hakijasta valittujen joukossa. Hurjasta hakijamäärästä 22 kutsuttiin haastatteluun Helsinkiin ja 10 minun lisäksi sai lopulta stipendin. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen suuntasinkin Kanadaan, Vancouverin lähelle Lester B. Pearson United World College of the Pacific'iin, jossa on 200 oppilasta 100 eri maasta. Huonetoverini olivat Boliviasta, Swazimaasta, Kanadasta ja Indonesiasta.

Ennen kuin eksyn täysin sivuraiteille, niin haluan sanoa, että mielestäni kaikki on mahdollista, jos vain kovasti haluaa jotakin. Ennen kaikkea pitää olla valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen.

Minulla oli eilen työhaastattelu ja merkittäväksi asian teki se, että se oli ensimmäinen "kunnon" oman alani ja koulutustani vastaava työhaastattelu, johon olen päässyt. Ja tällä en tarkoita, että nyrpistelisin nenääni eri töille - arvostan kyllä ihan kaikenlaisia töitä ja olenkin elämäni aikana aiemmin ollut mm. siivoja, puuntaimien istuttaja, baariapulainen ja blokkaaja jne. Silti rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että en ole mennyt yliopistoon siksi, että voisin koko loppuelämäni jatkaa tämän hetkisissä "hanttihommissani". ;)

En osannut päättää laittaisinko kauluspaidan ja jakun pariksi päälleni mustan polvipituisen kynähameen vai suorat mustat housut, joten päätin kysyä viisaammalta ja kokeneemmalta neuvoa. Vastaus oli:

"Pukeutuminen riippuu siitä, mitä haluat viestittää. Eli hame, jos haluat flirtata johtajan kanssa, jolloin paikan saanee helpommin ja olet ikuisesti 'aputyttö' siellä, josta saunaillassa puhutaan tuhmia. Housut taas viestii tiukkuudesta, jolloin et ehkä saa duunia, mutta vältyt myös edelliseltä. Valitettavasti tää maailma on hieman sovinistinen. :( "

PhotobucketPhotobucket

Surullisinta tuossa viestissä on, että hän antoi vain rehellisen ja suoran vastauksen kysymykseeni. Muistan lukeneeni eräästä talouslehdestä tutkimuksesta, jossa oli todettu, että politiikassa naisten pukeutuminen on värikästä ja he yrittävät kaikin keinoin erottua massasta sekä saada äänestäjien huomion. Kun taas liike-elämässä korkeassa asemassa olevat johtaja- ja businessnaiset pyrkivät pukeutumisellaan ja olemuksellaan pysymään neutraaleina, miltei androgyyneinä, etteivät korostaisi sukupuoltaan ja erottuisi liikaa miehisessä yritysmaailmassa.

PhotobucketPhotobucket

Entä valitsinko itse sitten hameen vai housut? Sen näettä alla olevista päivän asu-kuvista, jotka joku ohikulkija otti haastattelun jälkeen ollessani yliopistolla käymässä.
Photobucket

Valitsin siis "tiukan asialinjan" housujen muodossa, mutta halusin kuitenkin antaa värikkään persoonanikin vähän näkyä ja puin "varman valinnan" eli valkoisen sijasta fuksianpunaisen kauluspaidan.
Photobucket

Jakku: Vero Moda
Kauluspaita: Seppälä
Vyö: kirppis
Housut: Zara
Avokkaat: Bianco

Mitä ajatuksia näkemykseni ja mielipiteeni herättivät sinussa? Vai heräsikö edes mitään ajatuksia: onko aivan EEVK, että naisen euro on edelleen 80 senttiä? Haluan vielä korostaa, että en todellakaan ole mikään naisliikenainen tai rintsikoita barrikadeilla polttava kiihkofeministi, vaan haluaisin elää maailmassa, jossa sukupuolirooleilla ei olisi merkitystä.

Nyt kuitenkin opiskelujen pariin: päivän ohjelmassa tämän kirjan lukemista.
Photobucket

Hannah Arendtin The Promise of Politics, jonka pohjalta pitäisi pohtia esseessä Arendtin käsitystä politiikasta ja poliittisesta toiminnasta. Yeah!

5 kommenttia :

Lumo^ kirjoitti...

oi onnea haastiksesta, kerro sitten miten meni! mullakin on työhaastis huomenna...jkylän ninjan korumyyjäks ;) parempi sekin kun ei mitään! tai oikeestaan oon tosi innoissani jos pääsisin, kulttuuriala ei ehkä oo mun juttu....hyvältä oot näyttäny, just asialliselta, mutta persoonalliselta :)

Ilona kirjoitti...

Toivotaan onnea työnhakuun! Ei se hamekaan välttämättä huono ole, jos on riittävän pitkä ja neutraali - mutta silloin lookki voi olla vähän liiankin tätimäinen. Eli housut on ihan hyvä valinta :)

Mä haluan uskoa siihen, että lopulta se tehty työ ja sen laatu osoittaa minkä aseman työpaikalla saavuttaa. Mutta palkkauksen suhteen nainen vlaitettavasti jää usein vähemmälle kuin samassa asemassa oleva mies, ja omassa tuttavapiirissäni se johtuu usein siitä että mies vaatii jo heti haastatteluvaiheessa isompaa palkkaa - ja ehkä saa sen.

Bisquits kirjoitti...

Tämä postaus osui oikein hyvään saumaan. Tänään huomasin erään uuden paikan (samassa organisaatiossa, jossa olen nytkin), ja aion havitella sitä. Ainoa vaan, että noilla paikoilla on yleensä satoja hakijoita, koska edut ovat todella hyvät. Ensin pitäisi päästä haastatteluun - ja jos niin pitkälle pääsen, minulla on yleensä hyvät saumat, koska yleensä olen aika hyvä haastatteluvaiheessa.

Itse luotan haastattelutilanteessa pikemminkin asialliseen hameeseen (ja aina laitan tyylikkäät korkkarit). Housuissa en ole mennyt haastatteluun varmaan koskaan, ja tähän mennessä on kyllä napannut miltei joka kerta. :-) Mielestäni hame-look ei välttämättä ole ollenkaan tätimäinen, jos sen oikein taitaa.

Bisquits kirjoitti...

Pakko lisätä vielä edelliseen kommenttiini... Hieman ihmettelen kyllä tuota saamaasi neuvoa. Millä alalla asiallisen hameen pitäminen tarkoittaa pomon kanssa flirttailua? Aika erikoinen ohje mielestäni, enpä ole sellaista huomannut missään aikaisemmassa työympäristössäni (en Suomessa enkä ulkomailla). Pikemminkin sanoisin, etten haluaisi olla toissä sellaisessa paikassa, jossa pomo / työkaverit tulkitsevat perushameen automaattisesti flirttailuna. ;-)

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Lumo^: Voi kiitos kauniista ja kannustavasta kommentistasi. Ja siis kyllä mieki oon hakenu muihinki ku oman alan töihin, esim. Kekäleeseen ja Lindexille. Miten sulla meni se Ninjan haastis ja saitko töitä? :)

Mie tosiaan en päässy tonne paikkaan, missä kävin haastiksessa, mutta jatkan hakemista. Pakko jostaki tärpätä. :D

Ilona:

Kiitos myös sulle kommentista ja onnentoivotuksista! Hassua miten ihmisillä eroaa niin paljon mielipiteet, kun joidenkin mielestä juuri housut ovat tätimäiset jakun kanssa ja toisten mielestä taas housut tekee tönkkövaikutelman. :)

Ja tuo on kyllä niin totta, että palkkaerot johtuvat osittain myös siitä, että naiset eivät uskalla vaatia parempaa palkkaa. Just eilen puntaroin, kun täytin työhakemuksia, joissa piti esittää palkkatoivomus. Oli tosi hankalaa, kun toisaalta mulla ei oman alan työkokemusta vielä ole, eikä maisterin papereita mutta toisaalta taas en halua alihinnoitella itseäni niin kuin naiset yleensä.

Bisquits: Kiitos mielenkiintoisesta näkemyksestäsi ja mielipiteistäsi. :) Tsemppiä sinulle työnhakuun, toivottavasti tärppää! Ja mullekin on jotenki ehkä luontevampaa laittaa hame päälle työhaastikseen (tuo oli varmaan about eka kerta housut jalassa :D)

Ja olen samaa mieltä kanssasi, että ei sekään ehkä mun paikka ois, jos hame nähdäään flirttailuna ja johtaa heti bimboaputytön rooliin.

Ylipäätänsä iso kiitos teille kaikille kommenteista, tosi kiva saada melkein pienen keskustelun tapaista aikaan täällä blogissa! :)
Niin ja tosiaan tällä kertaa ei töitä herunut - johtui varmaan niistä housuista,haha -, mutta yrittäminen jatkuu.