Marimekon Ananas ja Ilonan herkut

Tässä blogissa ei ole hirveästi käsitelty tai näkynyt sisustus- ja ruokateemoja. Tämä siksi, että tekemäni ruoat ovat kyllä maistuvia (ainakin subjektiivisesta näkökulmastani), mutta näyttävät usein aika epämääräisiltä. Sisustuksen suhteen taas mie olen kuin eteläeurooppalainen, joka mieluummin koreilee vaatteilla ja käyttää rahansa ulkoisiin ja näkyviin ominaisuuksiin kuten hienoon autoon tai kalliseen kelloon. Kodit sen sijaan voivat olla melko vaatimattomiakin, koska eihän niitä kukaan näe. Erään lukemani tutkimuksen mukaan suomalaiset  päinvastoin panostavat ja käyttävät rahaa koteihinsa, joissa on runsaasti arvotavaraa. Suomessa kun ajatellaan, että rumat ne vaatteilla koreilevat ja autokantakin on Euroopan vanhin.

Myönnetään, että hienot autot ja kalliit kellot -vertaus on kohdallani sinänsä ontuva, että en omista autoa enkä osaa pitää kelloa kädessä. Ymmärtänette silti, mitä tarkoitan. ;) Nyt kuitenkin pitkästä aikaa jotain sisustukseen ja ruokiin liittyvää. Ilmeisesti olen kadottomassa eteläeurooppalaisen alter egoni, sillä minuun iski kummallinen ja ennenkuulumaton halu uudistaa keittiötä, jonne olin jo aiemmin toukokuussa hankkinut uuden keittiökaluston. Päätin, että nyt tarvitaan uusi pöytäliina ja eniten silmääni miellytti yllättäen Marimekon Maija Isolan vuonna 1963 suunnittelema "Ananas". Yllättävää tämä on siksi, että vaikka tuen mielelläni  ahtaalle joutunutta suomalaista tekstiiliteollisuutta, niin kotoani ei juuri Marimekkoa löydy. Minulla nimittäin tulee yrityksestä heti mieleen puhki kulutettu Unikkokuosi. 

Nyt on kuitenkin pöydässä Marimekkoa ja suureksi hämmästykseni pidän siitä kovasti.

Tänään nautin aamupalaksi mozzarellaruisleipiä sekä uunissa lämmitettyinä että kylmiltään.

Päivän aikana luin tenttiin, kiertelin kaupungilla, kävin yliopistolla syömässä, tapasin ystävääni ja kävin jumpassa. Treenin jälkeen tein kunnon proteiinisuperherkkua, joka koostui maitorahkasta, vaniljanmakuisesta protskujauheesta (proteiinia 88g/100g) ja vadelmista. Todella hyvää ja ravitsevaa!

Mie lähden huomenna loppuviikoksi Pohjanmaalle, jossa Isabella on jo nauttinut mummoloinnista sunnuntaista lähtien. Nyt taidankin mennä pakkaamaan valmiiksi huomista varten.