"Tätä jatkunut on jo kauan,
Enkä jaksais enää tapella,
Mut mä luulen, ettei kumpikaan
Enää muista, miten lopettaa.
Joo, mä myönnän, etten aina oo
Ollut täysin reilu sua kohtaan,
Mutta koittanut olen antaa
Sulle saumaa ja hengitystilaa.
Ei sun tarvii muuttaa itseäsi,
Mutten jaksais olla enää sun lapsenvahtis.
Mä en pysty siihen.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista,
Joita molempien
Piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta.
Sen teki vain toinen.
Miten sä teet sen? Sä saat minut suuttumaan,
Saat mut nauramaan yhdellä lauseella.
Ei sun tarviis ihmeitä suorittaa.
Minne oon voinut sen ihmisen kadottaa,
Jonka joskus tunsin?
Mun täytyy olla masokisti mielipuoli,
Kun oon vapaaehtoisesti tässä."
-Irina: Kymmenen kirosanaa
Se tsemppas mua sellaseen apinanraivoon ja selviytysmisfiilikseen: kyllä tää tästä! Ikävä kyllä, en tajunnut sulkea radiota tuon laulun jälkeen ja seuraava biisi saikin mut sitten kyynelehtimään.
Oltiin nimittäin sovittu, että sitten joskus about sadanvuoden päästä, kun olemme yhdessä vanhentuneet ja eläneet elämämme. Niin osapuoli, joka jää vielä tänne toisen jo poistuessa ajasta ikuisuuteen varmistaa, että toisen hautajaisissa soi tietty laulu. Minulla se on tuo Bob Dylanin Knockin' on Heaven's Door ja hänellä Johny Cashin Hurt.
Tottakai sitten piti vuodattaa kyyneleitä vielä lisää ja kuunnella tämäkin.
Kidutimpas vielä itteäni katsomalla vanhoja kuvia ja haikailemalla hyvien aikojen perään. Koska niitäkin oli runsaasti. Pitäisi oppia päästään menneestä irti. Ajan kanssa se varmasti onnistuukin...
Huomenna luvassa ratkiriemukas äitienpäivä kahdestaan Isabellan kanssa, jos vain nyyhkytän ja raivoan vuoron perään, jes! :D
Tekstit
8 kommenttia :
Ihania kuvia teistä :) Hyvää äitienpäivää! :)
Voi että ... :-( Olet siis eronnut? Mikä teille tuli? Kuvat ovat tosi ihania...
Nana: Kiitos äitienpäivätoivotuksista ja kuvakehuista. :)
Anonyymi: Joo, eronneena ja sydän särkyneenä painellaan eteenpäin, mut eiköhän se tästä pikku hiljaa... :) Syitä en halua julkisessa ja kenen tahansa luettavissa olevassa blogissa alkaa erittelemään, kun ovat sen verran henkilökohtaisia (niin kuin ihmissuhteet aina) ja muutenkin haluan kunnioittaa tätä toistakin osapuolta.
Ihania kuvia, harmillista että näin :/ Tuli muuten mieleen tälleen äitienpäivänä et tekisitkö joskus postauksen sun odotusajan pukeutumisesta?
A
no voi herranjestas, minähä aloin itkee ku luin tän ja katoin kuvat! mikä mua vaivaa, en tiiä ehkä haikee fiilis nyt vähä muutenki, äitienpäivä ja äiti kaukana ja puhuttiiha sillo kaffella että samantyyppiset on tilanteet. no, ihania kuvia joka tapauksessa. hali!
ja hyvää äitienpäivää <3
Paras kuva jonka olen sinusta nähnyt on tuolla aika ylhäällä jossa seisot exäsi kanssa kahden ja sulla on punainen mekko päällä! Näytät kuvassa oikein hyvinvoivalta ja onnelliselta.
Anonyymi: Kiitos postausideasta, toki voin tehdä. Ainut vain, että mulla on aika vähän kuvia raskausajaltani kun meillä ei ollu sillon digikameraa. :/ Mutta yritän silti toteuttaa tän lähiaikoina.
J.vee: Kiitos haleista ja äitienpäivätoivotuksista. <3 Heh, hyvä tietää et mie en oo ainut herkkis. :D haha. Oi ja äitienpäivänä on kyllä inhottava olla kaukana äidistään.
Anonyymi: Voi, kiitos. :) Se oliki yks elämäni onnellisimmista päivistä: otettu Isabellan ristiäisistä. <3
Alakuva näyttää et oisit naisen kans en muute ois eksynytkää tänne.
Lähetä kommentti