Tänään on ollut sateisen harmaa maanantai aivan liian täynnä tekemistä, töitä ja kiireitä. Siksi pitkän päivän päätteeksi haluan palata iloisempiin ja riehakkaampiin tunnelmiin muutaman viikon taakse lapsivapaaseen viikonloppuun, jolloin eräs ystäväni houkutteli minut juhlimaan. Ja pääpaino nimenomaan sanalla houkutteli, koska itselläni teki mieli ottaa hyvin rauhallisesti ja mennä aikaisin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi ja meillä oli erittäin riemukas ilta.
Ensin mentiin kohti Olavi Uusivirran keikkaa Tavastialle.
Ensin mentiin kohti Olavi Uusivirran keikkaa Tavastialle.
Maalaisjuntin Tavastia-neitsyys meni 26-vuotiaana, mie olen kyllä niin uncool! :D
Baaritiskillä oli kätevästi screen lavalle, joten pystyi tarkkailemaan oliko keikka vielä alkanut.
Mustikkashotia en ollutkaan juonut kuin viimeksi Jyväskylässä viime vuoden marraskuussa.
Cin cin C:n kanssa
Sitten olikin aika suunnata katsomaan Olavi Uusivirran keikkaa, mikä oli positiivinen yllätys. Siis sekä esiintyjä itse että energinen keikkafiilis.
Tykkään käydä mukaansatempaavilla keikoilla, joissa on tunnelma kohdillaan ja esiintyjistä voi aistia, että he haluavat olla juuri siellä lavalla esiintymässä.
Olavi Uusivirta oli juuri sellainen yleisölle kaikkensa antava artisti. En normaalielämässä arkisin pidä kiroilusta ja v-sanan hokemisesta, mutta mielestäni tietty riehakkuus ja räävittömyys sopii keikoille ja esiintyjille. Siksi vain hurrasin ja taputin käsiä innoissani Uusivirran huutaessa yleisölle: "Mitä te ootte tehny kesällä? Dokannu ja nussinu?"
Tietynlainen spontaanius on myös hienoa keikoilla käydessä. Uusivirta poimi yleisöstä extemporena satunnaisen katsojan laulamaan kanssaan Anna Järvisen ja Uusivirran "Nuori ja kaunis"-dueton. Vaikka tämä satunnainen katsoja ei edes osannut aivan kunnolla sanoja, oli se hienoa katsottavaa. Spontaanius ja hetkeen tarttuminen nimittäin.
Ystävykset keikalla. Minusta oli niin romanttista, kun C kertoi heidän isovanhempiensa aikoinaan tavanneen Tavastialla (tai silloin se oli vielä eri nimellä) 1950-luvun alussa, jolloin toinen suomenruotsalaisena ei ollut osannut ollenkaan suomea ja toinen taas ei supisuomalaisena ollenkaan ruotsia. Silti he olivat tutustuneet ja rakastuneet vailla yhteistä kieltä, aww miten romanttista!
Vakaa aikomukseni oli ollut mennä Tavastialta heti kotiin nukkumaan keikan jälkeen, mutta C sai minut houkuteltua jatkamaan illan viettoa Helsingin yöhön.
Ensin käytiin tanssimassa Mbarin terassilla loistavien dj:n musiikien tahdissa.
Tanssi oli selvästi päivän sana, koska seuraavaksi mentiin poikien kanssa tanssimaan Mannerheimintielle romanikerjäläisten musisoinnin tahtiin. En ole aikoihin nauranut niin paljoa. :D
Siitä jatkettiin sitten värikkäässä seurueessa Bakersiin, jossa oli varsin mielenkiintoinen ilta. Minusta on myös tullut niin mummo, että keikkojen ja festareiden lisäksi pidän mielelläni korvatulppia myös yökerhoissa tanssilattialla, jossa kauittimet raikuvat. Ainakin korvani ja kuuloni kiittävät.
Lopulta lähdimme C:n kanssa puoli viideltä kotiin yöbussilla, jossa vuonna 1994 syntyneet nippanappa täysi-ikäiset pojat yrittivät iskeä meitä. :D Meinasin kuolla nauruun.
Sellainen railakas ilta oli siis muutama viikko sitten, jonka jälkeen ei olekaan tehnyt mieli juhlia kunnolla taas hetkeen. Toisaalta Olavi Uusivirtaa lainatakseni:
"On vaikee olla pyhimys
kun on keuhkot täynnä ilmaa
ja ilma täynnä katseita
kun on keuhkot täynnä ilmaa
ja ilma täynnä katseita
kaupunki on elossa
Kaikki hetken tässä
kaikki valuu
Hei, olet uusi ihminen
Hei, nuori sielu
Onneni on olla
pieni osa kokonaisuutta
anna mulle pallo
niin mä puhallan sen täyteen
Oodi ilolle
oodi vapaudelle
oodi ilolle
oodi vapaudelle"
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Today has been a gray and rainy Monday with way too many activities, things to do and hurriness. Therefore this evening I wanted to go a few weeks back to a night when I went to see a gig to a legendary music club and had a blast together with my friends. Sometimes you just need to let yourself loose and forget all the everyday duties, work, motherhood and home tasks.
Tekstit
4 kommenttia :
Heissan! Mikä malli ja väri mahtaa olla sun kesällä ostama Prada laukku?
Moi, anteeksi kun kesti hieman vastata, mutta olen ollut netin ulottumattomissa muutaman päivän. :) Pradan laukku on malliltaan Saffiano ja väri on clay gray (joka on siis vähän vaaleampi ja beigempi kuin 'cameo').
Toivottavasti tuosta apua, lisää infoa löytyy Pradan sivuilta. Mukavaa syksyn jatkoa! :)
Hei ja kiitos tuhannesti vastauksestasi! Olen hankkimassa itselleni myös Pradalta laukkua ja mietinkin onko saatavilla mitään vaaleampaa beigeä, kuin väri caramel.
Oliko sun laukku large vai medium?
Heissan, tutkin Pradan sivuilta värivaihtoehtoja ja tuo glay gray on tumma grafiitinharmaa. Olisko sun laukku kuitenkin väriltään cameo? Laukkusi on todella upea niin väriltään kuin kooltaankin! Itse päädyin valitsemaan isoimman koon 1802, värissä caramel.
Oikein hyvää syksyä ja kiitos vastauksestasi!
Lähetä kommentti