Johan me kokonainen viikko ehdittiin olla kotosalla, kun lähdimme Isabellan kanssa taas viikonlopuksi reissuun suuntana neidin mummola Pohjanmaalla. Kotiuduimme Jyväskylään hetki sitten ja nyt jatkuukin itsenäisyyspäivän vietto. Kirjoitin tasan vuosi sitten hieman suhteestani suomalaisuuteen, eikä mielipiteeni ole siitä muuttunut. Olen edelleenkin ylpeä juuristani, mutta kiihkopatrioottia minusta ei saa tekemälläkään.
Haluan omalta osaltani olla mukana rakentamassa hienosta maastamme yhä toimivampaa, monikulttuurisempaa, tasa-arvoisempaa, menestyvämpää, vauraampaa ja ennen kaikkea suvaitsevampaa Suomea. Mauno Koiviston valtakaudella ollessani kuusivuotias juhlimme esikoulussa itsenäisyyspäivää ja olisin kovasti halunnut olla presidentti, mutta päiväkodin tädit väittivät ettei se ole mahdollista. Presidentiksi esikoulun itsenäisyyspäiväjuhlaan valittiin joku poika ja mie sain tyytyä leikkimään presidentin edustusrouvaa. Muistan yhä kuinka minua ärsytti silloin. Olenkin todella iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa. Haluan, että Isabellaa ei kukaan tule lannistamaan Suomessa pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi toivon, että aikanaan hänen lapsensa ja lastenlapsensa saavat myös nauttia hienosta maastamme, demokraattisesta yhteiskunnastamme ja hyvinvointivaltiostamme.
Päivän soittolistaan kuuluu luonnollisesti Jean Sibeliuksen Finlandia, joka on ollut olennainen osa itsenäisyyspäivää koko elämäni.
Tekstit
2 kommenttia :
No eikä, voin kuvitella mielessäni Pikku-Ilonan esittämässä presidenttiä hyvinkin vakuuttavasti. :D Aika vanhanaikaisilta kuulostavat teidän esikoulutädit, en ole kuullut enää meiltä 80-luvulla syntyneiltä lapsilta mitään tollasta.
Pikku-Fantome ilmoitti 5-vuotiaana haluavansa pankinjohtajaksi, ja olen onnellinen ettei sukupuoleni takia haaveitani lytätty. (Vaikka päädyinkin kyllä vähän toisenlaiseen uraan nyt isompana.)
Fantome,
ensinnäkin anteeeksi, että tässä vastaamiseesa on kestänyt taas pieni ikuisuus. Ja todellakin mielestäni on vanhanaikaista ja jäykkää, jos mie olen kuitenkin ollut eskarissa vuonna 1992 ja silloin vielä ei muka naisista ole ollut presidentiksi heidän mielestään! Murr.
Ja aww, tuo 5-vuotiaan Pikku-Fantomen pankinjohta-haavekin kuulostaa aika hellyttävältä. :)
Joka tapauksessa, kiitos kun jätit kommenttia ja oikein mukavaa joulua sinulle!
Lähetä kommentti