Minun ehdoton lempivärini on punainen, mutta yllättäen viime aikoina olen alkanut lämpenemään myös vihreälle, joka on ennen oudoksuttanut. Mikään myrkynvihreä ei vieläkään houkuttele, mutta jaden tai smaragdin sävyt kylläkin.
Nämä kuvat ovat harmittavan ylivalottuneita, mutta ainakin ne korostavat jakun vihreää hehkua.
Jakku: Vintagelöytö 1960-1970-luvulta
Kotelomekko: Zara
Olen melko toivoton kasvien kanssa, joten neidin mummolassa oli kivaa vaihtelua olla vihertävässä ympäristössä.
Isabellan uusin innostus ovat raitapaidat, joita pitäisi olla koko ajan päällä. Bella halusi myös välttämättä, että hänestä otetaan kuvia.
Tekstit
2 kommenttia :
Eiks ookin kumma, miten sitä joutuu väkisinkin vanhetessa luopumaan vanhoista pahoista tavoista, kuten tiettyjen värien inhoamisesta vaatetuksessa. Samoin käy ruuille, alkaa tekemään mieli semmoisia aineksia, mitä koko siihen astisen elämänsä ajan on yrittänyt täysillä inhota :D Mulle kävi just näin mm. violetin ja oliivien kans :D
Salice:
Hahha, ihana kommentti. <3
Mulle on käyny tasan samoin niin ruoan kuin värien kans. Ollaa kai samiksia. ;D Tai ehkä tää on kyse kato aikuistumisesta ja henkisestä kypsymisestä, kun oppii avartaan makutottumuksiaan.
ps. Oliivit on pahoja, yäk!
Lähetä kommentti