Mielenkiintoinen viikon alku

Viikko on alkanut varsin mielenkiintoisissa ja vaihtelevissa merkeissä.

Lounastin ja juorusin erään ystäväni kanssa, jonka jälkeen olin pitkästä aikaa luennolla. Nyt - ainakin tällä hetkellä vielä ;) - on jotenkin täynnä intoa käydä luennoilla ja opiskella.  On jotenkin jännää aloittaa uuden tutkinnon opinnot: pääsee peruskursseille ja muuta. Vaikka kyllä mie edelleen ensisijaisesti tahdon kunnolla töihin, joten ahkera työnhaku jatkukoon!

Kotiin päästyäni soi puhelin oudosta numerosta ja ajattelin automaattisesti, että "varmasti puhelinmyyjä". Vastasin hajamielisenä ajatuksissani, enkä edes kunnolla kuunnellut kun soittaja esitteli itsensä ja kertoi mistä soittaa. Ihmettelin vain miksi hän puhuu ruotsia, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Tajusin vasta missä mennään, kun tämä herra X paikasta Y kertoi soittaneensa työhakemukseni johdosta (olen hakenut niin moneen paikkaa, etten edes heti muistanut mistä niistä oli kyse) selvittääkseen ruotsin kielen taitoni!

Hieman menin jäihin, vaikka ruotsin kielen taitoni hyvä onkin, mutta en ole puhunut sitä paljoa sitten kesän 2008, jolloin ruotsia sai puhua päivittäin töissä. Hieman ruosteessa ja sitäkin hämmentyneempänä sönkötin sitten jotain tälle herra X:lle, kerroin opinnoistani, työhistoriastani vähäsen ja yleisesti itsestäni. Ei siis kovin hankalaa sanastoa, mutta jotenkin tosiaan olin ihan yllättynyt ja jäissä. Kaiken huipuksi soittaja puhui vielä niin hankalaa rannikon suomenruotsin murretta, että siihen verrattuna Skånen murrekin on  lähes ymmärrettävää. :D Myöhemmin tulee kuulemma kutsu varsinaiseen työhaastatteluun, jos "läpäisin kielitestin". Itse en kyllä usko siihen, koska en varmaan antanut kovin taitavaa kuvaa itsestäni.

Ainakin olen kokemuksen rikkaampi ja toisaalta olihan tuo rohkaisevaa, koska ainakin he harkitsivat minua tehtävään, kun vaivautuivat soittamaan. Olen nimittäin lähettänyt TODELLA paljon työhakemuksia, eikä suurimmasta osasta ole kuulunut mitään. Yhdestä projektipäällikön paikasta pääsin haastatteluun asti ja olin "energinen ja potentiaalinen kakkonen" eli varavalittu, mutta muuten ei ole tullut kuin kiitos emme valinneet sinua-kirjeitä. Täytyy siis jatkaa sinnikkäästi hakemista, toivottavasti jossain vaiheessa tärppää.

Tämän suomenruotsalaisen herra X:n jännittävän, mutta kuitenkin iloisen yllättävän puhelun lisäksi sain valitettavasti tänään myös ikävän puhelun.  Eräs läheinen ihminen on joutunut sairaalaan. Hän on vakavasti sairas ja on jotenkin niin surullista katsoa vierestä voimattomana, koska ei voi tehdä mitään hänen hyväksensä, vaikka kuinka haluaisi. Katsoa vain vierestä, kun toinen kuihtuu ja menee koko ajan huonompaan kuntoon. Toisaalta aina on toivoa, että tilanne jossain vaiheessa paranisikin, vaikka moni ei siihen enää usko. Itse en haluaisi luopua toivosta - koska aina pitää jaksaa toivoa ja uskoa parempaan!

Tälläistä tänä maanantaina. Loppuun vielä asukuvia, jotka on otettu kolmisen viikkoa sitten eli viime vuoden puolella. Toivottavasti en ole oikeasti ollut ihan noin kalpea, vaikka osan tekeekin kamera.

Nämä ovat muuten harvinaisia kuvia siinäkin mielessä, etten poseeraa toinen / molemmat kädet lanteilla kuten usein teen, haha.


Mekko: Zara / kirppis
Tikkisaappaat: Aleksi13
Huulipuna: Lancome