Karikatyyri harakasta nimeltä ilona

Mie tunnetusti olen tyyliltäni vähän harakka: rakastan kaikkea säihkyvää, kimaltavaa tai muuten näyttävää ja hieman pröystäilevääkin. Rusetit, paljetit, eläinkuosit, tekoturkiset ja tekonahka tänne vain kaikki kiitos! Törmäsin tällä viikolla Simonetta Ravizzan Milanon muotinäytöksen catwalk-kuviin, joista eräs sai minut nauramaan. Ihan niin kuin karikatyyri minusta.

Katsokaa vaikka, jos ette usko. Mitä saadaan, kun yhdistetään leopardikuosi?

Ja pitkät hanskat?




Ja turkisliivi? (Tämä on second handia, joten en ole varma onko aitoa vai tekoturkista. Joka tapauksessa linjani turkisten suhteen on yksinkertainen: kierrätettynä ja käytettynä voin käyttää aitoa, muuten en.)


 

Ja koko komeus kruunataan vielä tekoturkishatulla.




    Tässä lopputulos.


Ilmiselvä karikatyyri minusta, mutta edes mie en ole niin pröystäilevä harakka, että yhdistäisin kaikki nuo elementit samaan asuun. :D haha.

   Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille. Toivottavasti viikonloppunne ovat sujeneet yhtä kivasti kuin minun. Eilen saapui eräs kaverini Jyväskylään meille kylään - tosin mie en oikein pidä vieraista, jotka haluavat herätä keskellä aamuyötä katsomaan jääkiekkoa tai muuta urheilua tv:stä. Kohta ollaan lähdössä vähän ulkoilemaan ja illemmalla menen bodypumpiin takomaan rautaa. Jos siis kykenen tältä ähkyltäni: tilasimme nimittäin jättipizzat kotiin. On tämä nykyaika niin helppoa. Voi netissä tilata ja maksaa suoraan pizzat, kebabit ja muut pikaruoat, jonka jälkeen ne saa suoraan kotiovelle.

Kaksi ja puoli

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus jo eilen, mutta sitten päivä olikin niin toiminnan täyteinen, että illalla vain kaaduin sänkyyn. Joka tapauksessa silmäteräni ja elämäni valo Isabella Aada Aurora täytti eilen tasan 2½ vuotta!

Hullua miten nopeasti aikaa menee, kun tuntuu, että ihan vastahan mie tulin raskaaksi ja äskenhän neiti syntyi (kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen!). Niin se aika vain menee. Tässä äiti ja tytär- kuvia yhteisen taipaleemme varrelta. Osa kuvista on jo aiemminkin vilahdellut blogissani, mutta tokkopa tuo haittaa.

Parin viikon ikäisenä.

Ristiäispäivän aamulla 6.10.2007 ennen h-hetkeä ja kastemekkoon pukemista.

Neidin ollessa kaksi kuukautta matkustettiin Meksikoon nauttimaan Karibianmerestä ja lämmöstä.

Kantoliina oli kätevin varuste tuolla reissulla!






Talvella -08 ja noin puolivuotias neiti


Toukokuu -08 ja Isabellan eka kesä


Laivalla matkalla Ruotsiin


Det var Stockholm och midsommar 2008


Gröna Lund


Samana kesänä


Linnanmäki


Epäreilua, että Isabella pääsi alle vuoden ikäisenä mm. Meksikoon, Linnanmäelle ja Gröna Lundiin, kun ne olivat samalla minunkin ensimmäiset visiitit ko. kohteisiin ja mie olin sentäs aika paljon vanhempi. :D


Uusi vuosi 31.12.2008 mummolassa.


Tivolissa huhtikuussa -09.


Tehokaksikko keväällä -09.


Päiväkodin kevätjuhliin lähdössä toukokuun lopussa 2009




Lakkiaispäivänä Rovaniemellä -09


Lapissa kulleroita keräämässä


Vesileikkejä helteisessä Suomen suvessa


Käytiin kotieläinpuistossa


Ja poimimassa mansikoita suoraan pellolta. Tosin Bella söi samaa vauhtia, kun mie keräsin niitä mansikoita. :D




Meren rannalla Pohjanmaan mummolareissulla


Kesä ja jäätelö ne yhteen sopii


Jyväskylässä Harjun juurella Neron portaiden vieressä


Bella täytti kaksi vuotta ja piti isot synttärikekkerit.


   Oi, näitä kuvia katsellessa tuli ikävä kesää ja kaikkia niitä kivoja juttuja, joita ollaan tehty Isabellan kanssa. Onneksi kevät ja kesäkin tulevat vielä joskus.

Äidit ja tyttäret

Nykyisin lasten pukeutumiseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, eikä ole epätavallista, että pikkulapsetkin puetaan merkkituotteisiin. Itse olen saanut blogissani toruja siitä, että en panosta tarpeeksi Isabellan pukeutumiseen, vaan lapsiparka joutuu kulkemaan ryysyläisen näköisenä! Toisaalta täyttänen "pikkuporvariäidin" kriteerit siinä mielessä, että olen myös pukenut  neitokaisen Burberryyn. ;)

Suhtautumiseni lasten pukeutumiseen ja ylipäätänsä laajemmalla tasolla äitiyteen on aika rento, mutta  kuitenkin tiedostava. Minulla ei ole mitään tarvetta pukea lastani esimerkiksi päiväkotiin tai kotipihalle viimeisen päälle huolitellusti, mutta toisaalta juhliin ja kaupungille yms. katson kyllä, että vaatteet ovat edustavat ja somat. Kuitenkin mielestäni pikkulapsia ei pitäisi sekoittaa liiaksi ja liian varhain aikuisten maailmaan, koska sielläkin ehtii seikkailla myöhemmin vuositolkulla.

Julkkismaailmassa surullisen kuuluisa esimerkki on Suri Cruise, joka jo 3-vuotiaana käyttää korkokenkiä ja omistaa satojen tuhansien eurojen edestä luxusbrändien vaatteita. Toisaalta esimerkiksi korkokengät ja muut prinsessaleikit ymmärrän kyllä siinä mielessä, että lapsethan aina matkivat vanhempiaan ja erityisesti äitejään sekä imevät ympäristöstä vaikutteita. Itsekin leikin pienenä hienoa rouvaa ja sovittelin äidin vaatteita ja kenkiä - eikä Isabellakaan ole kauas puusta pudonnut. Esimerkiksi tiistaina, kun minulla oli kokousmenoja oli Isabella selostanut lastenvahtina olleelle kaverilleni muotilehden sisältöä: "Tässä on korkokengät, tässä ripsiväri ja tässä poskipunaa." 

Minua tapaus nauratti siitä kuullessani, mutta toisaalta en halua, että Isabella kasvaa liian nopeasti aikuiseksi, ennen kuin on siihen todellisuudessa valmis. Täten en esimerkiksi haluaisi hänen alkavan pukeutua ja meikata kuin teini-ikäinen jo kolmosluokalla, kuten nykymaailmassa jotkut tekevät. En myöskään halua altistaa Isabellaa epärealistisille kauneusihanteille ennen kuin hän ymmärtää todellisuuden ja mainonnan erot. Toisaalta kuitenkaan pumpulissa tai tynnyrissäkään ei voi pahalta maailmalta piilossa kasvattaa, vaikka ehkä haluaisikin. Vanhemmuus ja äitiys on välillä aika haastavaa.

Tukholmassa omalla nimellään merkkivaatteisiin erikoistunutta liikettä (liikkeen tarjontaan kuuluvat mm. Marc Jacobs, YSL, Marni, Bottega Veneta, Missoni, Burberry, Lanvin ja Balenciaga) pitävä Nathalie Schuterman on antanut 12-vuotiaalle tyttärelle pinkin Balenciagan laukun. Laukulla on hintaa noin 800 -  900 euroa, eli melko arvokkaasta tavarasta on kyse. Kengät näyttäisivät kovin Chanelmaisilta ja huomioitavaa on myös se, kuinka samankaltaisesti sekä äiti että tytär ovat pukeutuneet.

Huippumalli Yasmin Le Bon 45v. yhteiskuvasta tyttärensä Amberin kanssa on vaikeuksia sanoa, että kumpi olikaan äiti ja kumpi tytär?

Itse rakastan pukeutumista ja vaatteilla leikittelyä. Pidän siitä, että pukeutumisella voi kertoa ja ilmaista paljon itsestään tai ainakin sen hetkisestä tunnetilastaan.  Haluan kuitenkin ikääntyä arvokkaasti ja elegantisti, eli toivottavasti en nelikymppisenä juokse roiskeläppäminihameissa ja nuorisovaatekauppojen antimissa parikymppisten pintaliitobaareissa epätoivoisena ikuisen nuoruuden perässä. Toisaalta ikä on vain numeroita ja ihailen ihmisiä, jotka antavat piut paut yhteiskunnan asettamille ennakkonormeille ja -asenteille ja elävät sen sijaan rohkeasti itsensä näköistä elämää.

ps. Kuva-arvoituksen vastaus: äiti on vasemmalla ja tytär oikealla.

Hapannaama ruutupaidassa

Tulin just kotia SATS:lta, kävin ystävien kanssa ensin pumpissa ja sitten vähän juoksemassa juoksumatolla. Tänään on kaikki ottanut päähän ja olen ollut koko päivän hirveän kiukkuinen - oikea hapannaama sitruuna! Mutta on se liikunta vain ihmeellistä, sillä nyt kun elimistöä on hyvällä tavalla "rääkätty" ja endorfiinit hyrrää kehossa, niin ei otakaan enää päähän ja asiat ovat taas oikeissa mittasuhteissaan. Tai siis kärpäset eivät tunnu enää härkäsiltä. :)

Isabella sanoi, että näytän papalta. Ja tottahan se on siinä mielessä, että mun isä pitää aika usein ruutupaitoja. :D

Hyi, tuota valaistusta: sekä hampaani että hiukseni näyttävät kamalan keltaisilta, mutta ehkä kestän sen. Ei maailma siihen kaadu, haha. Huomatkaa muuten kellon aika. Minulla alkoi 16.30 kokous Kävelykadulla ja 16.22 mie vielä rauhassa kotona napsin kuvia. Asiat tärkeysjärjestykseen. :D

Ruutupaita: kirppis
Farkut: Juicy Couture

Terkkuja luku-urakan keskeltä!

  Ciao.

Mie päätin tulla kirjottelemaan, vaikka ei mulla mitään ihmeempiä ollu mielessä. Viikonloppu meni kivoissa merkeissä ja kovin nopeasti - Isabellan isänäiti ja isänisä ovat ihania. <3 Mie pidän heitä aivan kuin toisina vanhempinani.

Perjantaina on tosiaan kaksi tenttiä, joten tällä viikolla riittääkin luettavaa. Päivät menevätkin perjantaihin asti lähinnä näissä merkeissä.

Lisäksi on ollut taas (turhaa) draamaa ja riitaa sekä elämässäni on todennäköisesti pian tapahtumassa isoja muutoksia. Uudet asiat ja muutokset ovat aina kivoja, mutta myös haastavia. Mie kuitenkin uskon, että vaikeudet aina vahvistavat ja niistä oppii - jos ei muuta niin ainakin sisuuntumaan, prkl! Kaiken keskellä ei ole oikein ollut fiilistä kuvailla esimerkiksi päivän asuja ja tuntuu, ettei oikein sanottavaakaan ole.

Ei sanaakaan, sanat vain satuttaa.

Lupaan palata paremmilla fiiliksillä ja sisältörikkaampien postausten kera myöhemmin. :) Onneksi kevät tulee pikku hiljaa. Kohta on jo maaliskuu ja elämä on pohjimmiltaan rajaton sekä mahdollisuuksia täynnä.

Maakuntamatkailua Vantaalla ja vanhan rakkauden löytyminen

Otsikko voi olla hieman harhaanjohtava, sillä Vantaa ei suinkaan ole vanha rakkauteni, jonka löysin uudelleen. ;) Sen sijaan jatkoin eilen taas maakuntamatkailua, tällä kertaa Uudellemaalle (Uusimaalle?) eli Vantaalle. 

Herätys oli niinkin kamalaan aikaan kuin 5.20, jotta ehdin 6.30 lähtevään Pendolinoon. Juna oli yllättävän täynnä, mutta lähinnä matkustajat olivat pukukansaa ja työmatkalaisia. Toisaalta sovin kai itsekin ihan hyvin sekaan jakkuhousupuvussani ja kauluspaidassani, huolestuttavaa! :D

Suurin piirtein jotain tämän tyylistä oli eilen päällä. Eli vähän siistimpää ja virallisempaa, mutta ei kuitenkaa tylsää, hajutonta ja väritöntä.

Vantaalla, tai no tarkemmin sanottuna Tikkurilassa, minulla oli sovittujen tapaamisten lisäksi hieman aikaa, joten kiertelin Tikkuri-ostoskeskuksessa. Se ei ollut kuitenkaan mikään kummoinen.


Minun oli tarkotus myös nähdä erästä rakasta ystävääni, mutta aikataulumme menivät töiden vuoksi ristiin. Toisaalta en tiedä olisinko jaksanutkaan lähteä vain piipahtamaan nopeasti Helsingin keskustassa Tikkurilasta, ja sitten taas takaisin pohjoiseen päin eli kotiin Jyväskylään. Onnekseni ehdin kuitenkin näkemään toisen hyvän kaverini, jonka kanssa kävimme lounaalla ennen kuin lähdin taas Keski-Suomea kohti. Pikkuisen olin muuten eilen väsynyt, sillä maakuntamatkailuiltani kotiuduttani menin illalla vielä SATS:iin treenailemaan.

Kävin ensin 30min Coressa, jonka jälkeen menin salille crossailemaan ja sitten pum! Löysin vanhan rakkauden uudelleen vuosien takaa. Nimittäin juoksumaton.


Mie olin joskus kauhia juoksuhullu, mutta nyt en ole lähemmäs 4 vuoteen juossut matolla ollenkaan, vain ainoastaan ulkona luonnossa - ja sielläkin kovin harvoin. En yhtään muistanutkaan kuinka kiva juoksumatto on, kun voi säätää sekä nopeutta että kaltevuustasoa. Vanha rakkaus tuli ja kolahti siis lujaa. <3

  Nyt alan viimein lukemaan ensi viikon tentteihin. Meille on tulossa illalla Isabellan isänisä ja isänäiti viikonlopuksi, joten voi olla ettei minusta kuulu ennen maanantaita paljoa. Mukavaa viikonloppua kaikille.