Mikä on elämän tarkoitus ja muita vaikeita kysymyksiä. Eli vastauksia kysymyksiinne.

Nämä kysymykset on esitetty jo minulle VUOSI sitten (apua, miten nopeasti aika menee), enkä ole vieläkään saanut vastattua niihin. Aloin vastaamaan jo viime vuoden elokuussa, mutta kysymykset olivat niin vaikeita, että päätin siirtää vastaamista... No enpä ole vuodessa ilmeisesti paljoa viisastunut, sillä nämä tuntuvat edelleen yhtä vaikeilta!                                                                                                                                                                                                                                                                     Mikä on elämän tarkoitus?

Heti sitten näin vaikea kysymys tähän alkuun. ;) Individualistisella tasolla mie sanoisin, että elämän tarkoitus on yrittää elää omanlaistansa elämää, eikä miettiä liikaa ympäristön ja yhteiskunnan asettamia normeja. Siteeraan tähän taas itseäni pian kuusi vuotta vanhasta City-lehden haastattelusta: ihan ruohonjuuritasolla puhuttaessa haluaisin saada ihmiset katsomaan asioita muutenkin kuin mustavalkoisesti. Jokainen voi itse vaikuttaa maailman menoon vaikkapa olemalla avarakatseisempi ja huomaavaisempi muita kohtaan.

Jos saisit kysyä kolme kysymystä tästä maailmasta, mitä ne olisivat?

A Miksi maailmassa on niin paljon kurjuutta?

B Onko ihminen näennäisestä sivistyksestä, kehityksestä ja teknologiasta huolimatta todella viisastunut vuosisatojen kuluessa?

C Miksi ihminen ei ymmärrä arvostaa sitä mitä on, vaan haluaa aina vain lisää ja lisää? 

Kysyisin sellaista, että kun olet kiinnostunut muodista, niin kiinnostaako sinua myös sisustaminen? Jos kiinnostaa, niin minkälaisesta sisustuksesta pidät?

Käsi sydämellä täytyy myöntää, että mie olen aivan onneton sisustaja! Ehkä se johtuu siitä, että mie olen muuttanut niin paljon ja minulle koti on siellä missä on hyvä tyyny ja läheiset. Tai siis kun muuttaa paljon, eikä ehdi tai halua juurtua aina sen hetkiseen asuntoon, niin ei siinä paljoa sisustamiset kiinnosta, kun tietää muuttavansa lähitulevaisuudessa taas. Jos mietitään minkälaisesta sisustamisesta mie pidän, niin voin ainakin sanoa mistä mie en pidä: a) retro- ja graafiset kuosit ja värit ja b) se, että kaikkea tavaraa ja rojua on joka nurkka ja hylly täynnä. Eli mie pidän avarasta, selkeästä ja valoisasta sisustuksesta. Siitä, että on tilaa ympärillä, mutta ei kuitenkaan liian askeettista saa olla, vaan mukana pitää olla jotain hienoja yksityiskohtia (esim. kattokruunut ovat minusta hienoja). Pohjimmiltaan sisustusmakuni pyrkii samaan kuin pukeutumistyylinikin: klassinen, iätön ja elegantti, mutta näyttävillä ja säihkyvillä yksityiskohdilla. Mustia tai valkoisia kokonaisuuksia täydennetään rohkeasti voimakkailla väreillä.

Minua kiinnostaa kanssa tuo sisustusjuttu, oletko kiinnostunut ja osteletko paljon sisustusjuttuja tms? Jossain blogeissa on sellasia kotiesittelyjä, sellainen olisi kiva jos vaan haluaisit tehdä :)

Edellä jo vähän valoitinkin suhtautumistani sisustukseen. Eli en todellakaan ole mikään sisustusguru, mutta hieman enenevissä määrin olen siihen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota. Sen sijaan sisustusjuttuja mie ostan TODELLA harvoin, tuskin koskaan. Ehkä sitten, kun on oma asunto ja tietää asuvansa paikoillaan enemmänkin kuin vuoden tai hetken, niin alan laittaa kotia ja rakentaa pesää.

Sisustuksen suhteen mie olen kuin eteläeurooppalainen, joka mieluummin koreilee vaatteilla ja käyttää rahansa ulkoisiin ja näkyviin ominaisuuksiin kuten hienoon autoon tai kalliseen kelloon. Kodit sen sijaan voivat olla melko vaatimattomiakin, koska eihän niitä kukaan näe. Erään lukemani tutkimuksen mukaan suomalaiset  päinvastoin panostavat ja käyttävät rahaa koteihinsa, joissa on runsaasti arvotavaraa. Suomessa kun ajatellaan, että rumat ne vaatteilla koreilevat ja autokantakin on Euroopan vanhin.

Myönnetään, että hienot autot-vertaus on kohdallani sinänsä ontuva, että en omista autoa. Ymmärtänette silti, mitä tarkoitan. ;) Toki voin tehdä kotiesittelyn, kunhan varaudutte siihen, että mie en ole kummoinen sisustaja, haha.

Luin aiemmista vastauksistasi, että olet nykyisin kokoomuslainen. Koska sinulla on kuitenkin kokemusta vihreistäkin, haluaisin kysyä muutaman kysymyksen politiikasta ja vaikuttamisesta:
 

Mikä mielestäsi ajaa varsinkin nuoria naisia vihervasemmiston riveihin vaikuttamaan? 

 

Itse liityin vihreisiin 19-vuotiaana, jolloin vihreät tuntui suvaitsevaisena ja monimuotoisena puolueena luonnolliselta valinnalta. Siellä kun oli rääväsuu Rosa Meriläinen ja muutenkin puolueen organisaatio sekä kuri eivät tuntuneet yhtä kahlituilta kuin perinteisissä puolueissa. Osaksi liityin vihreisiin myös, koska puolue oli mahdollisimman kaukana keskustavoittoisesta suvustani ja muutenkin vihreät ovat järkytys Lapissa. :D Väittäisin siis vihervasemmiston vetoavan imagollisesti juuri nuoriin naisiin, jotka ovat usein valveutuneita ja hyvin perillä maailman menosta. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat sopivalla tavalla cool ja radikaaleja.

Itse liityin vihreisiin aikanaan seuraavista syistä (lainaus City-lehden haastattelustani 11/2005):

Mietin pitkään sijoittumistani poliittisella kentällä. Ideologiani on aika punavihreä, mutta toisaalta olen myös opiskellut taloustieteitä Pohjois-Amerikassa, jolloin omaksuin oikeistolaisiakin ideoita. Myös vasemmistolaisuus pienen ihmisen edustajana on aika lähellä itseäni. Koin lopulta, että Vihreä liitto suvaitsevaisena puolueena edustaa kaikkea tätä.

 

Kerroit myös Kanadan stipendiaattikokemuksestasi, ja arvelen, että viittaat tuolla näihin kansainvälisiin UWC-kouluihin. Osaatko sanoa, miksi UWC-koulut ovat niin vasemmistolaisia (näin olen käsittänyt), ja miksi maailmanparannus nähdään helpommin vasemmiston oikeudeksi? Koitko itse paikan kovin vasemmistolaisena ja mitä mieltä jälkikäteen olet kyseisen koulun merkityksestä maailmankatsomuksellesi?

Joo, United World Collegessahan (joissa on opiskellut mm. Nokian Jorma Ollila, Nelson Mandelan lapsia, kanadalainen astronautti, Tanskan ulkoministeri, Jordanian prinsessa yms.) mie Suomen Kulttuurirahaston stipendiaattina opiskelin. Lähdin läntiseen Kanadaan Tyynenvaltameren rannalle 17-vuotiaana maailmanparantajana suurin odotuksin. Halusin mahdollisimman kauas Rovaniemeltä ja ahdistavista ympyröistä – tuota aiemmin olin ollut jo vaihdossa Etelä-Afrikan Johannesburgissa. Olin angstinen teini, jota maailma hämmensi ja täysin hukassa itseni kanssa. Ajattelin, että mitä kauemmas lähden, sitä kauemmaksi omat ongelmani jäävät. Valitettavasti se ei mennyt yhtään niin. Tajusin ettei menneisyyttään ja ongelmiaan voi paeta tai sisällä huutavaa ääntä voi hiljentää.

Tämä alustuksena siis sille, että olin sen verran nuori ja sinisilmäinen maailmanparantaja, joka halusi vain imeä kansainvälisyyttä ja hienoja globaaleja kokemuksia sekä kulttuurivaikutteita itseensä, etten paljon mihinkään vasemmistolaisuuteen kiinnittänyt huomiota. UWC-kouluilla on myös tietynlaiset omat imagonsa ja sääntönsä, joiden mukaan stipendiaatit pyritään valitsemaan ja sijoittamaan sopiviin collegeihin. Esimerkiksi Walesin ja Hongkongin colleget ovat paljon konservatiivisempia ja tiukempia kuin vaikkapa Kanadan. Hmm, miksiköhän minua pidettiin sopivana juuri Kanadaan? :D

UWC-kokemus on vaikuttanut minuun yksilönä ja maailmankatsomukseeni hyvin laajasti. Ensinnäkin se avasi silmiä ja sai tajuamaan kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset ja pohjoismaalaiset olemme: meillä on sosiaalijärjestelmä, ilmainen koulutus yms. Kuvaavaa on, että mie hyväosaisena länsimaalaisena lähdin hakemaan kansainvälistymiskokemuksia collegen opiskelijoiden yli 100 kansallisuudeen joukosta ja katsomaan mitä kulttuurien välinen globalisaatio on käytännössä ja nepalilainen ikäiseni tyttö oli siellä, koska jos hän ei olisi saanut stipendiä olisi hänen kohtalonsa ollut mennä saman tien naimisiin vanhempiensa valitseman miehen kanssa, tehdä lapsia ja olla kotiäitinä köyhissä oloissa.

Itse en siis pitänyt paikkaa kovin vasemmistolaisena tai oikeistolaisena, tai ylipäätänsä sijoittanut UWC-ideologiaa mihinkään puolueeseen. Ehkä maailmanparannus perinteisesti koetaan vasemmistolaiseksi piirteeksi, koska karrikoiden ja stereotypioiden mukaan oikeistolaiset ovat kapitalismin orjia ja mammoman palvojia, joilla on liian kiire tehdä omaisuutta ja rahaa muiden auttamisen sijaan. Näinhän ei luonnollisesti ole, eikä maailma onneksi ole niin mustavalkoinen!

Ja viimeisenä kysymyksenä kysyisin, kuinka tehokkaina vaikuttamisen keinoina näet boikotit, kierrätyksen, Amnestyn toiminnan ja muut ns. kansalaisaktivismijutut, joita moni idealisti ainakin nuoruudessaan harrastaa? Onko jotain parempia keinoja olemassa?

Tämä on todella hyvä kysymys, koska itsekin olen ollut nuorena todella idealistinen ja osittain myös naiivi. Eli boikotit, Amnestyt, vapaaehtoistyöt, adressit, mielenosoitukset yms. olivat kovassa käytössä. Vanhemmiten realismia on myös tullut mukaan ajatteluun ja naiiviuttakin on karissut. Winston Churchill totesi osuvasti: "Jos ihminen ei ole nuorena radikaali, hänellä ei ole sydäntä, ja jos hän ei ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole järkeä."

Suoraan sanottuna en tiedä mitkä olisivat parempia vaikutuskeinoja. Parasta kai olisi, että jokainen tekisi oman pienen osuutensa vaikuttaakseen ja parantaakseen maapalloa oli kyse sitten boikoteista tai lobbaamisesta. Niin ja yksi hyvä vaikutuskeino on olla kyynistymättä ja ajatella muitakin kuin vain egoistisesti omaa napaansa.

Kuinka siis onnistut pitämään hiuksesi auki ilman, että ne häiritsevät arkeasi, ja esimerkiksi lapsen kanssa touhuamista? Onko sinulla jotain vinkkejä, kuinka pitkien hiusten kanssa oppii elämään?

Minulla on varmaan jäänyt jotain traumoja lapsuuden ja nuoruuden baletti- ja muista harrastuksista, joissa hiukset piti aina olla kiinni tiukalla ponninhännällä tai nutturalla. :D Mie pidän nimittäin hiuksia (liiankin) paljon auki nykyisin. Tosin esimerkiksi treenatessa, ruokaa laittaessa tai leipoessa hiukset pysyvät kyllä tiiviisti kiinni. Pitkien hiuksien kanssa oppii elämään, kun totuttelee pitämään niitä auki. Toki minua auttaa se, että oma lapseni on jo leikki-ikäinen eli ei revi hiuksista samaan tapaan kuin pieni vauva tai taapero.

Olen kotoisin Keski-Suomesta, ja haluaisinkin kuulla lappilaisen näkemyksen siitä, millaisia "me" Sinun mielestäsi olemme. Eli voisitko luonnehtia ihan huoletta stereotypioihin nojaten, minkälaisia ihmiset ovat Keski-Suomessa ja taas vastaavasti Lapissa. Mitkä ovat suurimmat erot? 

Huh, mitähän mie tähän osaisin vastata. Mie tunnen nimittäin hyvin vähän loppupeleissä paljasjalkaisia jyväskyläläisiä tai keskisuomalaisia. Suurin osa Jyväskylässäkin ainakin opiskelijoiden keskuudessa on muuttanut jostain muualta, eli stereotypiani ovat todella suppealla otannalla muodostettu. Ainakin yksi ero lappilaisten ja keskisuomalaisten kesken on jälkimmäisten murteen ja kunnollinen “heimoimagon” puuttuminen. Keski-Suomessa puhutaan Suomen puhtainta yleiskieltä, voimakasta murretta ei ole ja muutenkaan ei olla hitaita hämäläisiä, supliikkeja savolaisia tai oikein mitään muutakaan.

Stereotypia heikosta keskisuomalaisesta murteesta on se, että toista tavua painotetaan liikaa: Onko sulla tuPAkkia? Asun JyVÄÄSkylässä. Lappilaiset ovat stereotypisesti ehkä hieman avoimempia ja rempseämpiä kun keskisuomalaiset, mutta haluan kuitenkin korostaa, että nämä ovat stereotypioita, eivätkä kuvaa välttämättä todellisuutta. Minulla ei ole Jyväskylästä tai Keski-Suomesta pahaa sanottavaa, viihdyin siellä ihan hyvin, mutta aika aikansa kutakin. Jyväskylä on eloisa yliopistokaupunki, jossa etäisyydet ovat lyhyet ja paljon nuoria ihmisiä

-----

Ei voi kuin todeta, että kylläpä tälläisellä lifestylemaisella hömppäblogilla on fiksuja ja ajattelevaisia lukijoita, vau. Mie olen ihan hämmästynyt ja yllättynyt positiivisesti. Iso kiitos kaikille kysyjille ja nöyrimmät anteeksipyyntöni, että vastaamiseen meni vaatimaton vuosi. Edellisten kysymysten vastaukset voi halutessaan lukea täältä:

I osa

II osa

III osa

Ps. En tiedä miksi fontit ja asettelut menevät noin sekavasti, pahoitteluni.

Just some questions from my readers, which I finally answered. Unfortunately it would take too much time to translate them,but if you have some questions or comments, feel free to make them.