On kiehtovaa kuinka asiatietoisia ja taitavia nykyajan lapset ovat esimerkiksi teknologian kanssa. Esimerkiksi 5-vuotias tyttäreni on käyttänyt jo yli vuoden sujuvasti iPadia ja osaa kirjoittaa Googleen haluamansa verkkosivun kuten Pikku Kakkosen, Yle Areenan tai Youtuben lastenohjelmia katsoakseen tai pelejä pelatakseen. Prinsessaikää elävä Isabella myös rakastaa sovitella minun korkokenkiä ja juhlamekkoja, korvakorureikiä hän on jo pyytänyt ja välillä haluaa leikkiä meikeillä.
Isabella pelaamassa iPadilla Angry Birdsia sekä pikkuneidin poskipuna- ja huulipunan levittämistavat.
Suhtautumiseni lasten leikkeihin ja ylipäätänsä laajemmalla tasolla äitiyteen on rento, mutta kuitenkin tiedostava. Mielestäni pikkulapsia ei pitäisi sekoittaa liiaksi ja liian varhain aikuisten maailmaan, koska siellä ehtii seikkailla myöhemminkin vuositolkulla. En halua, että Isabella kasvaa liian nopeasti aikuiseksi, ennen kuin on siihen todellisuudessa valmis. Täten en esimerkiksi haluaisi hänen alkavan pukeutua ja meikata kuin teini-ikäinen jo kolmosluokalla, kuten nykymaailmassa jotkut tekevät.
En myöskään halua altistaa Isabellaa epärealistisille kauneusihanteille ennen kuin hän ymmärtää todellisuuden ja mainonnan erot. Toisaalta kuitenkaan pumpulissa tai tynnyrissäkään ei voi pahalta maailmalta piilossa kasvattaa, vaikka ehkä haluaisikin. Vanhemmuus ja äitiys ovat välillä aika haastavia, mutta myös todella palkitsevia.
Vietämme säännöllisesti Isabellan kanssa kahdenkeskisiä äiti-tytär-päiviä, jolloin teemme jotain kivaa kuten käymme esimerkiksi uimahallissa, kirjastossa, leikkipuistossa, leivomme tai suuntaamme elokuviin. Hiljattain mentiin kävelylle ja syömään boheemiin Kallioon, mikä sopikin hipsterimäiselle tyttärelleni loistavasti.
Kallion kirkon edestä Kolmannen linjan tuntumasta bongasimme hienon tilataideteoksen.
Myös katujen varsilla oli urbaania katukulttuuria kaupunkia rikastuttamassa.
Isabella on käynyt Musiikkitalossa, Helsingin kaupunginteatterissa ja nykytaiteen museo Kiasmassa, joita itse en ole vielä päässyt näkemään. Hiljattain cool hipsteri-Isabella veikin junttiäitinsä Kiasmaan tutustumaan. Siellä oli tuona päivänä Kuosit-muotitapahtuma, jonka valokuvausstudiossa ikuistimme äiti-tytär-potretin.
Valokuvaaja Diana Luganski
Asusteet: Kirsi Nisonen
Yksinhuoltajuus ei ole aina ruusuilla tanssimista. Varsinkaan kun sekä molemmat mummolat että Isabellan isä asuvat kaikki monien satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea. Aina ei olekaan ollut kovin helppoa ja olemme läpikäyneet monet vaikeudet Isabellan kanssa yhdessä, mikä on tehnyt meistä melkoisen tehotiimin. Siksi ylläoleva Kiasmassa taltioitu äiti-tytär-potretti merkitsee minulle paljon. Kaikesta onneksi oppii jotain ja elämä kantaa. Lisäksi minulla on maailman mahtavimmat tukijoukot, läheiset, perhe ja ystävät mukana niin elämän ala- kuin ylämäissäkin.
Isabella pelaamassa iPadilla Angry Birdsia sekä pikkuneidin poskipuna- ja huulipunan levittämistavat.
Suhtautumiseni lasten leikkeihin ja ylipäätänsä laajemmalla tasolla äitiyteen on rento, mutta kuitenkin tiedostava. Mielestäni pikkulapsia ei pitäisi sekoittaa liiaksi ja liian varhain aikuisten maailmaan, koska siellä ehtii seikkailla myöhemminkin vuositolkulla. En halua, että Isabella kasvaa liian nopeasti aikuiseksi, ennen kuin on siihen todellisuudessa valmis. Täten en esimerkiksi haluaisi hänen alkavan pukeutua ja meikata kuin teini-ikäinen jo kolmosluokalla, kuten nykymaailmassa jotkut tekevät.
En myöskään halua altistaa Isabellaa epärealistisille kauneusihanteille ennen kuin hän ymmärtää todellisuuden ja mainonnan erot. Toisaalta kuitenkaan pumpulissa tai tynnyrissäkään ei voi pahalta maailmalta piilossa kasvattaa, vaikka ehkä haluaisikin. Vanhemmuus ja äitiys ovat välillä aika haastavia, mutta myös todella palkitsevia.
Vietämme säännöllisesti Isabellan kanssa kahdenkeskisiä äiti-tytär-päiviä, jolloin teemme jotain kivaa kuten käymme esimerkiksi uimahallissa, kirjastossa, leikkipuistossa, leivomme tai suuntaamme elokuviin. Hiljattain mentiin kävelylle ja syömään boheemiin Kallioon, mikä sopikin hipsterimäiselle tyttärelleni loistavasti.
Kallion kirkon edestä Kolmannen linjan tuntumasta bongasimme hienon tilataideteoksen.
Myös katujen varsilla oli urbaania katukulttuuria kaupunkia rikastuttamassa.
Isabella on käynyt Musiikkitalossa, Helsingin kaupunginteatterissa ja nykytaiteen museo Kiasmassa, joita itse en ole vielä päässyt näkemään. Hiljattain cool hipsteri-Isabella veikin junttiäitinsä Kiasmaan tutustumaan. Siellä oli tuona päivänä Kuosit-muotitapahtuma, jonka valokuvausstudiossa ikuistimme äiti-tytär-potretin.
Valokuvaaja Diana Luganski
Asusteet: Kirsi Nisonen
Yksinhuoltajuus ei ole aina ruusuilla tanssimista. Varsinkaan kun sekä molemmat mummolat että Isabellan isä asuvat kaikki monien satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea. Aina ei olekaan ollut kovin helppoa ja olemme läpikäyneet monet vaikeudet Isabellan kanssa yhdessä, mikä on tehnyt meistä melkoisen tehotiimin. Siksi ylläoleva Kiasmassa taltioitu äiti-tytär-potretti merkitsee minulle paljon. Kaikesta onneksi oppii jotain ja elämä kantaa. Lisäksi minulla on maailman mahtavimmat tukijoukot, läheiset, perhe ja ystävät mukana niin elämän ala- kuin ylämäissäkin.
Tekstit
0 kommenttia :
Lähetä kommentti