tiistai 23. lokakuuta 2012

Tarkkaan varjellun pohjoismaisen hyvinvoinnin hyssytelty kääntöpuoli

Pyrin elämään siten, että voisin olla avuksi ja tueksi sekä yrittää vaikuttaa yhteiskunnan epäkohtiin edes pienimuotoisesti ruohonjuuritasolla. Olenhan minäkin saanut apua ja tukea vaikeina aikoina, joten kun menee paremmin ja on voimavaroja, autan mieluusti muitakin parhaani mukaan omalla vaatimattomalla panoksellani. Vaalikampanjoidessa olen keskustellut muun muassa kodittomien, prostituoitujen, narkomaanien, alkoholistien ja rikollisten kanssa. Niiden, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan kelkasta ja jäänet näkymättömiin.

PhotobucketPhotobucket

Viimeisen vuorokauden aikana on voinut lukea lööpeistä, kuinka puukkomies uhkaili pääministeri Jyrki Kataista, kaksi vauvaa tapettiin ja kaksi ihmistä ammuttiin Kotkassa. Nämä kaikki ovat pahoinvoivien ihmisten hätähuutoja, kun he ovat niin epätoivoisia, ettei heillä ole enää mitään menetettävää.

PhotobucketPhotobucket

Välillä minulla on vaalikampanjoinnin aikana tullut todella surullinen olo ihmisten puolesta. Olen keskustellut muun muassa kontulalaisen amfetamiini-narkomaanin kanssa, kuuden lapsen merirastilaisen isän, jonka kahdeksan henkinen perhe on tungettu pieneen kaksioon, koska Helsingin kaupunki ei ole antanut heille isompaa asuntoa jos he olisivat eläimiä, heitä ei ängettäisi noin pieneen tilaan! Olen myös jutellut hometalossa asuvan iäkkään viikkiläis eläkeläisnaisen kanssa, joka kärsii pahasta hengenahdistuksesta, mutta isännöitsijä ei reagoi home-ongelmaan sekä kalliolaisen 18-vuotiaan tytön kanssa, joka myy itseänsä saadakseen pistettyä päivän huumeannoksen suoniinsa.

PhotobucketPhotobucket

Eilen keskustelin pitkään erään 32-vuotiaan miehen kanssa, joka oli aikoinaan syntynyt alkoholistiperheeseen epämääräisiin oloihin. Koko tämän miehen lapsuus oli ollut katkonaista pallottelua huostaanotosta toiseen ja hän oli ajautunut huonoille teille. Hän oli istunut kahdeksan vuotta eri vankiloissa Sörnäisestä Konnunsuohon. Vankilakierre oli alkanut jo varhaisessa vaiheessa Keravan nuorisovankilasta. Nyt hän oli vapautunut ja yrittää saada elämänsä kuntoon, tosin sitä hidastaa asunnottomuus ja paha päihdeongelma. Tosin hänen mukaansa Subutex on parempi vaihtoehto kuin heroiini, mitä hän aiemmin käytti. Minun olisi tehnyt mieli halata häntä ja sanoa, että kyllä se siitä. Tosin sanani olisivat tuntuneet melko kalskeilta, koska todellisuudessa realiteetit huomioiden millainen tulevaisuus hänellä on edessä? Asunnottomana, päihdeongelmaisena, entisenä rikollisena, pitkään linnassa lusineena hänen cv:nsä ei ole sitä halutuinta kastia työmarkkinoilla nyky-yhteiskunnassa.

Photobucket

Surullisinta eilen tapaamassani 32-vuotiaassa asunnottomassa narkomaanissa oli se, että näin hänessä sieluni silmin erään ihmisen, joka oli minulle joskus todella rakas ja tärkeä. Oli tuskallista seurata vierestä, kuinka hän valutti tulevaisuutensa kurkusta alas alkoholin ja päihteiden voimin, syrjäytyen kaiken aikaa enemmän yhteiskunnasta ja normaaliarjesta ajautuessaan epämääräisiin porukoihin ja sortuessaan typeryyksiin. Vaikka minä tai hänen muut läheisensä yrittivät auttaa kuinka paljon ja uskokaa pois me todella yritimme! – nousi seinä aina vastaan. Päihdeongelmaista ihmistä on todella vaikea auttaa, koska hän voi luvata ja vannoa krapulassa tai vierotusoireissa vaikka mitä, mutta lupaukset unohtuvat, kun viinan tai kaman himo iskee. Lopulta oli turvallisuussyistä pakko viheltää peli poikki ja katkaista välit täysin tähän ihmiseen sekä hyväksyä, ettei häntä voi pelastaa. 

Photobucket

Allekirjoitan täysin väitteen, jonka mukaan sivistysvaltion tasosta kertoo se, kuinka kohdellaan huonompiosaisia. Vaikka olen kokoomuslainen, työskentelen yksityisellä sektorilla tuotepäällikkönä ja opiskelen kauppatieteitä ekonomiksi, mikä voi edustaa joillekin suoranaista riistokapitalismia, olen aina kantanut huolta mielenterveys- ja päihdeongelmaisista, työttömistä sekä syrjäytymisvaarassa olevista. Heistä, jotka eivät ole yhteiskunnan kuuluva ja näkyvä osa. Heillä ei ole yleensä voimia olla itse barrikadeilla huutamassa ja vaatimassa oikeuksia itselleen, joten se jää meidän muiden tehtäväksi. Tarkkaan varjelulla pohjoismaisella hyvinvoinnilla on nimittäin myös hyssytelty kääntöpuoli.

Photobucket

Kuvat ja niiden copyright: Pekka Niittyvirta Greetings from Helsinki-dokumentaarinen valokuvanäyttely

I analyze above how Helsinki (and many other places in Finland and abroad globally too) are dividing more and more into better and richer regions and then in contrast to poorer and more violent regions. I do not like the progress that in Helsinki too there are prosperous people shopping at Louis Vuitton at the city center and in the same time as social exclusion alienation is occurring, outcasts, alcoholics and drug addicts are put to certain suburbs. 

Above are pictures taken by a photographer Pekka Niittyvirta, who made an exhibition called 'Greetings from Helsinki', which captures the real Helsinki and it's downsides. Photos are documenting real events. We cannot afford to stop caring about each other, individualism should not be taken too far.

7 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

hyvä teksti! :) tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja ajatella asioita. mielestäni kaikkien täytyisi välillä vähän ajatella mitä täällä maailmassa tapahtuu oman navan ympäristön lisäksi... varsinkaan kun esim. työttömyys ei ole nykyaikana mikään outo ja vieras juttu, vaan entistä enemmän töistä taistellaan ja on "normaalia" että yt-neuvottelut jylläävät "paremmillakin työpaikoilla". Mukavaa päiväjatkoa sinulle :) -mipsu

Anonyymi kirjoitti...

Jäi melkoisen hämäräksi, kuinka tukisit näitä "huonompiosaisia" ihan konkreettisesti ja millä tavoin olet heitä tukenut elämäsi varrella aikaisemmin, kun asia on aina ollut sydäntäsi lähellä?

Äänestäjä Itä-Helsingistä kirjoitti...

Hei!

Olet viime aikoina tuonut useasti esiin sen, kuinka huolissasi olet asuinalueiden eriytymisestä Helsingissä ja nyt puhut syrjäytymisen ongelmasta. Nämä postaukset varmastikin liittyvät lähestyviin vaaleihin, mutta ehdokkaalta toivoisi myös näkemyksiä siitä, mitä näiden ongelmien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi voisi tehdä. Leivotaanko pullaa presidentin tapaan ja harrastetaan yhteisöllisyyttä vai olisiko niissä rakenteissakin ehkä jotain korjattavaa?

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Mipsu: Kiitos kommentistasi ja mukava kuulla, että sinäkin olet miettinyt näitä asioita. Olet aivan oikeassa, että esimerkiksi akateeminen työttömyys on lisääntynyt eli korkeakaan koulutus ei ole enää tae ”varmasta” työpaikasta. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi tai yritys voi mennä konkurssiin, joten mielestäni Suomessakin olisi hyvä tehdä vähän asennemuutosta. Esimerkiksi Jenkeissähän yrittäjä on vasta kokenut ja asiantunteva yrittäjä, kun hänellä on konkurssi takana, mutta Suomessa taas häpeä ja epäonnistumisen pelko estää monia edes yrittämästä tai tavoittelemasta haluamiansa asioita, mikä on sääli.

Joka tapaukssa kiitos, kun jätit kommenttia ja mukavaa syksyn jatkoa! :)

Anonyymi: Kiitos myös sinulle kommentistasi ja mielenkiintoisesta kysymyksestäsi. Jos luit tekstini tarkkaan, kerron siellä varsin avoimesti minulle aiemmin todella rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä, jota yritin auttaa kaikin tavoin aivan konkreettisellakin tasolla oman jaksamiseni ohella niin pitkään kunnes jouduin oman turvallisuuteni vuoksi katkaisemaan häneen välit erään järkyttävän tapahtuman jälkeen. Tämä henkilö on hyvin päihdeongelmainen (kuvioissa on alkoholia ja huumeita), hän on syrjäytynyt, ajautunut epämääräisiin porukoihin, velkaantunut, sortunut typeryyksiin yms – yksityiskohtiin en halua mennä hänen yksityisyydensuojan vuoksi. Mutta konkreettisesti autoin häntä esimerkiksi siten, että pesin hänen vaatteitaan, tein hänelle ruokaa, komensin hänet suihkuun, tarjosin yöpaikkaa ja olin niin henkisenä kuin fyysisenäkin tukena kun hän tärisi ja oksensi krapulassa tai vieroitusoireissa pitkän putken jälkeen.

Tämän lisäksi olen konkreettisesti tukenut huonompiosaisia esimerkiksi auttamalla omaa äitiäni taloudellisesti lainaamalla tai antamalla hänelle rahaa, ostamalla ruokaa ja viemällä hänet ulkomaan matkalle kiitokseksi kaikesta tuesta ja avusta, mitä hän on antanut elämäni aikana. Äidilläni on ollut viime vuosina todella rankkaa ja taloudellisesti tiukkaa erinäisistä syistä, joita en ala hänen yksityisyydensuojan vuoksi tarkemmin erittelemään.

Tämän lisäksi olen konkreettisesti tukenut huonompiosaisia mm. tekemällä vapaaehtoistyötä Amnestyssa, Maailmankauppa Elimussa ja Planilla, jossa minulla oli myös oma kummilapsi. Lisäksi olen toiminut Unicefin koululähettiläänä ja SPR:n ystävä-/tukihenkilönä maahanmuuttajalle, osallistunut mielenosoituksiin, kerännyt nimiä adressilistoihin eläinten ja ihmisoikeuksien puolesta, lähetellyt postia kansanedustajille ja ministereille sekä boikotoinut tiettyjä yrityksiä. 

Tuen konkreettisesti huonompiosaisia jatkossakin aivan ruohonjuuritason avulla sekä yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Minulla on halua ja tahtoa olla heidän puolestansa barrikadeilla pitämässä ääntä epäkohdista!

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Äänestäjä Itä-Helsingistä:

Kiitos myös sinulle ajatuksia herättävästä kommentistasi.

Ihan ensimmäiseksi haluisin todeta, että olen kantanut huolta ja käsitellyt syrjäytymistä ja sosioekonomisia eroja jo yli kymmenen vuoden ajan eli yläasteelta saakka. Esimerkiksi lukioajan mietteitäni tästä asiasta ja kunnallisvaaliteemoistani vuodelta 2005 voi lukea täältä:

http://ilonasi.blogspot.fi/2009/05/olin-kerran-nuori-ja-idealistinen.html

Maaliskuussa 2010 kirjoitin samasta aiheesta ennen inhorealistisen narkomaaneista kertova Reindeerspotting-dokumentin ensi-iltaa:

http://ilonasi.blogspot.fi/2010/03/kelkasta-pudonneet.html

Elokuussa 2011 kirjoitin Kontufesteistä ja sen yhteydessä Helsingin sosioekonomista eroista:

http://ilonasi.blogspot.fi/2011/08/elamysmatka-helsingin-pahamaineiseen.html

Ja huhtikuussa 2012 köyhyyden ja eriarvoisuuden periytymisestä sekä suomalaisista luokkaeroista, jonka ohessa kerroin myös itse olleeni joskus niin vähävarainen, että: ”nukuin ensimmäiset kolme kuukautta patjalla ennen kuin pystyin ostamaan kirkon diakonia-avustuksilla sängyn itselleni.”

http://ilonasi.blogspot.fi/2012/04/on-meilla-stereot-televisio.html

Olen myös saanut ruoka-avustusta, sairastanut vakavaa masennusta ja ollut syrjäytymisvaarassa lukioikäisenä, joten tiedän todella mitä ”huono-osaisuus” on.

Halusit tietää mitä konkreettisesti haluaisin muuttaa tai miten parantaa asioita. Aivan ruohonjuuritasolla puhuttaessa halusin lisätä ihmisten välistä yhteisöllisyyttä, joka toimisi ennaltaehkäisevänä apuna monessa tapauksessa sekä voisi lievittää pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Lisäksi avun hakemisen kynnystä pitäisi madaltaa ja avun saamisen määrää parantaa. Eli lisätä matalan kynnyksen avunsaantipaikkoja sekä lääkäreiden, terapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden määrää. Lisäksi itse sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on paljon tehostamisen varaa ja järjestelmää pitäisi uudistaa kuten par'aikaan tehdäänkin sote-muutoksessa.

Lisäksi yhteiskunnankin arvojenkin olisi hyvä muuttua siten, että työtöntä, syrjäytynyttä, mielenterveyspotilasta tai päihdeongelmaista ei suljettaisi arkielämästä ja lyötäisi stigmaa otsaan. Tällä hetkellä esimerkiksi mielenterveyshoitoa on todella vähän, hankalasti saatavilla ja hoitojonot ovat pitkät, jolloin hoitokeinona käytetään luvattoman paljon pelkkää psyykelääkitystä todellisen avun tarjoamisen sijasta.

Pitäisi myös muistaa ennaltaehkäisevä apu, joka toimisi matalan kynnyken periaatteella. Yhteiskunnalle tulee aina se nimittäin paljon edullisemmaksi. Lisäksi nykyisellä huoltosuhteella, ikääntyvällä väestöllä ja käynnissäolevalla rakennemuutoksella meillä ei ole taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, eikä varsinkaan inhimillisesti varaa antaa ihmisten syrjäytyä. Tähän auttaa esimerkiksi etsivän nuorisotyön lisääminen. Syrjäytynyt nuori ihminen maksaa nimittäin suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajille yli 1 miljoonaa euroa elämänsä aikana mm. toimeentulotukien ja menetettyjen verotulojen muodossa. Meillä ei ole tälläiseen varaa niin taloudellisesti kuin inhimillisestikään. Syrjäytyneenkin ihmisen elämä on arvokas.

Kiitos siis äänestäjä Itä-Helsingistä kommentistasi ja mukavaa syksyn jatkoa!

Äänestäjä Itä-Helsingistä kirjoitti...

Hei,

kiitos paneutuneesta vastauksestasi! Haluaisin vielä tarkentaa, että en toki tarkoittanut ettetkö olisi aiemmin ollut kiinnostunut tai huolissasi em. teemoista. Blogiasi pitkään seuranneena olen kyllä pannut merkille, että olet aiemminkin näistä asioista kirjoittanut. On vain luonnollista, että kunnallisvaaliehdokkaana pohdit näitä kysymyksiä taas enemmän juuri vaalien alla.

Tsemppiä sunnuntaihin!

Ilona Ylinampa kirjoitti...

Äänestäjä Itä-Helsingistä:

Kiitos myös sinulle vastauksestasi ja mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa jo pidempään - lämmittää mieltä.

Toki nyt viime aikoina kunnallisvaaliehdokkuuden myötä olen halunnut ottaa painavampia teemoja esille perushömpän ohella. Syy ei ole ainoastaan vaalit ja ehdokkuuteni, vaan myös se, että kampanjoidessa olen tavannut hyvin monenlaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan, jotka ovat saaneet minut miettiliääksi eli olen halunnut jakaa ajatuksiani blogissakin.

Kiitos tsempeistä ja muista sinäkin, että 288 on huomenna hyvä äänestysvahtoehto! ;)