Veljet, että arki on tuntunut hyvältä koko kiireisen ja menevän lokakuun jälkeen. On ollut ihanaa tehdä tuikitavallisia asioita, kuten käydä ruokakaupassa (lokakuun aikana jääkaappi on enimmäkseen ammottanut tyhjyyttään ja ravinto on nautittu pikaisesti eri menojen lomassa milloin missäkin: metrossa, kävellessä tai ostoskeskuksen penkillä), nähdä ystäviä kaikessa rauhassa ja leikkiä Isabellan kanssa.
Isabellan kanssa leivoksilla kahvilassa.
Tosin ihan näin inhorealistisesti arjen ei olisi tarvinnut konkreettisesti iskeä: tänä aamuna sain nimittäin soiton päiväkodista, että Isabella on sairastunut päiväkodissa riehuvaan oksennustautiin. Ei siis muuta kuin työläppäri kainaloon, Bellan haku päiväkodista ja kotiin etätoimistoa perustamaan pikkupotilaan hoitamisen lomassa. Hieman oli haastavaa osallistua puhelinkonferenssiin Müncheniin ja hoitaa erästä kiireellistä työasiaa Kaliforniaan, samalla kun silitin pahoinvoivan viisivuotiaan päätä sohvalla. Toki pikkupotilaan hoito on nyt ykkösprioriteetti, mutta se ei silti poista mahdollisuutta tai haluani hoitaa muutamia työasioita.
Tässä nyt kauhusta kankeana odotan, koska saan ärhäkän mahataudin itsellekin. Päiväkodissa kiertävät lastentaudit ovat nimittäin todella voimakkaita – nimimerkillä viimeksi pari vuotta sitten oksensin, kramppasin ja tärisin viisi tuntia (!) putkeen, mikä on yhä varsin tuoressa muistissa. Yäk!
Pahoitteluni pahoinvointijutuista ja niistä aasinsillalla viime lauantain tupariasuuni, jonka myötä toivottelen kaikille mukavaa viikon jatkoa.
Mekko: Mango, kello: Just Cavalli, vyö: Dolce & Gabbana
Dress: Mango, watch: Just Cavalli, belt: Dolce & Gabbana
It has been a true pleasure this week to do regular everyday things such as do grocery shoppings (fridge has been pretty empty all October and food has been eaten mostly on a go at a metro, while walking or quickly at a shopping mall etc.), meet friends without hurry and play with Isabella. However everyday life should not have slapped my face so hard and disgust realistically: today I received a phone call from the day care that Isabella is feeling really nauseous and has caught waspish tummy flu, which is going around the day care. Therefore I graped my work lap top with me, picked up Isabella from day care and headed home to take care of my precious and do some work aside. Naturally Isabella and her health is my top priority, but that does not stop me from attending a tele conference to Munich and handling an urgent work matter to California.
Now I am scared that the waspish tummy flu will caught me too. I can still remember how a couple of years ago Isabella brought tummy flu from day care and I puked, shook and cramped five hours non-stop, ugh! Apologies for nausea talks. Above is Saturday's outfit from a housewarming party and pictures from mine and Isabella's pastry moment at a cafeteria. Have a nice Wednesday everyone!
Isabellan kanssa leivoksilla kahvilassa.
Tosin ihan näin inhorealistisesti arjen ei olisi tarvinnut konkreettisesti iskeä: tänä aamuna sain nimittäin soiton päiväkodista, että Isabella on sairastunut päiväkodissa riehuvaan oksennustautiin. Ei siis muuta kuin työläppäri kainaloon, Bellan haku päiväkodista ja kotiin etätoimistoa perustamaan pikkupotilaan hoitamisen lomassa. Hieman oli haastavaa osallistua puhelinkonferenssiin Müncheniin ja hoitaa erästä kiireellistä työasiaa Kaliforniaan, samalla kun silitin pahoinvoivan viisivuotiaan päätä sohvalla. Toki pikkupotilaan hoito on nyt ykkösprioriteetti, mutta se ei silti poista mahdollisuutta tai haluani hoitaa muutamia työasioita.
Tässä nyt kauhusta kankeana odotan, koska saan ärhäkän mahataudin itsellekin. Päiväkodissa kiertävät lastentaudit ovat nimittäin todella voimakkaita – nimimerkillä viimeksi pari vuotta sitten oksensin, kramppasin ja tärisin viisi tuntia (!) putkeen, mikä on yhä varsin tuoressa muistissa. Yäk!
Pahoitteluni pahoinvointijutuista ja niistä aasinsillalla viime lauantain tupariasuuni, jonka myötä toivottelen kaikille mukavaa viikon jatkoa.
Mekko: Mango, kello: Just Cavalli, vyö: Dolce & Gabbana
Dress: Mango, watch: Just Cavalli, belt: Dolce & Gabbana
It has been a true pleasure this week to do regular everyday things such as do grocery shoppings (fridge has been pretty empty all October and food has been eaten mostly on a go at a metro, while walking or quickly at a shopping mall etc.), meet friends without hurry and play with Isabella. However everyday life should not have slapped my face so hard and disgust realistically: today I received a phone call from the day care that Isabella is feeling really nauseous and has caught waspish tummy flu, which is going around the day care. Therefore I graped my work lap top with me, picked up Isabella from day care and headed home to take care of my precious and do some work aside. Naturally Isabella and her health is my top priority, but that does not stop me from attending a tele conference to Munich and handling an urgent work matter to California.
Now I am scared that the waspish tummy flu will caught me too. I can still remember how a couple of years ago Isabella brought tummy flu from day care and I puked, shook and cramped five hours non-stop, ugh! Apologies for nausea talks. Above is Saturday's outfit from a housewarming party and pictures from mine and Isabella's pastry moment at a cafeteria. Have a nice Wednesday everyone!
Tekstit
2 kommenttia :
Vastuuntuntoinen äiti ei ota työasioita kotiin kun hoitaa pientä sairasta lastaan! Onko syy siinä ettet uskalla sanoa töissä, että nyt hoidan lastani koittakaan pärjätä, vai kiristetäänkö sinua hoitamaan työasiat kotona? Monesti luodaan nuorille työntekijöille kuva, tai nuori työntekijä luo itse itselleen kuvan ettei töissä pärjätä ilman häntä. Kukaan ei kuitenkaan ole töissä korvaamaton ja se on ihan fakta!
Kiitos kommentistasi ja näkemyksistäsi. :) Olen kyllä varsin tietoinen oikeuksistani, eikä minua kukaan kiristä. En myöskään toki kuvittele olevani korvaamaton - kuten ei kukaan ole.
Delegoin toki osan tehtävistäni Isabellan sairastamisen ajaksi muille, mutta aivan hyvin ja mielelläni hoidan osan itsekin. Toki pikkupotilaan hoito on nyt ykkösprioriteetti, mutta se ei silti poista mahdollisuutta hoitaa muutamia työasioita. Aivan samalla tavallahan minä tänään Isabellan sairastamisen aikana olen tehnyt myös kotitöitä kuten pessyt pyykkiä ja laittanut ruokaa yms.
Mukavaa marraskuuta sinulle! :)
Lähetä kommentti