Maanantain realismia

Olen lähtökohtaisesti positiivinen ihminen, jolle lasi on aina puoliksi täynnä ja jolle vaikeudet sekä ongelmat edustavat voitettavissa olevia haasteita. Pyrin näkemään elämän mahdollisuutena sekä pokeritermejä lainatakseni pelaamaan hallussa olevilla korteilla mahdollisimman hyvän käden. Uskon siihen, että elämä on (lähes) sellaista mitä siitä tekee. Nytkin voisin hehkuttaa viikonloppuani, joka oli jälleen kerran mahtava. Perjantain Taiteiden yössä piipahtamista ja Hotel Kämpin aulabaarissa nautittua drinkkiä, lauantain Isabellan ja minun äiti-tytär-hemmottelupäivää tai sunnuntain ratkiriemukasta Linnanmäki-reissua.

Valitettavasti iskee se harmaa maanantai-fiilis minullekin ajoittain. Tänään oli juuri sellainen päivä. Ensin töissä huomasin pukeutuneeni neulemekkoon, jossa oli pieni reikä! Kuinka noloa ja loppupäivän yritinkin piilotella sitä, toivottavasti hyvällä tuloksella, koska kyseessä oli kuitenkin vain pieni purkauma. Sitten töistä lähtiessäni tajusin ulkona satavan vettä kaatamalla, eikä minulla tietenkään ollut sateenvarjoa tai kumisaappaita mukana. Päiväkodille käveltyäni olin jo kuin uitettu rotta, jonka hiukset liiskaantuivat päätä pitkin ja jalat olivat likomärät. Päiväkodista jatkoimme ruokakauppaan täydentämään tyhjää jääkaappia. Työntäessäni kaatosateessa likomärkänä ja palelevana rattaita sekä kantaessani samalla painavaa ruokakassia, huomasin bussin menevän juuri nenämme edestä. 

Lopulta alkoi jo naurattaa koko tilanne, vaikka aluksi pääni sisällä huusin äänettömästi (ettei Isabella kuule ja etten ole huono esimerkki) muutamia ärräpäitä. Onneksi seuraava bussikin tuli pikapikaa ja kotona vaihdoin heti villasukat jalkaan. Siitä huolimatta olen iloinen, ettei tälläisiä päiviä ole kovin usein.

I usually try to keep my mind positive and see problems and difficulties as challenges, which can be overcome. Besides I tend to concentrate to positive things and see my glass as half full etc. For example now I could tell about my awesome weekend. How on Friday I visited a local event called 'Night of the Arts' and had a drink in an elegant and fancy bar, or how I dedicated Saturday to spend mother-daughter quality time together with Isabella or how Sunday was full of laughter and having fun in an amusement park.

Still occasionally there are days when the gray Monday feeling hits me too. It was today. First at work I noticed that I had put on a dress, which had a tiny hole. So the rest of the day, I tried to hide it. Luckily the hole was so little, that I assume and hope that nobody noticed it. When I left work, I realized that it was pouring rain outside and naturally I didn't have umbrella with me. So by the time I had walked to pick up Isabella from day care I was soaking wet and my feet were freezing. From day care we headed to the convenience store do some groceries. After buying food to fill our empty fridge, I pushed strollers with Isabella sitting in them and carried heavy plastic bag full of food just to realize that our bus left in front of our eyes. At that point I couldn't help but to laugh.